Vaihtoehtoinen keittiön välitila

Keittiön suunnittelu käynnistyi todenteolla heinäkuussa 2012. Tarjoukset pyydettiin useammasta paikasta ja aika äkkiä ne mieluisimmat ovet ja tasot löytyivät. Hinta ei lopulta ollut ratkaisevin tekijä vaan ovi, joka löytyi Nixin mallistosta. Keittiö on jo tilauksessa ja valmistuu meille parasta aikaa Seinäjoella. Vaan välitila on mietityttänyt tässä jo pidempään..

Ihan ensimmäinen ajatus välitilaan oli se perinteinen kaakeli. Olin katsellut valkoista 10x20 mattavalkoista laattaa, joka olisi asennettu tiililadonnalla. Meille tulee valkoiset mattapintaiset ovet. Laminaattitason kanssa onkin ollut sitten pähkäilyä. HTH:lta löytyi kaksi kovaa vaihtoehtoa.

Molemmat laminaatit näyttävät todella herkullisilta laajoina pintoina, joten ne eivät ihan pääse oikeuksiinsa mallikortissa. Kovasti houkutteli tuo vaaleampi pinta, mutta silgranit-allas näyttää paremmalta tummana, joten tasokin tulee olemaan tumma. Eipä sitten hypi silmille induktiotaso tai allas.

Tumma taso kaipaa mielestäni hieman jotain tasoittavaa valkoisten ovien viereen. Ettei lopputulos ole pelkkä tumma raita. Rosoisuus on meidän molempien mieleen ja mielessä onkin kolkutellut betoniseinän harmaa. Maalipintaa välitilaan tulee ja sävyjä varmasti poimitaan tuosta vaaleamman tason sävymaailmasta.

Koko maalausprojekti meinasi kaatua päälle laitettaviin laseihin. Pienellä googlailulla selvisi, että välitilan lasi nostaisi keittiön hintaa heti ainakin 500 eurolla, jollei isommallakin summalla. Lopulta välitilalaseja riittävästi netissä katseltuani totesin, että lasihan kiiltää, eikä se siis ole meidän vaihtoehto. Sitten vain selvittämään muita vaihtoehtoja..

Käytin eilisen illan ja melkein yön lueskellessani välitilaratkaisuista ilman lasia, pleksiä, kaakeleita tai laminaattia. Joku oli suojannut tapettia lakalla, moni mainitsi maaleista Tikkurilan Lujan. Joten suunnitelma taitaa olla seuraavanlainen! Kaupasta haetaan vesieristettä ja Luja-maalia. Suojataan keittiö, jossa ei siis vielä kalusteita, mitataan välitilan alue ja maalataan molemmat vähän yli. Maalaillaan ehkä vähän spraymaaleillakin. Remppareiskat sitten asentelevat keittiön valmiin taideteoksen ympärille ja laittavat silikonia seinän ja kaapin rakoseen. Ehdotin heille myös vaneria, mutta olivat sitä mieltä, että suoraan seinään vaan..

Seinät on suoristettu kipsilevyillä, maalattu pohjamaalilla ja Remontti-Ässällä (sävy Paperi). Jos näiden päälle laitetaan nyt vesieriste ja tuo Luja, spraymaalia, pitäisikö vielä laittaa joku mattalakka päälle? Olisi muutenkin kiva kuulla, jos teillä on kokemuksia maalatuista tai lakatuista välitiloista ja siitä kuinka ne ovat kestäneet elämää, kokkailuja ja roiskeita?

Purkubileet osa 2

Evakkoasumisemme lähenee loppuaan, mutta koska tykkään pysyä järjestyksessä, kirjoitan tai paremminkin näytän kuvia purkuvaiheelta.

Nyt kun putkiremontti on periaatteessa ohi (tekevät korjauksia vielä), voi sanoa, että en olisi osannut kuvitella aiemmin prosessin raskautta. Kuinka paljon itse pitää valvoa ja reklamoida ja vaatia. Ja kuinka moni asia selviää vasta matkan varrella ja kuinka monta asiaa olisikin voinut tehdä toisin, jos olisi etukäteen tiennyt nämä matkan varrella tulleet asiat. Seuraavalla kerralla olen viisaampi, vaikken erityisesti toivo sotkeutuvani enää putkiremonttiasuntoon. Ja hei.. meillä meni kuitenkin aika hyvin tämä urakka. Hommat aloitettiin viisi viikkoa myöhässä ja deadlinesta myöhästyttiin  kaksi ja puoli viikkoa. Ja monta asiaa jäi senkin jälkeen roikkumaan. Onneksi emme muuttaneet takaisin heti putkiremonttiosuuden valmistuttua.

Ja sitten purkujuttuihin..

Eteistä löytyi kotelon takaa putkia. Ilma kiersi hyvin, kun lattiaan tehtiin reikä. Alla siis autotalli.

Kylpyhuoneesta lavuaarin putken kohdalta kuvaa kauniista kasvustosta.  Makuuhuoneen puoli olikin jo aiemmin esittelyssä.

Eipä tule noita kaakeleita ikävä! Eikä tuota kaappia tai seinääkään..

Putkiremontin "virallisena" viimeisenä päivänä sattui sitten niin hassusti, että samalla kun kylpyhuoneeseen asennettiin peilikaappia, kuului sieltä kovaääninen kirous. Täydellinen, vaan tahaton osuma vesiputkeen ja komeat suihkut. Vinkkinä muille, että kannattaa antaa veden suihkuta eikä laittaa sormea eteen. Se vesi tulee jostain läpi..

