Superstartti häävalmisteluihin

Olen kuusi tuntia suunnitellut ystävien häihin liittyiviä asioita. Alkuperäisestä kartonkiaskartelu, sisälehtinen ja satiininauha -yhdistelmä muuttui matkan varrella. Lopputuloksena on kuvankäsittelyllä tehty kutsukortti, jonka visuaalinen ilme on viimein valmis (jollei suuria muutoksia synny vielä kesken matkan) ja kauniin syksyinen.

Olen jumittanut läppärin ruutua niin antaumuksella, että katse ei tarkennu enää puolta metriä kauemmas ja selkä alkaa olla tunnoton.

Nyt nukkumaan ja huomenna lääkärisetää tapaamaan. Jos vaikka selviäisi, missä määrin kipuilu kuuluu paranemiseen.

Terveisiä sohvanpohjalta (ja vähän auringosta)

On helpompi elää päivä kerrallaan (tai sitten ajatella niin pitkälle, että osaan kuvitella itselleni terveen jalan). Positiivisena ihmisenä olin varma, että jalka on varmasti kävelykunnossa tähän mennessä ja että työt kutsuisivat huomenna. Lääkärissä käydessä sain ohjeet, että kun jalka tuntuu paremmalle, lisätään sen päälle pikkuhiljaa painoa. Taisin lisätä painoa vähän innokkaasti, sillä sain jalkani todella kipeäksi. Tänään on jo hieman parempi päivä.

Sitä ei halua ajatella, mitä kaikkea voisi tehdä. Eikä varsinkaan tahdo katsella ulos. Huomaan olevani liian helposti kärttyinen niille ihmisille, jotka eniten ovat apunani. Ja kaikista helpoin on jäädä sohvalle.

Onneksi on autoilevia ihmisiä. Äiti haki mut "hoitoon" ja nautin äidin takapihan rauhasta. Bikinit päällä itsensä grillailu sentään onnistuu yksijalkaisena. Kolme tuntia hurahti hyvin, kun luin Breaking dawnia ja broidi kävi hetken juttelemassa. Sain myös herkullista grillattua kanaa ilman, että tarvitsi tehdä itse mitään yhdellä jalalla hyppien. Äiti toi mut kotiin kaupan kautta, joten ei tarvitse miestä heti käskeä täydentämään ruokavarastoja.

Mukavaa päivää kruunasi vielä ystävän kyläily. Mies palaili yllättävän aikaisin, mutta antoi meidän jutella tyttöjen juttuja upottamalla päänsä kuulokkeiden väliin. En tiedä miten jaksaisin, jos tämä ystävä ei olisi viettänyt kanssani näin paljon aikaa. Huomenna samainen ystävä lupasi viedä mut lääkäriin (niin ei tarvitse kärvistellä sauvojen ja julkisten kulkuneuvojen kanssa) ja pääsen samalla reissulla käymään töissä.

Kädet kipeytyvät yllättävän pienestä kävelystä keppien kanssa. Sitä jaksaa muutaman tunnin olla sosiaalinen ja hymyillä, jonka jälkeen sohva tuntuu taas kovin houkuttelevalta. Nostan hattua kaikille, jotka kulkevat keppien kanssa joka päivä pitkiäkin matkoja.

Tässä sohvan, sohvapöydän, läppärin, stereoiden, tv:n ja kaukosäädinten muodostamassa saaressa vietetystä ajasta on muodostunut jotain hyvääkin. Olen surffannut tieni uusiin blogeihin. Erityisesti Kemikaalicoctail on herättänyt kiinnostusta. Ensimmäistä todellista vertaistukea vatsaongelmien aiheuttamaan ruokavalioon. Vaikka vähän erilaista linjaa pidän noissa ruokailuissa, on äärettömän mielenkiintoista lukea Kemikaalicoctailin kommenteista, että meitä on monia!

Ensiviikolla on erään kaverin häät ja tarvisin vinkkejä juhlapukeutumiseen jalkapuolena. En uskalla enää olla niin positiivinen, että luottaisin juhlivani kahdella jalalla. Ja sauvojen kanssa taitaa korkokengät (tai kenkä) olla poissuljettu vaihtoehto. Millaiset jalkineet jalkaan ja mitä siihen kipeään (oletuksella, että kenkä tuntuu pahalta) jalkaan.. ei ehkä ainakaan harmaata paksua villasukkaa? Päälle pukaisen sen vielä vuorin kiinnittämistä vaille olevan projektimekon ja harteille mustan kietaisuneuletakin.

