Kun koti on siisti niin johan blogataan

Harvoin on niitä hetkiä, jolloin pieni ääni takaraivossa ei muistuta tekemättömistä asioista. Kotona ääni hiljenee silloin, kun tavarat on järjestelty, pinnat on tyhjiä pölystä ja roinasta ja nurkista ei löydy villakoiria tervehtimästä. Ja niin kuin olen kertonut, olen erittäin huono pitämään järjestystä yllä. Kutsuttiin miehen perhe kylään niin saatiin syy siivota kunnolla. Päivä on siis kulunut keittiössä leipoessa ja tavaroita järjestellessä (mies hoiti imuroinnin ja tiskauksen).

Monta päivää on tehnyt mieli pashaa. Viime kerrasta oli jo kulunut vuosia, kun laktoosin ja sokerin takia ei mistään sopivaa herkkua saanut. Vihdoin tajusin, että itse tekemällä voin saada minulle sopivaa pashaa. Sukaatit korvasin raastamalla sitruunan kuorta ja korintit löytyivät ilman sokeria. (Olen tottunut, että ihan kaikkeen lisätään sokeria, joten on pieni ihme, jos joku tuote löytyy ilman lisättyä sokeria.) Valuttamiset jäi tältä kertaa väliin, joten hyydytin liivatteella seosta hieman. Lopputulos maistuin niin hyvältä, että aion lähitulevaisuudessa tehdä valutetunkin version. Oli sitten pääsiäinen tai ei.. Resepti ohessa.

Karppi pasha hyydyttämällä

2 prk rahkaa
4 dl kuohukermaa
1 dl jogurttia
2 keltuaista
2:n sitruunan raastettu kuori
2 dl makeutusainetta
1 dl mantelilastuja hienonnettuna
1 dl korintteja hienonnettuna
1/2 tl vaniljajauhetta
1 sitruunan mehu
3 tl liivatejauhetta

Rahkaan sekaan munat, jogurtti, keltuaiset, makeutus, mantelit, korintit, raasteet ja vanilja. Vatkaa kermavaahto ja lisää rahkaseokseen nostelemalla. Kuumenna sitruunan mehu ja liuota liivatejauhe sekaan. Sekoita sitruuna-liivate-mehu rahkaseokseen ja kaada vuokaan tms. Laita jääkaappiin hyytymään.

Oli kiva pitkästä aikaa saada vieraita kylään. Onhan täällä ihmisiä käynyt, mutta ei niin, että olisi tullut laitettua tarjolle mitään teetä kummempaa. Ja mieli lepää katsellessa tulppaaneja, joita on nyt kaksi maljakollista vieraiden jäljiltä. Voi kun saisi tämän säilymään..


Kuvassa myös mun vuosi sitten huovuttamat lasinaluset (pari on karannut olkkarista muualle. Monet vieraat ihmettelee, miten meillä säilyy karkit tuossa pöydällä. No minä kun en sokeria syö ja mieskin on niin omituinen, että osaa kohtuudella niitä napostella.


Viime viikolla tilasin Twilightille jatkoa ja luin kirjan loppuun sunnuntaina. Koko viikonlopun odotin, että voisin maanantaina noutaa kirjat. Kirjojen nouto jäi kuitenkin tiistaille ja pilateksen jälkeen availin tälläisen paketin.


Nyt on New moon puolessa välissä ja on todella vaikea pysytellä erossa kirjasta. Toissa iltana olin ihan onneton kirjan takia, kun eläydyin niin Bellan tunteisiin.. Vaarallista. Mies on onneksi jo oppinut hillitsemään nauruaan ja jaksaa jopa lohdutella kirjan takia onnetonta naista.

Maanantaina oli ompelukurssin tämän kevään viimeinen tapaaminen. Ihan en ehtinyt saada mekkoa valmiiksi. Paljon on viimeistelyä jäljellä, mutta kyllä jo mekoksi tunnistaa. Helmaan vielä päärme, vuorin harsiminen saumavaroihin, hakasen ompeleminen ja toisen olkasauman harsiminen. Eihän se niin pahalta kuulosta. Ja enköhän taas ole kuvannut mekon silittämättä sitä ensin.

Hahaa.. kuva paljastaa, että Lissun jalkana toimii kuusenjalka. Ajaa kyllä asiansa ihan hyvin.

Olin todella tyytyväinen, kun päätin muuttaa laskokset vastalaskoksiksi. Kummasti muuttui mekon ulkonäkö, eikä pömpötä ollenkaan samalla tavalla edestä eikä takaa. Vähän joutui harsimaan, purkamaan ja harsimaan, mutta lopulta meni saumat kohdilleen. Kuvasta näkyy, että ollaan Lissun kanssa eri kokoisia. Ei mene vetskari kiinni enempää. Olisipa ihana, jos olisi ihan prikulleen oman kokoinen Lissukka.

Taidanpa siirtyä viihdyttämään itseäni hetkeksi vielä tv:n ääreen. Katsellaan luokattoman huonoa ja siksi niin hyvää jenkkiurpoilua nimeltään I love New York. Olipas tunnustus kirjoittaa tämä tänne. Äkkiä pois koneen ääreltä ja paperipussi päässä häpeämään.