Harppaus muotibloggarien maailmaan..

Käytiin Tallinnassa. Tuli halvemmaksi yöpyä menomatka laivalla, kuin ottaa reittimatkat aamulle ja illalle. Päiväristeilyillä taas aika olisi jäänyt lyhyeksi. Käytiin shoppailemassa kaupoissa, joita Suomessa ei ole. Tehtiin lähinnä broidin kanssa löytöjä. Mieskin tuli tyytyväiseksi, kun löysi itselleen kengät.

Tämä kaveri lähti mukaan broidin maskotiksi.

Ostin kolme toppia ja t-paidan itselleni, sekä siskolle lahjaksi topin. Kiertelin kauppoja ja yritin löytää jotain, jolla voisi mennä juhlimaan, jos baareissa kävisi. Olen menossa elokuva-avustajaksi baarikohtaukseen, enkä omista oikein mitään baarivaatetusta. Uskon, että tuota toppia voi käyttää muutenkin.

Topin helma on leikattu alaspäin leveneväksi, joten se sopii hyvin tälläiselle pömppövatsa-ongelmaiselle. Laskeutuu todella nätisti. Topin alla on Lissun päälle jäänyt projekti. Taitaa olla ihan aito 60-lukulainen hame, jota pitäisi vähän availla vyötärökaitaleen alta, jotta saisi sen päälle. Tosin painonpudotus on käynnissa, joten pitäisi ehkä testata, menisiköhän se päälle ilman mitään operaatioita.

Toinen löytö, jonka esittelen, on tämä toppi. En missään yhteydessä ole vaaleanpunaisesta pitävä tai sellaiseen pukeutuva ihminen. Tämä kappale vain ujuttautui käteeni matkalla sovituskoppiin ja näytti päällä niin kivalta. Onneksi helteiden on luvattu jatkuvan.

Kun shoppailun makuun on päässyt, se vire ilmeisesti säilyy. Löytöjen tekeminen on jatkunut. Tallinnasta paluun jälkeiselle päivälle olin varannut kampaajan ja jotenkin piti tappaa aikaa sitä ennen. Löysin kengät. Kenkien löytäminen on yksi vaikeimpia juttuja. Ne tuntuvat niin usein jalassa vain huonoilta tai ovat liian leveät lestiltään. Tästä syystä kuljen melkein aina samoissa kengissä ja miehelläni on enemmän kenkiä kuin minulla. Nyt kun löysin kengät, ne oli pakko ostaa, vaikka hinta olikin suolainen. Olen katsellut jo pitkään vähän ballerina-tyyppisiä kenkiä ja nyt löyty Vagabondilta malli, joka ei putoa jalasta. Nyt löytyy sitten minultakin vähän siistimmät kengät, kuin Adidaksen Superstarit.

Tänään sitten sattumalta löysin itseni Fidan edestä. Menin pikaisesti pyörähtämään sisällä. Metsästyslistalla oli jotain kapeaa alaosaa, sen juhlavamman topin alle. Otin sovitettavaksi Espritin farkkucaprit ja lyhyen farkkuhameen. Molemmat sopivat täydellisesti!!! Ostokset maksoivat yhteensä 6 euroa. Kiitos Fida! Se metsästys päättyi kertaheitolla!

Ensi kerralla toivottavasti näkyy jo jotain omatekemääkin! Nyöritoppi, joka on ollut työn alla, edistyi tänään. Nyt jäljellä on enää helman kääntö ja peitetikin hurauttaminen!

Ps. Pari postausta sitten esittelemäni pellavashotsit ovat päässeet kovaan käyttöön. Tosin sovitusvaiheessa olin +2kg painavampi, joten vähän meinavat lököttää. Löytäisinköhän vielä jostain samaa kangasta ja saisin tehtyä vyölenkit?

Pps. Edellisessä postauksessa mainitsemani Luovien ihmiset yhteisleikki kaipaa vielä osallistujia. Skrollaa siis alemmas, jos kiinnostus heräsi!

Mekkoprojekti nro 2, osa 2

Pitää joskus yrittää saattaa jotain keskeneräistä loppuun. Aloitin kesällä suunnittelemaan ja ompelemaan mekkoa syyshäihin ja josta kirjoitin elokuussa. Häät on juhlittu jo kuukausi sitten, joten voisi olla aika täydentää mekkoprokkis nro 2.

Jatketaan mekon toisesta kokonaisesta protosta. Viime keväänä en suostunut ompelemaan protoa ja nyt vasta tajusin, kuinka huoleton voi proton kanssa olla. Virheet saa anteeksi ja korjaukset on helppo merkitä, kun kangasta ei tarvitse varoa.

Kuvassa mekon toinen proto, jonka kanssa ei ollut enää paljoa korjailuja. Jämäkämpi puuvilla toimi protossa hyvin. Suunnittelin, että voisin tehdä tuosta joskus puolihameen, kun raidat asettuivat noin kivasti.

