-nimiseen vaihtoon, jossa piti arvotulle ystävälle lähettää paketti, jossa on ystävänpäiväkortti, jotain itsetehtyä, namia sekä yllätys. Minä sain ystäväkseni Ruiskaunokin, jonka kanssa lähettelin muutamia sähköposteja ennen pakettien vaihtelua. Sain selville Ruiskaunokin lempivärit ja että hän on kova neuloja. En kuitenkaan paljasta lähettämääni pakettia vielä, sillä postitin Ruiskaunokille menevän yllätyksen eilen ja se on todennäköisesti huomenna perillä.
Sain kuitenkin itse tänään postin mukana ilmoituksen saapuneesta paketista. Ja mitä sieltä paljastuikaan.. valtavasti kaikkea!
Ruiskaunokki oli muistanut toiveeni iloisista väreistä. Sain ihanat ja taidolla neulotut sormikkaat, jotka istuvat hyvin käteen. Sormet vain on aavistuksen pitkät ja kortissa oli kehoitus lyhentämiseen, mutta uskallanko ryhtyä siihen.. onnistun vielä pilaamaan nätit sormikkaat.
Paketissa oli muutakin; herkkuja, mulle sopivaa suklaata, kultarusinoita ja hyväntuoksuista teetä, sekä ompeluun innostavia ohjeita, kaavoja ja välineitä. Vetskari ja punainen kangas pääsevät oranssin pussukan kanssa muodostamaan vielä jonain päivänä meikkipussin. Kiitos Ruiskaunokki! Toivottavasti mun vaatimaton pakettini onnistuu ilahduttamaan.. Laitan siitä kuvaa myöhemmin.
Muuten aika on mennyt töissä ja harrastuksissa. On tullut luettua ahkerasti ja ommeltua monenlaista. Ompelukurssilla olen saanut yhden puolihameen melkein valmiiksi.. helman viimeistely ja vuoren harsiminen kiiinni vetoketjuun puuttuu enää. Kaavakurssi innosti uusiin suunnitelmiin niin nuo keskeneräiset työt ovat vähän kärsineet innostuksesta.
Hääkutsuja on tulossa kaksin kappalein ja innostuin ajatuksesta ommella itselleni kesähäihin päällepantavaa. Löysin Eurokankaasta yhden silmää ja kukkaroa miellyttävän, kauniin punavalkoisen kukkakuosin. Yläosa on itsepiirtämästäni kaavasta ja helma vanhasta Modasta. Suunnitelmat ovat tietysti hyvät, mutta polyesterisatiini saattaa aiheuttaa liukkaudellaan muutamat hermojen menetykset. Saa nähdä tuleeko mitään näytettävää tai päällepantavaa.
Sain vihdoin ja viimein tehtyä pitkään odottaneen verhoiluprojektin ja käytettyä siihen ostamani kankaan. Tiedätte näitä kankaisia tai nahalla päällystettyjä "mummojakkaroita", joiden sisälle saa kätevästi säilöön tavaraa. Verhoilin mökiltä tuomani jakkaran uusiksi, sillä vanha punainen ohut puuvillakangas oli paikoin repeytynyt. Ilmeisesti mummini tai isomummoni on verhoillut jakkaran jo kerran aiemmin, sillä punaisen kankaan alta löyty yksi vielä vanhempi kerros. No kuitenkin, lopputulos näyttää tältä.
Jakkarasta puuttuu vielä päältä nappi, joka tekee siitä itsensä näköisen. Tuo kangas saa jakkaran näyttämään niin uudelta.
En ole juuri telkkaria katsellut (kun on niin kiire, joopajoo), joten menen palkitsemaan itseni yhdellä tallennetulla jaksolla Uutishuonetta. Hyvä kotimainen sarja, joskus jotain kivaakin yleltä..
