Otsikon mukaan luvassa ei ole yhtään mitään kivaa. Ilmeisesti minua rankaistaan, sillä olen käyttänyt yhdessä sanoja "paras" ja "sairasloma". Sen jälkeen onkin alkanut alamäki ja kaikki ikävä on kertynyt yhteen läjään eli meikäläiseen.
1. Hampaat tippuu
Sain purentakiskon yli vuosi sitten, kun kärsin helvetillisistä hammassäryistä ja pahimmillaan hengittäminen tai hyppiminen sattui. Buranaa kului.. ja loppujen lopuksi helpotus löytyi purentakiskoista. Niitä on tullut käytettyä koko ajan viimeiseen hammaslääkärikäyntiin asti, jolloin lääkäri sanoi "ei me tehty mitään mikä vaikuttaa sun purentaan" ja kiskot eivät enää vaimentaneet öistä nakuttelua. Nyt etuhampaita särkee taas ja tuntuu siltä että ne tippuu!
2. Pää on tukossa
Koska olen maannut kotona, olen vähentänyt allergialääkitystä. Ulkona on siitepölyjä, hyvällä ystävälläni on koira ja vietin aikaani ulkona viikko sitten. Tiistaina heräsin pää niin kipeänä, että itketti. Hirveä flunssa, joka siirtyi poskionteloihin asumaan. Valkosipulit korviin, villahuivi kaulaan, nenäkannu ja suolalla kurlaaminen..
Taudista on tosin seurannut se, että olen syönyt tulehduskipulääkkeitä, enkä ole tuntenut hammassärkyä. Tosin tulehduskipulääke hidastaa luutumista.
3. Mikä tulevaisuus?
Olen pätkätyöläinen, jolle tehdään työsopimus siksi aikaa kun koulussa on opiskelijoita. Soittelin töihin ja kyselin, miten on ensi lukuvuoden sopparin laita ja sain vastaukseksi kysymyksiä kiinnostuksestani ja terveydentilastani.. koska olen ollut paljon sairaslomalla. Periaatteessa suullinen sopimus ollaan tehty keväällä, joten asian kai pitäisi olla selvä. On kuitenkin sellainen olo, että pitää todistella, etten huvikseni sairastele.
4. Jazz ääni ja äänettömyys
Flunssa/poskiontelontulehdus on sitkeästi jyllännyt kropassani, vaikka olen itseäni yrittänyt huolella hoitaa. Ontelon eritteitä riittää ja nenäliinoja tarvitsee taas ostaa lisää. Ääneni on painunut matalaksi. Lauantaina kävin toivottamassa oppilaille hyvää kesää ja onnittelemassa oppivelvollisuutensa suorittaneita. Eiköhän siitä puhumisesta tullut kurkku kipeäksi.. Nyt yritän ottaa puhumisen kanssa iisisti, puhua mahdollisimman vähän ja muistaa puheterapeutin vinkit (avaa suuta jne). Onko ääniongelmat tulevaisuuden riesa. Eikö riitä, että flunssa menee aina poskionteloihin, pitääkö sen sen perään vielä vaikeuttaa puhumistakin. Onneksi olen hyvä pantomiimissa.
5. Tuholaisongelma
Naapurissa on ollut ötököitä.. ihan riesaksi asti. Tänään löysin ensimmäisen ilmastointihormin läheltä, tullut kai sieltä, kun hormeja on putsattu. En haluaisi lähteä evakkoon myrkytysten takia.. tai ylipäätään sitä rumbaa mikä siitä syntyy. Ja jotain hermomyrkkyjä kotiini.
---
Ei mikään paras viikko. Ulkona on ollut superit ilmat, eikä olo ole sietänyt edes takapihalle raahautumista. Tänään olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ystävä tuli käymään ja kyselin häneltä lehtiöön raapustaen toiveita häiden ja polttarien suhteen.. Lähitulevaisuudessa siintää kaason rooli.
Reilu viikko kontrollikäyntiin tuon jalan kanssa. Akillesjänne on todella kireä, mutta se varmasti liittyy siihen, että jalka on vain ollut levossa. Pitää alkaa kuntoilemaan ja venyttelemään lihasta kevyesti. Olisipa ihanaa, jos lähitulevaisuuden Tallinnan reissussa saisi kävellä ihan itsekseen..
Kiitos ja anteeksi.
Ps. Olen oikeasti miettinyt tällä viikolla, että kuvittelenko nämä kaikki vaivat itselleni, että olenko jotenkin harhainen tai jotain.. Voiko ihminen sairastaa näin paljon ja kerralla. Onko tämä vaan tosi paskaa tsägää?
31.5.09
25.5.09
Hääjuhlaa ja lettukestejä
Olen viettänyt ehkä parasta sairaslomaani ikinä (yritän myös olla ajattelematta rajoitteita, joita se tuottaa, että pysyisin hyvillä fiiliksillä). En ole joutunut viettämään montaa yksinäistä päivää, minua on kuljetettu ihmisten ilmoille ja aurinko on pitänyt mielen virkeänä.