Tekevälle sattuu. Onneksi tekijä oli putkifirman miehiä.

Putki korjattiin vain yhden laatan irroittamisella. Aika näppärää.

 Vaan ottihan tuo otsalohkoon. Onneton porari lähti sadatellen oluelle (näin lauloivat pikkulinnut). Onneksi kyseessä oli tiiliseinä ja kuivurilla saatiin kuivamaan.

Ja kun putkiporukan miehet saatiin ulos, pääsi omat remppamiehet purkamaan hieman raskaampia elementtejä.

Keittiö tyyliin Lähi-itä.

Ennen tehtiin seinät ennen lattiaa tai ainakin näin meidän kämpässä.

Omat remppamieheni totesivat purkamisten jälkeen, että jos asunto olisi ollut heidän, olisivat he laittaneet kaikki sisäseinät mataliksi ja rakentaneet uudet seinät suoriksi. Jos olisi tälläiset mahdollisuudet ottaa huomioon ennen putkiremonttisuunnitelmia, olisi kylpyhuoneen ja keittiön paikkaa voinut muuttaa aika radikaalistikin. Varsinkin, kun perinteinen putkiremppa kyseessä. Vaan en suunnitellessa tiennyt kuinka juttu paisuu kuin pullataikina. Tällä hetkellä kiittelen erityisesti sitä, että meillä ulkopuoliset osaavat remonttimiehet. Asuisimme evakossa varmasti vähintään kolme vuotta, jos yrittäisimme itse opetella ja tehdä näitä työn ohessa. Pankki tietysti kiittää lainanottajia, mutta kyllä tästä hyvä tulee!

Purkamisen reimu

Koti muuttunut nyt vain asunto-osakkeeksi, sillä niin kovalla kädellä siellä on revitty irti muovimattoa, kattopaneelia, lasikuitutapettia ja kaappeja.

Lasikuitutapetti irtosikin repimällä!

Lähes kaikki tahot ovat sanoneet, kuinka vaikeaa on lasikuitutapetin irroittaminen. Melkein kaikilta seiniltä tapetti lähti nätisti repimällä. Jalkalistan alta kun sai alareunasta kiinni niin helposti lähti koko vuota kerralla. Muutamasta kohdasta sai rapsutella enemmän, mutta positiivinen yllätys todella.

Makuuhuoneen kattopaneelit oli tiukassa

Kattopaneeli taas yllätti vaikeudellaan. Jokainen paneeli oli isketty kahdella tai kolmella naulalla pontista kiinni koolaukseen.

Alkuperäinen linoleum kohtaa muovimaton

Olemme aina tuskailleet siivotessamme asunnon lattiaa. Muovimatto on ollut kiinnitettynä niin heikosti, että imuroidessa se on noussut mukana. Helppohan sitä oli siis irroittaa ja laittaa rullalle.. Ennen kuin tuli ne kaksi liimaraitaa, jolla se olohuoneessa oli kiinnitetty. No siitäkin selvittiin puukolla ja hartaalla veistelyllä.

Haluan esitellä teille myös nyt jo lähestulkoon edesmenneen Kauhukaapin!

Kaappi, joka nerokkaasti kätkee sisälleen kaapin!

 Kauhukaappi sai nimensä kun olimme muuttaneet asuntoon ja purkaneet jo jonkun verran tavaroita. Kaappi oli niin epäkäytännöllinen, että se tuli helposti tungettua täyteen roinaa. Onneksi tämän remontin ohella saan räjäytettyä alkuperäisen kaapin pois! Ja tilalle hyllyjä!!!

Adios Kauhukaappi!

Henkien taisto eteisen kaapin kanssa.

Eteisen alkuperäinen kaapisto sai purkutuomion heti kun aloimme suunnittelemaan remonttia. Purkaminen ei ollutkaan ihan yhtä helppoa. Kaappi oli rakennettu ennen alaslaskettua kattoa! Sähkösaha auttoi alkuun ja sen jälkeen väkivalta sorkkaraudan muodossa.

Hienolta tuntui saada kaiken rehkimisen jälkeen viimeinenkin kaapinkappale irti!

 Lupailin jo joskus kuukausia sitten pohjapiirustusta tänne.

Tässä Floorplannerillä tuskailtu tulos. Suhteet eivät ole ihan sentilleen oikein. Keittiövalmistaja on valittu, muttei vielä olla hyväksytty tarjousta, keittiön taso tulee eri liikkeestä. Kodinkoneista on tehty kaupat ja ne tulevat AEG:lta. Sähkö- ja muiden pistokkeiden paikat pitäisi miettiä, että saadaan pyydettyä tarjous. Välillä tuskastuttaa kaikki miettiminen ja suunnittelu ja yritän lohduttautua ajattelemalla, kuinka hienolta kaikki näyttää kun asunto on remontin jäljiltä valmis.

Terveisiä evakosta!

Tuntuu hurjalta ja toisaalta hyvältä, että vihdoin jotain tapahtuu ja jatkuva odottelu on loppu. Tehtäviä asioita on PALJON ja viikot ja päivät menevät vauhdilla. Keittiötä on suunniteltu urakalla ja tarjouksia haettu monesta eri paikasta. Kämppää on tyhjennetty ja seuraavaksi pitäisi päästä purkamaan. Valitettavasti vielä muutama laatikollinen lajittelematonta roinaa odottavat sijoitustaan. Sohvakalusto lähtee verhoiltavaksi remontin ajaksi ja kankaan valinta on ajankohtaista.