Välivaiheen kuvia on todella huonosti. Ompelin alle korsettiosan (superjämäkkää retropöytäliinaa, liimattavaa tukikangasta, vuori lakanakangasta, rigileneä, vinonauhaa ja hakasnauha) sekä helmaan tylliä ja vuorin. Tylliä tuli vain kaksi kerrosta helman kaavan mukaan. Näin jälkeenpäin lisäisin mielelläni vaikka yhden rypytetyn kaitaleen helmaan tuomaan muotoa.

Ja koska morsian on häissä huomion keskipiste ja mies ei halunnut järjestelmäkameraa vaivoikseen, kukaan ei ottanut mun mekosta kokonaista kuvaa (paitsi takaapäin). Byhyy. Jouduin ruinaamaan yhden kammottavan jäykän poseerausotoksen tutun ihmisen pokkariin.

Onneksi anonyyminaama peittää myös tippalinssissä-tunnelman. Oli todella vaikea astella alttarille, kun uruista soi Yiruman täälläkin joskus julkaistu River flows in you.

Mekko muuten valmistui häitä edeltävänä iltana noin klo 23. Morsiammen äidin muutama näppärä niksi säästi multa varmasti parikin tuntia turhaa räpeltämistä.

Mekon kaverina mulla oli luotto Bronxit (olen "korot jalassa vain juhlapäivinä" -ihminen), kirpparilta löytynyt bolero, mustat helmet (kaulassa ja korvissa), hiuksissa musta kukkakoru ja aivan karmeen väriset stay upit.. The Sak laukku ei päässyt kuvaan, mutta sekin oli kirpparilöytöjä.

Ja tässä mekko Lissun päällä. Ei olla ihan saman kokoisia, joten hakasnauhaa en saanut kiinni ylös asti. Mutta mekon muoto tulee esiin.

Tämän postauksen jälkeen voi palata arkirytmiin ja yrittää esitellä vähän tuoreempia tuotoksia. Joulukin on tulossa, joten puuhaa riittää. Plus ziljoonalla läheisellä ihmisellä on synttärit ennen joulua.. Melko paljon lahjoja siis työn alla. Näissä tunnelmissa siis.

Ihana kesäsunnuntai

Aamulla satoi vettä kaatamalla, kun heräsin klo 6.30. Kun ystävä kurvasi hakemaan mua 7.40, sade oli juuri loppunut. Kirpparikonkariystäväni vei mut kirppiskierrokselle, sillä olen aina ihaillut sitä taitoa bongata kirppareilta helmiä.

Käytiin kiertämässä Valtterilla ja Hietsun kirpparilla. Paras löytö taisi olla Onlyn nahkatakki, josta myyjä pyysi 20 euroa, tinkasin sen 15 euroon ja kotona sovittaessa löysin takin taskusta euron kolikon. Hietsusta tuli bongattua myös Nadja, jonka pöydästä ystäväiseni kuori kermat päältä. Satuttiin paikalle juuri, kun Nadja ystävineen aloitti tavaroiden purkamisen pöydälle. Mun mukaan lähti ihana villahuivi.

Mua on pitkään vaivannut muutamat pukeutumisasiat. Ensinnäkin (vinkki muotibloggareille) mua mietityttää tosi paljon, millaiset vaatteet sopii mun vartalolle (vuosia myöhemmin kuvista huomaa hyvin mitkä eivät sovi) ja toiseksi tuntuu siltä, että olen pitkään liikkunut peruspukeutumisen saralla todella turvallisilla vesillä. Mun vaatekaappi on täynnä perus t-paitoja ja toppeja. Ja jemmaan vaatteita vuosikausia, sillä joskushan niitä voi vaikka käyttää..

Tänään sitten kolmen tunnin kirpparikierroksen jälkeen, mun ehdotuksesta, frendi iski mun vaatekaapille. Kaksi hyllyllistä levitettiin sängylle ja rakas ystäväni hyväksyi vaatteita, käski osan suoraan kierrätyskasaan ja pyysi joistain hyvät selitykset, miksi haluan niitä jemmata. Tuloksena on läjä vaatteita, jotka tulevat vaihtamaan omistajaa, kaksi siistiä hyllyllistä paitoja ja tosi hyvä fiilis.. Nyt iski kierrätysinnostus. Siistin kodin salaisuus on kuulemma laittaa nurkissa pyörivät tavarat kiertoon. Onneksi mulla on tuollainen ihana ystävä!

Olisin tietysti voinut ottaa saaliistani kuvia, mutta uudessa läppärissä (jonka ostin kun pelkäsin vanhan poksahtavan) ei ole vielä kuvien latausohjelmaa ja muutenkin taistelen vistan kanssa.. Tosin, kaikki muut vaatteet ovat pesussa, paitsi se nahkatakki.

Psst.. Sovitusnukke on nyt puolivalmiina olohuoneessa. Neljä tuntia kärvistelin kun paperiliuskoja siliteltiin mun päälle. Pitää laittaa siitä jossain vaiheessa kuvallista selostusta tarkemmin.