Mekkoprojekti nro 2, osa 2

Pitää joskus yrittää saattaa jotain keskeneräistä loppuun. Aloitin kesällä suunnittelemaan ja ompelemaan mekkoa syyshäihin ja josta kirjoitin elokuussa. Häät on juhlittu jo kuukausi sitten, joten voisi olla aika täydentää mekkoprokkis nro 2.

Jatketaan mekon toisesta kokonaisesta protosta. Viime keväänä en suostunut ompelemaan protoa ja nyt vasta tajusin, kuinka huoleton voi proton kanssa olla. Virheet saa anteeksi ja korjaukset on helppo merkitä, kun kangasta ei tarvitse varoa.

Kuvassa mekon toinen proto, jonka kanssa ei ollut enää paljoa korjailuja. Jämäkämpi puuvilla toimi protossa hyvin. Suunnittelin, että voisin tehdä tuosta joskus puolihameen, kun raidat asettuivat noin kivasti.

Välivaiheen kuvia on todella huonosti. Ompelin alle korsettiosan (superjämäkkää retropöytäliinaa, liimattavaa tukikangasta, vuori lakanakangasta, rigileneä, vinonauhaa ja hakasnauha) sekä helmaan tylliä ja vuorin. Tylliä tuli vain kaksi kerrosta helman kaavan mukaan. Näin jälkeenpäin lisäisin mielelläni vaikka yhden rypytetyn kaitaleen helmaan tuomaan muotoa.

Ja koska morsian on häissä huomion keskipiste ja mies ei halunnut järjestelmäkameraa vaivoikseen, kukaan ei ottanut mun mekosta kokonaista kuvaa (paitsi takaapäin). Byhyy. Jouduin ruinaamaan yhden kammottavan jäykän poseerausotoksen tutun ihmisen pokkariin.

Onneksi anonyyminaama peittää myös tippalinssissä-tunnelman. Oli todella vaikea astella alttarille, kun uruista soi Yiruman täälläkin joskus julkaistu River flows in you.

Mekko muuten valmistui häitä edeltävänä iltana noin klo 23. Morsiammen äidin muutama näppärä niksi säästi multa varmasti parikin tuntia turhaa räpeltämistä.

Mekon kaverina mulla oli luotto Bronxit (olen "korot jalassa vain juhlapäivinä" -ihminen), kirpparilta löytynyt bolero, mustat helmet (kaulassa ja korvissa), hiuksissa musta kukkakoru ja aivan karmeen väriset stay upit.. The Sak laukku ei päässyt kuvaan, mutta sekin oli kirpparilöytöjä.

Ja tässä mekko Lissun päällä. Ei olla ihan saman kokoisia, joten hakasnauhaa en saanut kiinni ylös asti. Mutta mekon muoto tulee esiin.

Tämän postauksen jälkeen voi palata arkirytmiin ja yrittää esitellä vähän tuoreempia tuotoksia. Joulukin on tulossa, joten puuhaa riittää. Plus ziljoonalla läheisellä ihmisellä on synttärit ennen joulua.. Melko paljon lahjoja siis työn alla. Näissä tunnelmissa siis.

Väsynyt, mutta onnellinen..

Viime aikoina elämän on täyttänyt kaavat, kankaat, neulaaminen ja ompelu. Taustalla on soinut äänikirjat, ensimmäiseksi 30 cd:listä Mikael Karvajalkaa ja sen jälkeen Legioonalainen Peters. Päivät ovat menneet töissä. Jos en ole ommellut, olen järjestänyt polttareita, viettänyt niitä tai tehnyt niiden jälkitöitä. Tai vaihtoehtoisesti tehnyt hääkarkkeja tai paikkakortteja häihin. Kaasona kannattaa nimenomaan omistaa luonne, jossa oikein hamstraa itselleen puuhaa..

