Syksyn rytmi on arkirytmi

Ikävöin sitä aikaa, kun kirjoittelin blogiin aktiivisesti, useimmiten kerran tai kaksikin päivässä. Syksy on alkanut tohinalla ja bloggaaminen on jäänyt vain haaveiksi. Useina iltoina olen miettinyt tänne kirjoittelua, mutta muut puuhat tai sitten puhdas väsymys on saanut lykkäämään bloggeriin kirjautumista. Sormissa on poltellut myös käsillä tekemisen tarve, mutta isommat projektit ovat olleet kaappien kätköissä jo pitkään. Muutama vetoketjuista kieputettu kukka on syntynyt pahinta tekemisen kaipuuta helpottamaan.

Onneksi syksy tuo mukanaan tutut turvalliset harrastukset, kuten ompelukurssin! Tällä kertaa uudessa ryhmässä ja uuden opettajan johdolla. Jatkan täydellisen raglanhihaisen hupparin kaavan metsästystä ja aloitan syksyn kunniaksi alusta kaavan kuosittelun. Ajattelin ottaa pohjaksi Joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen t-paidan.

Kangaskaapissani on hamstrattuna melko runsaasti kankaita, joita varten on projekteja mielessä. Tilasin talvella Myllymuksujen merinovillaneulosta, josta haluaisin tehdä päivitetyn version äitini nuoruuden aikaisesta villaisesta hupparista. Ehkä tämän täydellisen kaavan kehittelyn jälkeen sekin on nopea homma.. Kyseessä kun on myös raglanhihainen yksilö.

Kangaskaappini on kaaoksessa, minkä alla oleva kuva todistaa. Olen siivotessa tunkenut sinne aina viimeisimmät kangashamstaukset. Olisi kaapin siivouksen aika. Osa kankaista varmasti joutaisi kiertoon. On vaikea kuvitella, että tekisin ikinä mitään esim. lämpimän ruskeasta villaisesta ruutukankaasta, joka on isoäitini peruja. Kaunis kangas, mutta kun en osaa käyttää ruskeaa. Ja liian hieno, että uhraisin sitä johonkin askarteluun.

Tarkoituksenani oli esitellä kaappihankintani jo vuosi sitten, mutta jotenkin se jäi ja unohtui. Aiemmin kankaani asustelivat kammoittavassa lastulevyviritelmässä, joka ei palvellut tarkoituksessaan eikä ollut ilo silmälle. Rakastan 50- ja 60-luvun huonekaluja ja esim. sohvakalustomme on alunperin isovanhempieni 60-luvulla hankkima.

50-luvun liinavaatekaapit miellyttivät eniten ja metsästin huutonetistä tämän yksilön viime syksynä. Todellinen löytö, sillä näin juuri Fidassa huonokuntoisemman 93 eurolla. Oman kappaleeni hain Tampereelta ja hinta oli 80 euroa lukkovian takia.

Vielä loppuun vinkkaus Luovien ihmisten yhteisleikistä, johon huhuilin osallistujia jo aiemmin. Pari mahtuisi vielä mukaan.

Viikonloppu voittajafiiliksillä

Viime postauksen jälkeen olen ollut melko pirteä ja tehnyt kaikenlaista. Silti viikonloppu olisi saanut olla jälleen kerran pidempi.

Perjantai sujui hyvissä fiiliksissä, sillä voitin aamusta Radio Helsingin aamun kysymys -skaban. Oli hauska kuunnella radiosta oma vastaus luettuna ja tietysti saada onnittelut radioaaltojen kautta. Voitin Starsailorin levyn, joka on vielä noutamatta. En tiedä onko se meikäläiselle erityistä suosikkimusaa, mutta voittaminen oli tietysti kivaa.

Perjantai-iltana olin yksin kotosalla, kun mies oli harrastamassa. Pesin pyykkiä, leikkasin ja kehystin rullana postin mukana tulleet maisemakuvat, kävin lenkillä ja tein tansanialaista kookoskalaa. Pitkästä aikaa sellaista ruokaa, joka sopi meille molemmille. On muuten herkullinen resepti, joka toimi kookosta inhoavaan mieheenkin. Oli mukava syödä yhdessä ja juoda lasilliset punaviiniä (jotain herkullista aussiviiniä, mistäköhän se oikein oli meille päätynyt, kun itse ostetaan lähes pelkästään espanjalaisia). Tein vielä itselleni jälkkäriksi mangolassin. Valiolta kun on tullut tuoteperhe ihania sokerittomia marja- ja hedelmäsoseita.