Kämpän tyhjennyksen yhteydessä löydettiin ikävä yllätys. Kosteusvaurio!!! Kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välisestä seinästä sängynpäädyn takaa paljastui n. 30 cm halkaisijaltaan oleva ruskea läntti. Styroksinen sängynpääty on varmasti hidastanut kuivumista.

Seinä listan irroittamisen ja tapetin repimisen jälkeen. 

Saatiin revittyä tapettia pois ja irroitettua yksi kerros muovimattoa. Tuo kuvassa näkyvä on ilmeisesti liimattu suoraan betoniin. Mietin, olenko luulosairas, kun tuntuu kämpillä käymisen jälkeen kaikenlaisia oireita. Ja ollaan nyt muutamia viikkoja jo asuttu muualla. Tulisi nyt vain joku ja selvittäisi, onko siellä hometta.

Mutta jos jotain ikävää niin sitten jotain kivaakin. Kauniin vihreän villaisen verhoilukankaan metsästys ei ole helppoa silloin, kun mieleiset vihreät sävyt eivät ole muodissa. Onneksi pääsin kuitenkin tutustumaan Svensson Markspellen kankaisiin. Ihania värikarttoja, joissa ei mitään väljähtäneitä sävyjä vaan oikeita voimakkaita, iloisia ja raikkaita sävyjä.

1. Hill 2. Uno 3. Front 4. Rami

Kuva ei tee kankaille oikeutta, sillä aina ne eri näytöt vääristävät vielä senkin jälkeen, kun kamera on tehnyt oman tulkintansa. Numero kolmoseen ihastuin Eurokankaassa jo joskus aiemmin. Ja nyt rinnalle tuli paljon ihania vaihtoehtoja. Suosikiksi on kyllä päässyt Rami, joka on pienen kirjavuutensa takia todella elävä ja näyttää upealta isona pintana. 

Jos jotain aikoo verhoiluttaa ei kannata tyytyä kangaskauppojen tarjontaan, jos ei mieleisintä meinaa löytyä. Verhoilija pystyy tilaamaan valmistajalta kankaita suoraan ja valikoima on paljon laajempi! Osaan jo kuvitella, kuinka herkullisen näköinen sohvakalusto on verhoiltuna!

2,2 m2:n mysteeri

187cm x 120cm eli 2,2 neliötä. Se on tila, johon pitäisi mahtua suorittamaan.. no kaikki se mitä kylppärissä tehdään ja vielä pyykinpesu lisäksi. Tilanne on tosin ollut joskus vielä huonompi, sillä minikylppäristä on poistettu edellisen remontin yhteydessä istumakylpyamme.

Tänne muutettaessa piti ostaa kylpyhuoneeseen sopiva pyykkikone. Onneksi juuri silloin löysin huuto.netistä edestä täytettävän ja vain 35 cm syvän pesukoneen. Ankaran huutokilvan jälkeen kone oli minun! Tavaraa koneeseen mahtuu 3,5 kiloa, joten kahden hengen talouteen se on vähän pieni ja jos pyykkää lakanoita, kone lähtee usein pomppimaan. Mutta mikä tärkeintä, se mahtuu minikylppäriin ja kylppäriin mahtuu vielä pesukoneenkin kanssa.

Talon alkuperäiset piirrokset ammeineen päivineen eivät vastaa kylpyhuoneen nykytilaa. Ja valokuviahan en kylpyhuoneesta voi ottaa, joska se on a) liian pieni kuvattavaksi ja b) niin ruma että kauhistuttaa.

Samalle pitkälle sivulle on sijoitettu wc-pönttö, lavuaari ja suihku. Jälkimmäiset kaksi jakavat yhteisen hanan, jossa myöskin pesukoneelle liitos. Pyykkiä pesessä letkut valtaavat kylpyhuoneet, sillä poistovesi pitää ohjata pönttöön. Säilytystilana toimii ainoastaan muovinen pelikaapin raato ja kaksi korivaunua, joista toinen syö pöntölläistujan jalkatilat, jos on vähänkään pitkäkoipinen ihminen. Ja sitten tietysti pyykkikone.

Kun näin kylpyhuoneiden ensimmäiset piirustukset, järkytyin. Suunnittelija oli jättänyt kalusteet samoille paikoille ja suunnitellut suihkuovet suojaamaan vedeltä. Pyykkikonetta ei huomioitu mitenkään.

Onneksi olin ennen ensimmäistä katselmusta miettinyt ja piirtänyt itse käytännöllisempaa kylpyhuonetta. Kun esittelin piirustukseni suunnittelija totesi sen olevan hyvä ja pyysi lähettämään kopion hänelle. Valmiissa piirustuksessa suunnittelija on ainoana erona on kääntänyt tuon pöntön vinoon.

Joku tarkkasilmäinen voi huomata, että ovi on siirtynyt alemmassa kuvassa hieman vasemmalle. Se on operaatio, joka mahdollistaa lavuaarin sijoittamisen paikalleen. Meillä on muuten taloyhtiön ainoa tällä pohjalla oleva kylpyhuone, joten siksi nämä muutokset käy kohtuullisen kivuttomasti. Oven siirto tietysti maksaa meille ylimääräistä. Muita vaihtoehtoja on vielä hetki aikaa harkita.

Suunnitteluporukalle kunniaksi se, että olivat loppujen lopuksi miettineet vesikiertoista lattialämmitystä korvaamaan rättipatterin. Rättipatteri kuuluu kuitenkin vakiovarustukseen ja sille pitää olla kylpyhuoneessa varaus. Kuvaanhan se on piirretty tuohon pöntön päälle.

