Hääjuhlaa ja lettukestejä

Olen viettänyt ehkä parasta sairaslomaani ikinä (yritän myös olla ajattelematta rajoitteita, joita se tuottaa, että pysyisin hyvillä fiiliksillä). En ole joutunut viettämään montaa yksinäistä päivää, minua on kuljetettu ihmisten ilmoille ja aurinko on pitänyt mielen virkeänä.

Viime viikolla pohdin painin luomiväriasioiden kanssa. Meikkaaja-maskeeraja -ystäväni olisi halunnut tehdä silmiini (joista löytyy vihreää, ruskeaa ja keltaista) ruskean silmämeikin lauantaisiin häihin. Onneksi pidin vihreä-keltaisesta toiveestani kiinni ja kävin ostamassa itselleni kyseiset värit. Mukaan tarttui myös uusi kulmakynä (edellinen on varmasti kymmenen vuoden takaa) ja luomiväriostoksista sain kaupan päälle tuollaisen lilan glitterluomivärin.


Oli mieletön fiilis olla naama ja tukka laitettuna liikenteessä. Ja päälle vetäisin vihdoin valmistuneen mekkoprojektimekon, jota olen koko kevään tehnyt. Vielä edellisenä iltana ompelin vetoketjun kiinni vuoriin, hakaset ja vuorin kiinni saumavaroihin. Pelkäsin etukäteen, miten polyesterisatiini käyttäytyisi.. mutta mekon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se istui täydellisesti ja tuntui päällä kuin toiselta iholta. Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen.

Mulla on todella hyvä tasapainoaisti tämän sairasloman jälkeen. En halunnut keppejä pilaamaan kuvia, joten heitin ne useimmissa kuvissa syrjään ja tasapainoilin. Nuo kengät jouduin ostamaan ihan tätä tilaisuutta varten, sillä jostain syystä korkkarit eivät olleet vaihtoehtona.


Viime postauksen jälkeen meillä on vietetty jo kahdet lettukestit. Kehitin itselleni sopivan lettutaikanan ja mies teki itselleen ja muille oman. On ollut ihanaa herkutella porukalla.. Mies on kyllä loistava lettumestari.

Loistavat karppiletut syntyy tällä ohjeella

4 kananmunaa

3 rkl soijajauhoa

3 rkl vehnälesettä

3 rkl perunakuitua

2 tl psylliumjauhetta

2 dl maitoa

loraus öljyä

suolaa

Riko kananmunat, sekoita jauhot ja psylliumjauhe samalla hyvin sekoittaen. Lisää maito, öljy ja suola. Anna turvota puolituntia ennen paistamista.

Lisää maitoa tarpeen mukaan..

Jalka levossa, mieli kasassa

Mitä olen tehnyt, että olen ansainnut ystävän, joka ajeluttaa mua paikasta toiseen, avustaa kaikella mahdollisella tavalla, pitää mun pään kasassa saikun aikana ja vielä tiskaa ja siivoaa mun keittiöni. Olen ihan onnesta sykkyrällä. Ilman tätä ihanaa ihmistä olisin varmasti todella myrtsinä kahden viikon sohvalla makailusta.

Maanantaina kävin lääkärillä ja sain lähetteen urheilulääkärille. Urheilulääkäri kuvautti jalan ja sain uuden diagnoosin. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa akillesjänteestä, vaan kantapäässäni on rasitusmurtuma. No arvailuahan tämäkin on, koska järkeiltiin, että magneettikuvaus on turhan kallis kuvaus, kun loppujen lopuksi hoito on kuitenkin sama: Lepo! Kolme viikkoa sauvojen kanssa, lepoa jalalle ja sitten uusi käynti lekurilla.

Kun ystävä on kuljetellut mua töihin käymään ja muualle, ei ole ehtinyt kärvistelemään sohvalla. Lääkärin jälkeen käytiin spontaanisti kampaajalla, jolla oli heti ajat meille molemmille. Ja kun asioita ei jää mietiskelemään liian pitkäksi aikaa, on helppo olla spontaani, rohkea ja tehdä rajujakin muutoksia hiuksiin. Väri vaihtui ja pituus myös, mutta ei harmita. Odotan kovin, että tapaan ihmisiä ja pääsen yllättämään heidät hiuksillani.

Eilen tuli käytyä myös kosmetologilla, mikä oli ihanaa hemmottelua. Vai voiko mikrohiontaa kutsua hemmotteluksi, kun se kuitenkin tuntuu aika ilkeältä iholla. Kuitenkin se kahden tunnin makailu lämpimään peittoon käärittynä tuntui kivalta. Ja ihmetystä jaksaa herättää, että parhaat kosmetologikokemukseni ovat tuosta samasta paikasta, alan opiskelijoiden hoidosta. Rajun ihonpuhdistuksen (otteet ei olleet hellimmästä päästä) ja yön jälkeen naama ei olekaan pilkullinen niin kuin monien muiden kosmetologien jäljitä. Tai ehkä se johtuu parhaista tuotteista.. Tähän asti olen käyttänyt apteekin rasvoja, mutta Yonka-tuotteita todella voi hehkuttaa.

Saikulla on yllättäen ollut enemmän aikaa laittaa itseään ja olen jopa jaksanut leikkiä luomiväreillä. Minulla on meikkaaja-maskeeraja -ystävä, joka joskus taikoi mulle ihanan vihreä-keltaisen silmämeikin, värejä, joita en ikinä kuvitellut laittavani silmiini. Ja nyt haaveilen noiden värien hankkimisesta omaan meikkipussiini. Tekoripsiä en ole koskaan laittanut itse, enkä osaisi kuvitella niitä kuin johonkin erityisen juhlavaan tilaisuuteen.


Olen yrittänyt aikaistaa rytmiäni, jotten valvottaisi miestä illalla. On hassua herätä puoli kahdeksalta, syödä aamupala ja lojua sohvalla. Tämäin puolittain makaava asento houkuttelee nukahtamaan, joten ehkä olisi hyvä hetki mennä leikkimään flamingoa suihkuun. Pitäisiköhän hankkia suihkutuoli tulevan kolmen viikon varalle. Vasen polvi on ollut muutamana iltana aika hellänä.