Lauantaina heräsin aikaisin hemmottelemaan itseäni kasvohoidolla eli polkaisin muutamien hiutaleiden leijaillessa kosmetologille. Lähtiessäni takaisinpäin pyörä oli melkein hautautunut lumeen. Kotona laitoin miehen kanssa uudet kuvat seinälle ja leivoin kaksi omppupiirakkaa iltaa varten. Iltaa tuli vietettyä tyttöporukassa Sipoossa. Syötiin ja juotiin hyvin. Istuttiin earth hour -tunti kynttilänvalossa. Olisi ollut kiva nähdä kaupungissa pimenevät rakennukset ja ikkunat, Sipoossa ei paljon ollut naapurien ikkunoita vahdittavana. Oli hauska ilta ja kotiinkin pääsin kohtuullisesti puolenyön maissa siirtelemään kelloja ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla oli aikainen herätys aikidotreenien takia. Ja todella aikaiselta se tuntui, kun yöstä katosi kesäaikaan siirtymisen myötä tunti. Onneksi join illalla vain kaksi calimochoa (punaviiniä ja cokista 50/50), jos olo olisi ollut huono, en olisi noussut sängystä mihinkään. Tehtiin erilaisia (puukko)tekniikoita chudan tsukista (lyönti vatsaan). Porukkaa oli tatamilla yllättävän paljon. Pitäisi kai ryhtyä ajattelemaan 2. kyun graduointia, mutta en ole kevään aikana oikein saanut panostettua aikidoon. On liikaa kaikkea kivaa harrastusta.

Treenien jälkeen käytiin syömässä miehen perheen kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Illan olen vain hengannut kotona. Amazing race pitää katsoa ihan vain Suomi-jakson takia.

Lopuksi kuvaa uusista maisematauluista. Kaikki kuvat omakätisesti Repovedellä patikointireissuilla kuvattu vuosina 2005 ja 2006. Voi kuinka ihania kesäpäiviä on ollut. Niitä tulevia odotellessa.

Viime hetkillä ennen nukkumaan menoa väännetty tiivis postaus enemmän ja vähemmän kaikesta

En tiedä mistä on johtunut, mutta viime päivinä olen ollut vetämätön ja saamaton. Osansa on tehnyt varmasti liian hiilaripitoinen ruokavalio (rehut on jääneet vähemmälle, jostain syystä niitä ei ole koulussa liiaksi tarjolla ja kotona on vaivannut laiskuus).

Mekkoprojekti on edennyt vain ja ainoastaan ompelukurssin ansiosta (ja sen pienen hetken, jolloin viikonloppuna viitsin valmistautua kurssia varten). Kaksi kertaa kurssia jäljellä, mutta eiköhän se riitä mekon valmistumiseen. Yläosa on sovitettu ja korjattu vihdoin ja viimein lopulliseen muotoonsa. Enää vyötärökaitale, helma ja vetoketju. Kuulostaa nopealle ja helpolle, mutta mahtaako olla sitä.


Tällä viikolla olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi. Meinaan uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen. Sisustuksessa ainoa lähes riidan asteelle noussut asia on ollut aiemmin se, mitä seinille ripustetaan. Olohuoneessa on roikkunut kompromissina Banksyn taidetta, mutta kaipasin niiden tilalle väriä, vaikka muuten herran kantaaottavaa taidetta arvostankin. Tilalle tulivat nämä miestä vähintään yhtä paljon miellyttävät kuvat.



Kuvat ovat hävyttömästi Graffiti women kirjasta skannattuja ja fotonetin kautta seinälle valjastettuja. Pidän kuvista mielettömästi ja sain vihdoin kaipaamani väriä seinälle! Tilasin myös kuvasarjan Repoveden maisemista isoina kuvina ja ne odottavat vielä kiltisti kehystämistä. Voi olla, että on vaikea odottaa kesää katsellessa aurinkoista vihreyttä ja tyyntä järvimaisemaa. Vähän erilaisia kuvia noihin graffitityttöihin verrattuna. Toivottavasti saan ne istutettua makuuhuoneen seinälle.