Hassu maatila

Päivittelin tänne bloggeriin tämän vuoden vanhemmat tekstit. Sitä vanhemmat jutut saavat mun puolesta hautautua netin syövereihin. Uusi, virkeämpi alku.

Haluaisin lisää tunteja vuorokauteen. Olen innostunut taas virkkaamisesta ja yrittänyt päästä tuskaistumisen tunteesta yli. Ehkä ohjeita voi oppia lukemaan? Haluaisin myös käyttää aikaani ompeluun ja saattaa keskeneräiset työt loppuun.

Aikasyöppönä on toiminut Funny farm, johon on niin kovin helppo unohtua. Kiitos vaan Laizalle, joka sai linkkivinkillään mut koukutettua. Tuollaiset pelit ovat niin kovin vaarallisia. Laizan vinkkaamassa suomi-versiossa en päässyt käyntiin, joten enkku-version kanssa on joutunut opettelemaan ihan uusia asioita. Ystäviäni ovat olleet mr. Google, mr. Wikipedia ja mrs. Ilmainensanakirja.fi. Mies ei ole innostunut auttamaan (paitsi vähän British bands -osiossa), mutta onneksi netin kautta löytyy pelikaveria ja apuja.

Ei millään malttaisi mennä nukkumaan. Tunnit vaan juoksee. Onneksi myös huominen työpäivä on nopeasti ohi. Ensi viikolla duunissa puhaltaakin uudet tuulet ja aamulla pitää muistaa pakata läksiäislahja mukaan.

Pienet ilot syntyvät pienistä palikoista

Olen aina pitänyt ns. palikkapeleistä. Pienistä peleistä, joissa joutuu pohtimaan. Ihana uutuus on suomalaisen tekijän ongelmanratkaisupeli Crayon physics deluxe. Lapsekkaassa väriliitumaailmassa palloa liikutellaan piirtelemällä väriliiduilla. Ja taustalla soi rauhoittava, kaunis musiikki. Olen ihan myyty!

Tässä vihdoin kuvia meikkipussista, jonka "tee se itse" -paketin sain Ruiskaunokilta ystävän yllätys -vaihdossa. Kuvat onnistuivat ihan hyvin salamalla, näyttivät vain kameran omasta ruudusta kummallisilta.


Ihana pussukka. Tulee hyvä mieli sitä katsellessa. Vuoreen ompelin taskun ja taskuun nepparin. Nyt pysyy kivasti sudit siellä omassa lokerossaan. Kiitos kiitos, Ruiskaunokki.


Olin tänään protu-koulutuksessa ja tutustuin siellä karppaavaan ihmiseen. Olipas jotenkin todella mukavaa jakaa kokemuksia. Lupailin heti jakaa reseptejä. Voisin tännekin laittaa herkullisen omppupiirakkaohjeen, jonka voi muokata helposti ihan perinteiseksi vehnä-sokeri-leivonnaiseksi. Nyt voittaa väsymys, painan julkaisunappia ja painun tiskaamaan leegot.

Loikkaus bloggeriin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt siirtymistä bloggeriin. Dreamweaverilla kikkailu vaatii vähän turhan paljon ja blogger on kehittynyt huimaisti siitä, kun kirjoittamisen aloitin. Myös postauskohtainen kommentointi voisi tehdä keskustelusta vilkkaampaa, jos vaikka pysyisi tämä uudelleen lämmennyt nettiviestiminen aktiivisena jatkossakin.

Talviloma on mennyt vauhdilla. Ajattelin etukäteen ompelevani koko viikon, mutta olenkin ollut sosiaalisempi kuin varmaan koko alkuvuotena yhteensä. M:n kanssa olen pelannut sulkapallo kahtena päivänä ja käynyt shoppailemassa kolmantena. S:n kanssa koluttiin uffin tarjontaa kahden euron päivänä ja tein pitkästä aikaa ennätykset pörräämällä kaupungilla jopa 6 tuntia. Hurjaa.

Ompelupuolella olen ainoastaan edennyt Ruiskaunokin tsi-paketin parissa. Meikkipussi on pientä harsimista vaille valmis. Muuten olen ollut tosi laiska. Yhden omenapiirakan olen pyöräyttänyt ja nyt toista päivää olen lykännyt kaupassa käyntia ja leipien leipomista. Tänään pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Muutenkin koti on aika kamalassa kunnossa, paljon pitäisi tehdä..

Tekisi mieli ostaa tulppaaneja samalla kun käy ruokakaupassa.