Tajusin juuri tuota mallikuvaa katsoessa, että peilikaapin ovet eivät mahdu aukeamaan kunnolla kuin toiselta sivulta. Olisikohan ratkaisuksi hieman kapeampi malli?

Kaakeleiden väreiksi olen miettinyt seiniin valkoista ja lattiaan harmaata tai tumman harmaata. Pidän ratkaisua tylsänä, mutta tila on niin pieni, että käsipyyhkeellä ja pienellä matolla saan ehkä juuri ja juuri väriterapian tarpeen täytettyä kylpyhuoneessa.

Pesukoneen päälle haluan ehdottomasti haitarimallisen pyykinkuivaustelineen. Siihen mahtuu juuri ja juuri yksi pieni koneellinen kuivumaan. Loistava keksintö!

Olisi kiva kuulla kokemuksia kylpyhuoneiden suunnitteluista, etenkin niistä, jotka on tehty pieneen tilaan. Sisustuslehdissä ja -ohjelmissa tilat ovat aina isoja.

Onnistumisen riemua

Mielessäni on ollut suunnata blogia remonttiaiheisiin, mutta koska asiat eivät ole edenneet hirveästi sillä suunnalla (lue: en ole saanut suunnitelmiani juuri koneelle asti) voin pysyä hyvin perinteisessä.

Päädyin Pinterestin pariin jo jonkin aikaa sitten ja se on vaikuttanut haluun tehdä aivan valtavasti. Uusia mielettömiä ideoita tulee vastaan koko ajan. Sitten pitäisi vaan pystyä keskittymään asioihin, eikä aloittaa tsiljoonaa projektia yhtäaikaa. Niitä keskeneräisiä projekteja on tässä taloudessä nähty ja niitä löytyy kaapeista ja laatikoista.

Siitä huolimatta, että edellisiä projekteja on kesken (esim. yksi tunika valmistettu protoksi asti, jäljellä kaavamuokaukset ja ompelua) aloitin uuden projektin: Tetrapakkaus valaisimen. Muistaaksen törmäsin kuvaan valaisimesta googlailemalla sanoilla "diy lampshade". Vastaan tuli monia mainioita kierrätysideoita, mutta parhaat kierrätysjutut ovat niitä, joissa et voi tunnistaa valmiin tuotteen rakennusaineksia. Tämä hieno upcycling toteutuu myös tässä! Tosin ideaan lisäarvoa tuo sekin, että muualla kartonkipakkauksien kierrätys ei taida ihan vastata Suomen tasoa ja ohjeella tosiaan saadaan uusi elämä kartonkipakkauksille, joita ei muuten voida uusiokäyttää.

Kuva: Yanko Design

Alku oli tietysti hankalaa, mutta kun mitat selvisivät ja se, että kolmiot todella kiinnitetään kartongista leikatuilla suikaleilla homma alkoi etenemään. Onnistumisen kokemuksen jälkeen intoa tekemiseen riittää, vaan materiaalipula iskee. Valaisimeen tarvitsee yli 450 tölkkiä. Nyt kaikki kaverilta saadut tölkit ovat leikelty. Valaisin muodostuu siis viisi- ja kuusikulmioista. Valmiina viisikulmoita on yksi ja kuusikulmioita seitsemän. 

Ainoa mikä lopputuloksessa mietityttää on lampun vaihtaminen. Miten se tapahtuu ja miten se tehdään kätevästi? Jos innostuit, hyvät ohjeet löytyvät täältä.

Sitten vielä jotain muuta viime päiviltä, jotain, joka on saatu valmiiksi. Tämäkään idea ei ole Pinterestistä vaan erään lemppariblogini kautta bongattu. Hupsistarallaa blogin Norsis on saanut vauvan ja tietysti tehnyt pienokaiselleen helistimen. Ja koska lähipiirissäni on myös innostuttu lisääntymään, oli pakko kokeilla tätä.

Helistin on täytetty vanulla ja itse helisevänä osiona toimii vanhan deodorantin pallo, joka on puukolla avattu, laitettu seesaminsiemeniä sisään ja teipattu ilmastointiteipillä. Kannattaa siis säästää kaikenlaista. Ohje on Saran käsialaa ja hän myös valmistaa helistimiä myyntiin, jos ei omat sormet taivu virkkuuseen. Omalta pupulta uupuu rusetti, mutta pupu taitaa olla tyytyväinen kaveri ilmankin.

Ja niin. Se paljon hehkuttamani Pinterest. Minä löydyn sieltä tämän linkin takaa.

Sohvaunelma

Olen jo vuosia haaveillut verhoiluttavani isovanhempieni 60-luvulla ostaman sohvakaluston. Se on alkujaan koristanut isovanhempieni olohuonetta, sitten mökin tupaa ja nyt meidän asuntoa. Olen jotenkin aina pitänyt kalustosta, joka on matalalinjainen ja yksinkertainen. Nojatuoleissa voi istua vaikka poikittain ja kun ne laittaa vastakkain, saa siitä pienelle lapselle pedin, jota käsinojat reunustavat.

Kalustossa on edelleen alkuperäinen kangas, joka onkin yllättävän hyväkuntoinen. Vain nojatuolien käsinojissa näkyy kulumaa. Kangas on hernekeiton värinen, kuten eräs ystäväni väriä kuvasi. Verhoilukankaan väri on pohdituttanut paljon, ehkä enemmän minua kuin miestä, mutta loppujen lopuksi yhteinen värivalinta yllätti. Jos kangas olisikin vihreä! Ei mikään pliisu vaan mahdollisimman puhdas vihreä, jos väriä niin voi kuvata.

