Viime hetkillä ennen nukkumaan menoa väännetty tiivis postaus enemmän ja vähemmän kaikesta

En tiedä mistä on johtunut, mutta viime päivinä olen ollut vetämätön ja saamaton. Osansa on tehnyt varmasti liian hiilaripitoinen ruokavalio (rehut on jääneet vähemmälle, jostain syystä niitä ei ole koulussa liiaksi tarjolla ja kotona on vaivannut laiskuus).

Mekkoprojekti on edennyt vain ja ainoastaan ompelukurssin ansiosta (ja sen pienen hetken, jolloin viikonloppuna viitsin valmistautua kurssia varten). Kaksi kertaa kurssia jäljellä, mutta eiköhän se riitä mekon valmistumiseen. Yläosa on sovitettu ja korjattu vihdoin ja viimein lopulliseen muotoonsa. Enää vyötärökaitale, helma ja vetoketju. Kuulostaa nopealle ja helpolle, mutta mahtaako olla sitä.


Tällä viikolla olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi. Meinaan uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen. Sisustuksessa ainoa lähes riidan asteelle noussut asia on ollut aiemmin se, mitä seinille ripustetaan. Olohuoneessa on roikkunut kompromissina Banksyn taidetta, mutta kaipasin niiden tilalle väriä, vaikka muuten herran kantaaottavaa taidetta arvostankin. Tilalle tulivat nämä miestä vähintään yhtä paljon miellyttävät kuvat.



Kuvat ovat hävyttömästi Graffiti women kirjasta skannattuja ja fotonetin kautta seinälle valjastettuja. Pidän kuvista mielettömästi ja sain vihdoin kaipaamani väriä seinälle! Tilasin myös kuvasarjan Repoveden maisemista isoina kuvina ja ne odottavat vielä kiltisti kehystämistä. Voi olla, että on vaikea odottaa kesää katsellessa aurinkoista vihreyttä ja tyyntä järvimaisemaa. Vähän erilaisia kuvia noihin graffitityttöihin verrattuna. Toivottavasti saan ne istutettua makuuhuoneen seinälle.

Erityisesti viime viikonloppuna aikaani on kuluttanut Stephenie Meyerin Twilight, jonka ostin Turistin hehkuttelujen innostamana. Ja romantiikka puree, on siinä sitten vampyyreja tai ritareita. Samaistun helposti kirjojen tunnetiloihin. Jos kirja kertoo tyytymättömästä naisesta, tulee äksyiltyä turhaan ja jos siinä on romantiikkaa, tulee oltua naama muikeana. Pitää siis lukea vain romantiikkaa ja muuta mukavaa niin suhdekin saa siitä oman mukavan lisänsä.


Pakko vielä hehkuttaa näin lopuksi viikon liikunnallista puolta. Pelattiin töissä pariin otteeseen norsupalloa. Lyhyesti selitettynä norsupalloa pelataan kuin fudista, mutta isolla jumppapallolla. On muuten ehkä paras peli ikinä. Sisäiset lapset tulevat esiin aikuisista, kun iso, vaaleanpunainen pallo kimpoilee pitkin seiniä ja kohoaa korkeuksiin. Ihan kuin pienenä joskus tuli leikittyä ilmapalloilla. Haussa onkin toinen jumppapallo ihan vain norsupallon peluuseen ulkona.

Ja kiukku katosi.. (eli aika hyväntuulinen postaus)

Pari päivää olen ollut aavistuksen äksynä. Kotona näkee niin paljon sellaista, mitä pitäisi tehdä ja tekemättömät asiat tiedettävästi nakertavat alitajunnassa.. Negatiivinen vire katosi kokonaan muutamassa minuutissa. Avasin pöydällä lojuneen ja tänään postin tuoman luottokunnan kirjekuoren. Kyseessä olikin hyvityslasku ja summa ilahduttavan suuri. En tiedä miksi olen kyseisen summan luottokunnalle maksanut, etenkin, kun olen käynyt lopettamassa kortin heti alkuvuodesta. Hieman laho latva, mutta pelkästään positiivinen ja ilahduttava yllätys tällä kertaa.

Ja vaikka kotityöt ovatkin ärsyttäneet, iloisia asioita on arjessa ollut. Olen todella iloinen uudesta työkaverista. Tuntuu todella hyvältä työskennellä yhdessä ja uskon saavani itse paljon uutta oppia ammatillisesti häneltä. Ihanaa löytää tälläisiä pieniä iloja erityisesti työn saralla, joka usein tuntuu vain tuskaiselta pakkopullalta, jota on leipänsä eteen tehtävä.

Viikkokin on alkanut todella sporttisesti. Tähän mennessä on tullut pelattua ultimatea ja sählyä, käytyä pilateksessa ja tehtyä tehokas kuntopiiri. Lihakset huutavat hoosiannaa. Huomenna on aikidotreenit ja loppuviikko meneekin sitten hieman kevyemmin. Lenkkeilykin olisi tarkoitus alottaa ensiviikolla, kun saan siihen seuraa.

Käsityörintamalla hitaasti mutta varmasti on edennyt tuo miehen siskolle lahjaksi menevä pussukka. Yritän löytää siihen sopivaa vuorikangasta, mutta omissa varastoissa ei ole tummanlilaa tai -sinistä. Pitää pitää silmät auki, sopiva tilkku voi löytyä yllättävältä taholta.


Viikonloppuna sain aminekoa hieman eteenpäin. Täytteenä on vanun lisäksi muovirakeita (HobbyPointista 500g/8,5€, kamala hinta) ja nyt kisu pysyy hyvin pystyssä. Raajat ovat työn alla ja etenevät hitaanlaisesti. Olen myös miettinyt kasvoja, pitäisikö olla nappisilmät ja tarvitseeko kisu erillistä kuonoa. Olen tyytyväinen tähänastiseen tulokseen. Tämä kisu taitaa jäädä meidän lemmikiksemme.


Lähitulevaisuudelle voisi kaavailla postauksen, jossa esittelen pieniä sisustusjuttuja, jotka tekevät minut onnelliseksi. Kuvia otin jo postausta odottamaan..