Kaavoittamisen salainen maailma

Kaiken tohinan keskellä on pakko jakaa kokemuksia kaavoituskurssilta. Viikonloppukurssin aikana tehdään omille mitoille yläosan kaava. Oikea unelma tälläiselle omituisen muotoiselle (lue: kaukana valmiskaavojen suhteista).

Opettajan puheiden jälkeen näen mielessäni, kuinka ompelen mitä upeimpia vaatteita itselleni ilman käsityölehtien kaavoja vain omaa peruskaavaani kuositellen. Olisi ihana saada istuva takki tarpeeksi pitkillä hihoilla, t-paitoja, joihin mahtuu yhtä aikaa tissit ja napa piiloon, mekko, joka istuu ylhäältä ja alhaalta.. Saa nähdä miten kärsivällisyys riittää kaiken opettelun jatkamisen viikonloppukurssin jälkeen. Onneksi ompelukurssi jatkuu koko kevään ja siellä on opettaja, jota voi kiusata kysymyksillä.

Torstaina käytiin katsomassa stand upia studio pasilassa. Kyllä teki hyvää nauraa. Onneksi väliajalla otin paperia taskuun, sillä jossain vaiheessa naama oli niin märkä, etten oikein tiennyt itkinkö vai nauroinko.. Perjantain työpäivän olikin niin seesteinen olo, että oikein ihmetytti. Suosittelen. Siellä katoaa stressi taivaan tuuliin ja mieli kevenee..

Tänään kaavoituskurssin jälkeen lähdettiin Suomen Las Vegasiin, Vantaan Flamingoon. Juhlistettiin siellä kaverin synttäreitä syömällä ja pelaamalla hohtominigolfia. Löin kaksi hole in onea (ainoana meidän ryhmästä), parin kämmin takia jäin pisteissä kauas voitosta. Viime minigolfit on tullut pelattua ysärin alussa. Hyvinhän se silti sujui.

Huomenna jos on voimia kurssin jälkeen, voisi vaikka käydä luistelemassa. Ostettiin miehelle luistimet ja omanikin on ollut käytössä kolme kertaa tällä vuosituhannella (kaikki kolme kertaa tämän tammikuun aikana). Joskushan sitä on paranneltava traumojaan ja päästävä niistä yli.. En olisi ikinä uskonut sanovani, että se luisteluhan voi olla ihan kivaa.

Omaa käsialaa

Onko parempaa fiilistä kuin nähdä kättensä työ ja olla tyytyväinen siihen?

Ollaan asuttu täällä pian vuoden verran ja makuuhuone on kärsinyt koko ajan keskeneräisyydestä. Vihdoin edes yksi seinusta näyttää valmiilta. Olen töiden jälkeen käyttänyt aikani sängynpäädyn rakentamiseen ja uuden yöpöydän virkaa toimittavan lipaston kasaamiseen. Ja jälki näyttää hyvältä!

Eipä uskoisi, että tuossa sängyn ja seinän välissä komeilee vain kaksi styroks-levyä, vanha pussilakanan raasu, iso kankaan pala ja nuppineuloja. On niin hyvä fiilis, että voi taputtaa itseään hyvin olalle. Mieskin oli tyytyväinen lopputulokseen.

Uusi vuosi on tuonut tullessaan uuden harrastuksen, jonka olen yrittänyt mahduttaa kalenteriini, pilateksen. Laji on kiinnostanut pitkään ja duunin tarjoamien liikuntaseteleiden kanssa hintakaan ei tunnu niin pahalle.

Jatkoin myös ompelukurssia, mikä on mielettömän mukavaa. Syksyllä sain valmiiksi "verkkatakin", jossa tosi hyvin onnistunut kaava. Nyt olen ommellut puolihametta kierrätetystä pellavaverhosta, jännityksellä odotan miltä lopputulos näyttää.

Olen ryhdistäytynyt tänä vuonna ja mennyt tavallista aiemmin nukkumaan. Kummasti on jaksanut paremmin tätä vauhdikasta tammikuuta. On meinaa ollut menoa jokaiselle viikonlopulle ja sama tahti jatkuu loppukuun.

Osallistun myös Ystävän yllätykseen, minkä koen harppaukseksi uudelle alueelle. Aiemmin olen vain lukenut käsityöblogeja, joskus kommentoinut jotain ja nyt liityn käsityöbloggaajien huvituksiin.

Huh. Vaikka olen saanut aikaiseksi paljon käsilläni niin blogi on kyllä säännöllisesti kummitellut mielessä ja herätellyt syyllisyyden tunteita hiljaiselon takia. Kivahan se olisi saada itsensä aktiiviseksi ja herätettyä tännekin vuorovaikutusta. Syttyisiköhän se kipinä käsityöbloggaamisesta?