Surffailin silmäni kipeäksi verhoilukankaiden värivalikoimia. Todella paljon laimeita ja pliisuja tai vain muuten melkoisen rumia vihreitä. Jotain kautta päädyin Camiran sivuille ja sieltä löysin ja tilasin näytteitä kivan värisistä kankaista.

Näytekappaleita odotellessani käytiin miehen kanssa katsomassa Eurokankaan tilauskangastarjontaa. Kiinnostusta herättivät nämä Svensson Markspellen Front -kankaat. Hinta taas ei houkuttanut! 84,5 € per metri tuntuu hurjalta, vaikka kangas onkin villaa.

Eurokankaalta tuon näytepalanipun saa kotiin lainaksi 30 euron panttia vastaan. Suunnittelen hakevani sen jossain välissä katseltavaksi kotiin.

Camiran näytteet postitettiin ilahduttavan nopeasti Englannista. Kuori kopsahti postiluukusta viikon odottelun jälkeen.

Yllä kuvat, joiden perusteella näytekappaleet tilasin ja alapuolella näytekappaleet nojatuolin selkämyksellä.

Aikamoinen ero ja pienehkö pettymyskin. Kaksi ensimmäistä on jo rankattu täysin pois pelistä, kolmas kangas on liian pliisu ja viimeinen ja tällä hetkellä paras vaihtoehto on aavistuksen liian tumma. Hintatietoja en ole vielä saanut selville, sillä etsiskelen sopivaa jälleenmyyjää Suomesta tai jostain ulkomailta. Englanti, Espanja ja Viro olisivat mahdollisia paikkoja kangasostoksille. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Tosin saattaa olla, että jos kaikki remonttikulut tuntuvat paisuvan liian suuriksi, joudun ehkä lykkäämään verhoiluttamista edelleen. Sohvan ulkonäkö ei kuitenkaan ole tärkeyslistalla ykkösenä. Ensin kylppäri, keittiö, pinnat ja säilytystilat kuntoon ne kun ovat helpompi tehdä silloin kun talo on tyhjillään.

Inspiraatiokuva on Deko-lehdestä 4/10. Sohvan väri on mielestäni melkoisen lähellä tuon parhaan Camiran kankaan väriä.

Ensikerralla sitten se pohjapiirustus. Alkuperäinen pohjapiirustus vuodelta -60 on jo skannattu koneelle.

Haaveissa..

Blogi on kärsinyt jo vuosia ajanpuutteesta ja nykyään aika ajoin haaveilen, kuinka olisi ihana kirjoittaa pitkiä tekstejä ja maustaa niitä valokuvilla. Ja saada kommentteja. Viime aikoina olen haaveillut sisustus- ja remonttibloggaajan roolista. Putkiremppa osuu asuntoomme noin vuoden sisällä ja sen yhteydessä pitää laittaa uusiksi koko keittiö, seinät, lattia ja katto sekä säilytystilat. Tarkka ajankohta ei siis ole vielä selvillä, sillä lvi- ja sähkösuunnittelmien tekijöitä vasta kilpailutetaan. Nyt on siis aikaa miettiä sitä kaikkea muuta.

Asuntomme on 54 neliöinen kaksio keittokomerolla. Keittokomero on onneksi avattu aiempien asukkaiden toimesta ja on kohtuullisen kokoinen. Tykkään erityisesti siitä, että pohja on neliö ja asunnossa pääsee kulkemaan ympäri. Ikkunoita on koko ulkoseinän leveydeltä, mikä takia puolet kämpästä on valoisaa ja puolet on lähes pelkästään keinovalon varassa. Kattopaneeleista en tykkää yhtään ja niiden alas repimistä olen haaveillut jo pitkään. Kylppäri on pienen pieni ja toivottavasti putkirempontin jälkeen kompaktimpi.

Löysin kaksi kuvaa, jotka on otettu ennen kuin muutettiin asuntoon sisään jo useampi vuosi sitten.

Kuva on otettu ikkunaseinältä keittiöön. Tässä tilassa on siis yhdistetty avokeittiö ja olohuone. Remontin aikana haluaisin avata keittiön ja olohuoneen sekä keittiön ja eteisen välisen seinän ihan ylös asti niin, että tuohon keskelle jäisi vain pylväs, jonka sisällä on jääkaappi. Koska budjetti ei ole kovin suuri, tulee keittiö varmaan hankittua Ikeasta.

Tämä kuva on otettu makuuhuoneen ovelta ja valitettavasti kännykällä, laatu on sen mukainen. Juuri muuta ei kuvassa näykään, kuin että ikkunaa on todellakin koko huoneiden leveydeltä, mutta ikkunoiden korkeus ei ole kovin suuri.. Lattian todellinen kunto ei tule kuvissa esiin. Materiaalina on muovimatto ja ainakin keittiön muovimaton alla on kaksi edellistäkin muovimattoa.

Seuraavalle kerralle koitan saada piirrettyä pohjapiirustuksen. Paperinen versio on vuodelta 1960 ja siinä ei näy asunnossa tehdyt muutokset.

Jotain pientä ja nopeaa..

Kun ei meinaa riittää aika koskaan sanoihin niin yritetään kuvin.

Kirpparilöytöjä viime kuulta. Kietaisuhame ja essu lähtivät kankaidensa takia. Ensimmäinen on retro suomalainen tuote ja todella laadukkaan tuntuista puuvillaa.