Erityisesti viime viikonloppuna aikaani on kuluttanut Stephenie Meyerin Twilight, jonka ostin Turistin hehkuttelujen innostamana. Ja romantiikka puree, on siinä sitten vampyyreja tai ritareita. Samaistun helposti kirjojen tunnetiloihin. Jos kirja kertoo tyytymättömästä naisesta, tulee äksyiltyä turhaan ja jos siinä on romantiikkaa, tulee oltua naama muikeana. Pitää siis lukea vain romantiikkaa ja muuta mukavaa niin suhdekin saa siitä oman mukavan lisänsä.


Pakko vielä hehkuttaa näin lopuksi viikon liikunnallista puolta. Pelattiin töissä pariin otteeseen norsupalloa. Lyhyesti selitettynä norsupalloa pelataan kuin fudista, mutta isolla jumppapallolla. On muuten ehkä paras peli ikinä. Sisäiset lapset tulevat esiin aikuisista, kun iso, vaaleanpunainen pallo kimpoilee pitkin seiniä ja kohoaa korkeuksiin. Ihan kuin pienenä joskus tuli leikittyä ilmapalloilla. Haussa onkin toinen jumppapallo ihan vain norsupallon peluuseen ulkona.

Punaista ja pyöreää..

Nautin mielettömästi siisteydestä ja järjestyksestä, mutta olen toivottoman huono ylläpitämään sitä. Kaaos levittäytyy takaisin yleensä heti siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen. Huomaan hyvin omassa mielialassani sen, kuinka kauan kaaosta on ehtinyt kestää. Pitäisi kai vähentää radikaalisti tavaran määrää, mutta olen sellainen 7 tai 15 vuoden säästäjä.. kaikkea voi vielä jossain vaiheessa tarvita.

Olen pitkään halunnut uutta mattoa olohuoneeseen. Perjantaina äiti hätyytti Askoon katsomaan mattoja 3 mattoa 2 hinnalla tarjouksen varjolla. Sieltä tarttuikin mukaan luonnonvalkea pehmoinen puuvillamatto, jonka päällä on ihana köllötellä ja venytellä. Voi olla, että tulevaisuudessa siivotessa en pidä siitä enää niin paljon. Innostuin myös siirtelemään isoja kasveja ja nyt olkkarissa vallitsee feng sui.

Kuvailin aiemmin muutamia sisustusjuttuja, joihin olen rakastunut ensisilmäyksellä. Usein ihailen kaupassa kaikenlaista, mutta nykyään tunnistan hyvin jo todelliset rakkaudenkohteet.


Ihanat alkuperäiset Marimekon Kaivo-verhot olen perinyt tädiltäni ja ne ovat olleet suosikkiverhoni teini-ikäisestä saakka.


Paola-kukka -kuosiin rakastuin samantien, kun joskus 2000-luvun alussa näin jossain esitteessa samasta kuosista bikinit. Bikinit hankin ensitilassa, kun ne silloin saapuivat Stockalle. Nyt paola-kukka toistuu lakanoissa. Hintaa oli lakanoilla alka paljon (lakanoiksi), mutta jossain kohdassa ei voi tinkiä.


Tämän ruukun bongasin viikolla, kun äiti houkutteli mukaan kaupoille. Rakkautta ensi silmäyksellä. Erityinen rakkauteni on kuitenkin ruukun alla. Ihana Finlaysonin kerniliina, joka oli löytö Kampin alennuspäiviltä. 2,5 m kangasta lähti kotiin kympillä. Jos joku tietää kuosin nimen, olisin kiitollinen tiedosta. Veljeni sai joululahjaksi mustat samaa kuosia olevat lakanat. Tykkäisin nukkua sellaisissa minäkin.

Vaikka en enää nimeä lempivärikseni pelkkää punaista, jotenkin rakkauteni kohteet ovat aika punaisia. Ja pyöreitä. Pyöreä on kaunista.

Kuvaan jotain omistamiani "helmiä" myöhemmin ja näytän, ettei kaikki ole niin punaista kuin näyttää. Nyt kuitenkin jatkan rentoa sunnuntaita palaamalla ompelutöiden ääreen. En ole viikon aikana edistynyt kuin mustan pussukan virkkaamisessa.