Kuitenkin, vaikka eilen koin pieniä epätoivon hetkiä, nyt olen onneni kukkuloilla (hetkellisesti ainakin). Puin päälleni korsetin ja (tylliä, vuoria ja viimeistelyä vajaan) mekon. Tuli voittajaolo. Vielä kun lisäsin kirpparilta bongatun mustan boleron päälle, kaulaan uutukaisen helminauhan, korviin helmet ja tukkaan hiuskoristeen, en voi olla kuin tyytyväinen. Kaikki tunnit jotka olen hikoillut tämän mekkoprojektin takia eivät sittenkään ole valuneet hukkaan. Nautin edelleen ompelemisesta ja taas voin ylistää omalle vartalolle tehtyä vaatetta! Näitä ei kaupasta saa..

Mekonompelukoostetta tulossa kunhan olen toipunut häistä.

Terkuin, tosi väsynyt kaaso.

Superstartti häävalmisteluihin

Olen kuusi tuntia suunnitellut ystävien häihin liittyiviä asioita. Alkuperäisestä kartonkiaskartelu, sisälehtinen ja satiininauha -yhdistelmä muuttui matkan varrella. Lopputuloksena on kuvankäsittelyllä tehty kutsukortti, jonka visuaalinen ilme on viimein valmis (jollei suuria muutoksia synny vielä kesken matkan) ja kauniin syksyinen.

Olen jumittanut läppärin ruutua niin antaumuksella, että katse ei tarkennu enää puolta metriä kauemmas ja selkä alkaa olla tunnoton.

Nyt nukkumaan ja huomenna lääkärisetää tapaamaan. Jos vaikka selviäisi, missä määrin kipuilu kuuluu paranemiseen.

Parempaan päin

Yhden superkamalan viikon jälkeen suunta on parempaan päin. On myös helppo huomata, kuinka hyvin asiat oikeasti ovat ja kuinka paljon on asioita, joista pitäisi osata olla kiitollinen. Ihmisillä kun on paljon vaikeampiakin koettelemuksia elämässään..

Viime viikko meni myös suurimmaksi osaksi sohvanpohjalla. Kävin kirjoittamassa työsopimuksen ensi lukuvuodeksi. Työnkuvani saattaa muuttua olosuhteiden vuoksi, mikä saattaa olla hyväkin asia. En vain vielä tiedä miten suhtaudun uusiin kuvioihin. Yleisesti muutoshan on hyvästä (ja varsin luonnollinen asia), mutta sitä vastaan pitää periaatteestakin pokkuroida. Olen päättänyt olla murehtimatta ennen kuin syksy tulee ja työt alkaa.

Keppien kanssa kävely on muuttunut hieman helpommaksi, kun olen uskaltanut laskea painoa jalalle. Pitäisi varmaan kävellä paljon noiden sauvojen kanssa, että jalka tottuu helpommin kävelyn tuomaan liikkeeseen siinä vaiheessa kun sauvat katoaa.

Sohvaelämä tylsistyttää. On vaikea saada mitään kovin kunnianhimoista aikaiseksi, kun on jo tottunut että kyllä se aika kuluu, kun jumittaa. Twilight -sarja on nyt luettu loppuun ja vähän tuntuu ontolta, kun ei ole mahdollisuuksia palata siihen maailmaan ilman, että aloittaa kirjasarjan alusta. Haaveilen sovitusnuken tekemisestä. Haluaisin niin päästä opettelemaan muotoilua siihen päälle. Ja mielelläni otan vinkit aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta tai linkeistä..

Kaason roolissa olen saanut kulutettua aikaa hääfoorumeilla pyörien. Häät ovat suunnitteilla syksyksi ja aika paljon on tekemistä siihen mennessä. Tuntuu, että olen välillä ollut innokkaampi, kuin morsian itse. Kaasoilun ohessa pitäisi ommella itselle jotain päälle pantavaa syyskuuksi. Pitäisi alkaa kehittelemään jotain ideoita. Mitä syyshäihin puetaan päälle?