Viimeisen kuukauden ajan olen pyöräytellyt piirakoita. Suolaisessa on tonnikalaa-oliiveja-fetaa ja makeassa omppua. Nämä tarjottavat pyöräytin käsityökerhon tyttöjä ilahduttamaan. Tyhjä pikkuvuoka on myös kirpparilöytö.

Protokankaan (eka vasemmalta) puutteessa suuntasin Eurokankaaseen. Löysin palakorista herkullisen värisiä fleecejä. Ajattelin valmistaa niistä muutaman joululahjan .

Ja kun ompeluprojektit junnaa kaavojen korjauksissa, pitää saada aikaiseksi jotain nopeaa. Fimosta tehtailin nämä kaverit, paitsi kaiffari oikealla ei ole fimoa, eikä mun tekemä.

Syksyn rytmi on arkirytmi

Ikävöin sitä aikaa, kun kirjoittelin blogiin aktiivisesti, useimmiten kerran tai kaksikin päivässä. Syksy on alkanut tohinalla ja bloggaaminen on jäänyt vain haaveiksi. Useina iltoina olen miettinyt tänne kirjoittelua, mutta muut puuhat tai sitten puhdas väsymys on saanut lykkäämään bloggeriin kirjautumista. Sormissa on poltellut myös käsillä tekemisen tarve, mutta isommat projektit ovat olleet kaappien kätköissä jo pitkään. Muutama vetoketjuista kieputettu kukka on syntynyt pahinta tekemisen kaipuuta helpottamaan.

Onneksi syksy tuo mukanaan tutut turvalliset harrastukset, kuten ompelukurssin! Tällä kertaa uudessa ryhmässä ja uuden opettajan johdolla. Jatkan täydellisen raglanhihaisen hupparin kaavan metsästystä ja aloitan syksyn kunniaksi alusta kaavan kuosittelun. Ajattelin ottaa pohjaksi Joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen t-paidan.

Kangaskaapissani on hamstrattuna melko runsaasti kankaita, joita varten on projekteja mielessä. Tilasin talvella Myllymuksujen merinovillaneulosta, josta haluaisin tehdä päivitetyn version äitini nuoruuden aikaisesta villaisesta hupparista. Ehkä tämän täydellisen kaavan kehittelyn jälkeen sekin on nopea homma.. Kyseessä kun on myös raglanhihainen yksilö.

Kangaskaappini on kaaoksessa, minkä alla oleva kuva todistaa. Olen siivotessa tunkenut sinne aina viimeisimmät kangashamstaukset. Olisi kaapin siivouksen aika. Osa kankaista varmasti joutaisi kiertoon. On vaikea kuvitella, että tekisin ikinä mitään esim. lämpimän ruskeasta villaisesta ruutukankaasta, joka on isoäitini peruja. Kaunis kangas, mutta kun en osaa käyttää ruskeaa. Ja liian hieno, että uhraisin sitä johonkin askarteluun.

Tarkoituksenani oli esitellä kaappihankintani jo vuosi sitten, mutta jotenkin se jäi ja unohtui. Aiemmin kankaani asustelivat kammoittavassa lastulevyviritelmässä, joka ei palvellut tarkoituksessaan eikä ollut ilo silmälle. Rakastan 50- ja 60-luvun huonekaluja ja esim. sohvakalustomme on alunperin isovanhempieni 60-luvulla hankkima.

50-luvun liinavaatekaapit miellyttivät eniten ja metsästin huutonetistä tämän yksilön viime syksynä. Todellinen löytö, sillä näin juuri Fidassa huonokuntoisemman 93 eurolla. Oman kappaleeni hain Tampereelta ja hinta oli 80 euroa lukkovian takia.

Vielä loppuun vinkkaus Luovien ihmisten yhteisleikistä, johon huhuilin osallistujia jo aiemmin. Pari mahtuisi vielä mukaan.

Arvonta Paapiilla!!

Ihastuin kertaheitolla näihin tyynyihin. Pöllö on ihana, mutta vielä ihanampi on tuo yksinkertainen pupu-tyyny, raikkaalla vaaleanpunainen-vaaleanvihreä -yhdistelmällä.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Tällä viikolla on sähkövatkain surrannut, kasvikuivuri hurissut ja uuni käynyt kuumana. Uuni ja kasvikuivuri ovat tällä säällä mitä ihanin lämpölisä. Melkein ehti jo paleltaa.

Viime viikonloppuna mietiskelin kovasti, minkälaisia kakkuja haluan tehdä synttäreilleni tarjolle. Surffailin kakkublogeja ja menin ihan sekaisin. Mitä kaikkea voisikaan tehdä!! Vielä en lähde kuitenkaan opettelemaan marsipaani-, sokeri- tai vaahtokarkkimassalla kakkujen päällystämistä. Mutta hankin kuitenkin Ikeasta puisen pyörivän tarjottimen kakkuhyrräksi ja Bake & Partysta paletin ja kuvioraapan. Suosittelen kaikille tätä leivontafoorumin tutoriaalia, josta ainakin minä opin uusia asioita koristelusta. Kakut ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pakkasessa.

Koekeittiössä on tällä viikolla kehitelty vehnätöntä ja sokeritonta kuivakakkua. Aloitin maanantaina leipomalla lähes tällä mokkapalojen reseptillä kakun kuivakakkuvuokaan. Vaihdoin kerman maidoksi (kun laskeskelen kaloreita ja kermassa on 360 kcal/100g) ja jauhoina käytin kookosjauhojen lisäksi perunakuitua, perunajauhoa ja psylliumia. Kakusta tuli todella kostea ja vähän valjun makuinen ilman kuorrutusta. Rakenne oli kyllä lupaava, joten siksi reseptin kehittelyä piti jatkaa.

Keskiviikkona uusi yritys. Pakkasta täytyy tyhjentää uusien marjojen tieltä, joten puolukat oli otettava käyttöön. En oikein ole puolukan ystävä, jollei sillä ole jotain kirpakkuutta pehmentävää makeaa ystävää.. eli banaania!

Suurensin hieman taikinaa. Jätin kaakaojauhon pois. Lisäsin banaania, puolukkaa, kanelia ja inkivääriä. Lopputulos oli...

..liian kostean koostumuksen ja liian kärsimättömän leipurin jäljiltä onneton.

Onneksi maku toimi ja koostumuskin oli yön aikana vetäytynyt paremmaksi. Onneksi kakun tuhoaminen oli helppoa ja apu puhelinsoiton päässä!

En kuitenkaan enää samana päivänä päässyt uudelleen intoutumaan leipomisesta. Olin viikonloppuna maistellut loistavaa oikeaa espanjalaista munakasta ja nälän yllättäessä ryhdyin googlailemaan reseptiä. Suomalaisissa resepteissä munakkaaseen tungetaan vaikka mitä ja munakasta silti kutsutaan espanjalaiseksi. Googlailtuani aikani katsoin youtubesta, kuinka María-mummo tekee tortilla de patatas eli perunamunakkaan.

Yllätyin siitä, että valkuaiset ja keltuaiset eroteltiin ja valkuaiset vatkattiin vaahdoksi. Videosta ispiroituneena syntyi tämä.

Persilja vaihtyi basilikaan ja sekaan tuli laitettua myös paprikaa. Todella kaunis paksu yksilö, joka poiki kehuja espanjaksi sekä yhden kosinnan (jälkimmäinen ei ole johtanut mihinkään). Ja koska perunoita löytyi vielä tänään kaapista, syötiin munakasta tänäänkin yhtä hyvällä ruokahalulla!

Maha täynnä jaksaa käydä käsiksi uusiin haasteisiin. Kehitellä vihdoin banaani-puolukkakakusta salonkikelpoinen. Vähensin maitoa ja puolukoita, lisäsin psylliumia ja paistoaikaa.

Nyt annoin kakun jäähtyä rauhassa ja irrottelin sitä hieman veitsellä. Taputtelin vuokaa ja hoin mielessäni "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" ja hups. Tälläinen sieltä vuo'asta irtosi.

Aikamoisen kostea yksilö edelleen. Mutta kyllä kelpasi herkutella tällä iltapalaksi. Yön jälkeen se on varmasti kaksin verroin parempaa.

Banaani-puolukkakakku

4 kananmunaa

3 dl Canderelia tai muuta makeutusjauhetta

80 g leivontamargariinia

0,5 dl (50 g) maitoa

1 rkl psylliumia

0,75 dl (13 g) perunakuitua (pofiber)

0,5 dl (12 g) soijajauhoa

n. 2,5 rkl (32 g) perunajauhoa

1,5 rkl (12 g) kookosjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

2 banaania

100 g puolukoita

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri astioihin ja vaahdota valkuaiset + makeutusaine.

Sulata leivontamargariini ja sekoita siihen psyllium, sitten maito ja lopuksi keltuaiset.

Lisää margariini-psyllium-maito-keltuais -seos valkuaisvaahtoon. Älä sekoita.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet lävikön läpi valkuaisvaahtoon. Nostele varovasti vaahtoa, että ainekset sekoittuvat.

Muussaa banaani ja lisää se ja puolukat taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja cashewjauholla tai kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan.

Paista 175 asteessa n. 45 min. (Mulla aika vanha uuni, jossa kuitenkin kiertoilma. Ei ole ehkä tehokkain yhtälö, joten sun uunissa voi paistua nopeamminkin.)

100g:ssa mun laskujen mukaan 208 kcal, proteiinia 5,8, hiilareita 14, rasvaa 14 ja kuitua 2,8.

Harppaus muotibloggarien maailmaan..

Käytiin Tallinnassa. Tuli halvemmaksi yöpyä menomatka laivalla, kuin ottaa reittimatkat aamulle ja illalle. Päiväristeilyillä taas aika olisi jäänyt lyhyeksi. Käytiin shoppailemassa kaupoissa, joita Suomessa ei ole. Tehtiin lähinnä broidin kanssa löytöjä. Mieskin tuli tyytyväiseksi, kun löysi itselleen kengät.

Tämä kaveri lähti mukaan broidin maskotiksi.

Ostin kolme toppia ja t-paidan itselleni, sekä siskolle lahjaksi topin. Kiertelin kauppoja ja yritin löytää jotain, jolla voisi mennä juhlimaan, jos baareissa kävisi. Olen menossa elokuva-avustajaksi baarikohtaukseen, enkä omista oikein mitään baarivaatetusta. Uskon, että tuota toppia voi käyttää muutenkin.

Topin helma on leikattu alaspäin leveneväksi, joten se sopii hyvin tälläiselle pömppövatsa-ongelmaiselle. Laskeutuu todella nätisti. Topin alla on Lissun päälle jäänyt projekti. Taitaa olla ihan aito 60-lukulainen hame, jota pitäisi vähän availla vyötärökaitaleen alta, jotta saisi sen päälle. Tosin painonpudotus on käynnissa, joten pitäisi ehkä testata, menisiköhän se päälle ilman mitään operaatioita.

Toinen löytö, jonka esittelen, on tämä toppi. En missään yhteydessä ole vaaleanpunaisesta pitävä tai sellaiseen pukeutuva ihminen. Tämä kappale vain ujuttautui käteeni matkalla sovituskoppiin ja näytti päällä niin kivalta. Onneksi helteiden on luvattu jatkuvan.

Kun shoppailun makuun on päässyt, se vire ilmeisesti säilyy. Löytöjen tekeminen on jatkunut. Tallinnasta paluun jälkeiselle päivälle olin varannut kampaajan ja jotenkin piti tappaa aikaa sitä ennen. Löysin kengät. Kenkien löytäminen on yksi vaikeimpia juttuja. Ne tuntuvat niin usein jalassa vain huonoilta tai ovat liian leveät lestiltään. Tästä syystä kuljen melkein aina samoissa kengissä ja miehelläni on enemmän kenkiä kuin minulla. Nyt kun löysin kengät, ne oli pakko ostaa, vaikka hinta olikin suolainen. Olen katsellut jo pitkään vähän ballerina-tyyppisiä kenkiä ja nyt löyty Vagabondilta malli, joka ei putoa jalasta. Nyt löytyy sitten minultakin vähän siistimmät kengät, kuin Adidaksen Superstarit.

Tänään sitten sattumalta löysin itseni Fidan edestä. Menin pikaisesti pyörähtämään sisällä. Metsästyslistalla oli jotain kapeaa alaosaa, sen juhlavamman topin alle. Otin sovitettavaksi Espritin farkkucaprit ja lyhyen farkkuhameen. Molemmat sopivat täydellisesti!!! Ostokset maksoivat yhteensä 6 euroa. Kiitos Fida! Se metsästys päättyi kertaheitolla!

Ensi kerralla toivottavasti näkyy jo jotain omatekemääkin! Nyöritoppi, joka on ollut työn alla, edistyi tänään. Nyt jäljellä on enää helman kääntö ja peitetikin hurauttaminen!

Ps. Pari postausta sitten esittelemäni pellavashotsit ovat päässeet kovaan käyttöön. Tosin sovitusvaiheessa olin +2kg painavampi, joten vähän meinavat lököttää. Löytäisinköhän vielä jostain samaa kangasta ja saisin tehtyä vyölenkit?

Pps. Edellisessä postauksessa mainitsemani Luovien ihmiset yhteisleikki kaipaa vielä osallistujia. Skrollaa siis alemmas, jos kiinnostus heräsi!

Kesä on kiirettä täynnä..

Olipa kiva lukea kommenteista, että täällä vielä käy lukijoita..

Ompeluprojektit ovat pyörineet päässä, mutta toteutuksen saralla on ollut heikkoa. Jalkapallon MM-kisojen pronssipeliä seuratessani pyöräytin tämän. Jonkinlaiseksi käsityöksi voi tämänkin kai laskea. Noin neljä tuntia taisi mennä kaiken kaikkiaan. Himottaisi isot palapelit, mutta niissä kiusaa iso koko (minkä päällä sitä voi tehdä ja minne sen voi siirtää katseilta syrjään??) ja aika. Tuollaisia 260 palaisia kokoisi mieluustikin enemmän.

Helle on hellinyt ja olen nauttinut siitä. On ollut ihanaa, kun säät ovat muistuttaneet trooppisia lämpötiloja.

Ihan kuin olisi matkustanut jonnekin kauas. Tosin eipä helteillä tee muuta mieli, kuin olla rannalla. Tai tuulisella mansikkapellolla.

Nyt on pakkanen täynnä kokonaisia ja viipaloituja mansikoita sekä mansikkasurvosta!

Nyt mansikka-aikaan lemppariaamupalani on näyttänyt tältä.

Pohjalle maustamatonta jogurttia, makeutusainetta maun mukaan, vaniljajauhetta, mansikan paloja ja kookoshiutaleita. Jotain tajunnanräjäyttävää on tuossa vaniljan ja kookoksen yhdistelmässä. Toimii kuin kruununa herkullisten mansikoiden päällä!

Uimisen, mökkeilyn ja mansikoiden poimimisen ohessa on tullut tietysti luettua. Hömppäromaaneja saa lukea erityisesti englanniksi. Kinsellahan on tuttu himoshoppaaja-sarjastaan ja siitä, kuinka kaikki päähenkilöt valehtelevat selvitäkseen arjestaan. Kevyestihän näihin pitää suhtautua ja tämä Twenties Girl oli ilahduttava lukukokemus (erityisesti The Undomestic Goddes -kirjan jälkeen). Toinen suosikkini Kinsellan tuotannosta on Can You Keep a Secret?

Yritin poimia mustikoita mökillä. Saldo jäi laihaksi, vaikka olin kuullut marjankeruukoneen käyttövinkit. Poimiessa vastaan tuli tämä pelosta jäykistynyt mato, joka ihan selvästi oli maistelemassa mustikkaa.

Ja loppuun vielä se erityinen syy, miksi tämä postaus piti saada vihdoin rutistettua.

LUOVIEN IHMISTEN YHTEISLEIKKI!

Luovien ihmisten yhteisleikki; lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on että tavaran yms. pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.

Sellainen poikkeus, että kaksi osaanottajaa on jo mukana, joten kolme ensimmäistä ehtivät mukaan. Ja lusikkani tähän soppaan keksin tunkea Pikkuriikin blogissa.