Viime viikolla pohdin painin luomiväriasioiden kanssa. Meikkaaja-maskeeraja -ystäväni olisi halunnut tehdä silmiini (joista löytyy vihreää, ruskeaa ja keltaista) ruskean silmämeikin lauantaisiin häihin. Onneksi pidin vihreä-keltaisesta toiveestani kiinni ja kävin ostamassa itselleni kyseiset värit. Mukaan tarttui myös uusi kulmakynä (edellinen on varmasti kymmenen vuoden takaa) ja luomiväriostoksista sain kaupan päälle tuollaisen lilan glitterluomivärin.
Oli mieletön fiilis olla naama ja tukka laitettuna liikenteessä. Ja päälle vetäisin vihdoin valmistuneen mekkoprojektimekon, jota olen koko kevään tehnyt. Vielä edellisenä iltana ompelin vetoketjun kiinni vuoriin, hakaset ja vuorin kiinni saumavaroihin. Pelkäsin etukäteen, miten polyesterisatiini käyttäytyisi.. mutta mekon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se istui täydellisesti ja tuntui päällä kuin toiselta iholta. Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen.
Mulla on todella hyvä tasapainoaisti tämän sairasloman jälkeen. En halunnut keppejä pilaamaan kuvia, joten heitin ne useimmissa kuvissa syrjään ja tasapainoilin. Nuo kengät jouduin ostamaan ihan tätä tilaisuutta varten, sillä jostain syystä korkkarit eivät olleet vaihtoehtona.
Viime postauksen jälkeen meillä on vietetty jo kahdet lettukestit. Kehitin itselleni sopivan lettutaikanan ja mies teki itselleen ja muille oman. On ollut ihanaa herkutella porukalla.. Mies on kyllä loistava lettumestari.
Loistavat karppiletut syntyy tällä ohjeella
Viime viikolla pohdin painin luomiväriasioiden kanssa. Meikkaaja-maskeeraja -ystäväni olisi halunnut tehdä silmiini (joista löytyy vihreää, ruskeaa ja keltaista) ruskean silmämeikin lauantaisiin häihin. Onneksi pidin vihreä-keltaisesta toiveestani kiinni ja kävin ostamassa itselleni kyseiset värit. Mukaan tarttui myös uusi kulmakynä (edellinen on varmasti kymmenen vuoden takaa) ja luomiväriostoksista sain kaupan päälle tuollaisen lilan glitterluomivärin.
Oli mieletön fiilis olla naama ja tukka laitettuna liikenteessä. Ja päälle vetäisin vihdoin valmistuneen mekkoprojektimekon, jota olen koko kevään tehnyt. Vielä edellisenä iltana ompelin vetoketjun kiinni vuoriin, hakaset ja vuorin kiinni saumavaroihin. Pelkäsin etukäteen, miten polyesterisatiini käyttäytyisi.. mutta mekon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se istui täydellisesti ja tuntui päällä kuin toiselta iholta. Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen.
Mulla on todella hyvä tasapainoaisti tämän sairasloman jälkeen. En halunnut keppejä pilaamaan kuvia, joten heitin ne useimmissa kuvissa syrjään ja tasapainoilin. Nuo kengät jouduin ostamaan ihan tätä tilaisuutta varten, sillä jostain syystä korkkarit eivät olleet vaihtoehtona.
Viime postauksen jälkeen meillä on vietetty jo kahdet lettukestit. Kehitin itselleni sopivan lettutaikanan ja mies teki itselleen ja muille oman. On ollut ihanaa herkutella porukalla.. Mies on kyllä loistava lettumestari.
Loistavat karppiletut syntyy tällä ohjeella
4 kananmunaa
3 rkl soijajauhoa
3 rkl vehnälesettä
3 rkl perunakuitua
2 tl psylliumjauhetta
2 dl maitoa
loraus öljyä
suolaa
Riko kananmunat, sekoita jauhot ja psylliumjauhe samalla hyvin sekoittaen. Lisää maito, öljy ja suola. Anna turvota puolituntia ennen paistamista.
Lisää maitoa tarpeen mukaan..
20.5.09
Jalka levossa, mieli kasassa
Mitä olen tehnyt, että olen ansainnut ystävän, joka ajeluttaa mua paikasta toiseen, avustaa kaikella mahdollisella tavalla, pitää mun pään kasassa saikun aikana ja vielä tiskaa ja siivoaa mun keittiöni. Olen ihan onnesta sykkyrällä. Ilman tätä ihanaa ihmistä olisin varmasti todella myrtsinä kahden viikon sohvalla makailusta.
Maanantaina kävin lääkärillä ja sain lähetteen urheilulääkärille. Urheilulääkäri kuvautti jalan ja sain uuden diagnoosin. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa akillesjänteestä, vaan kantapäässäni on rasitusmurtuma. No arvailuahan tämäkin on, koska järkeiltiin, että magneettikuvaus on turhan kallis kuvaus, kun loppujen lopuksi hoito on kuitenkin sama: Lepo! Kolme viikkoa sauvojen kanssa, lepoa jalalle ja sitten uusi käynti lekurilla.
Kun ystävä on kuljetellut mua töihin käymään ja muualle, ei ole ehtinyt kärvistelemään sohvalla. Lääkärin jälkeen käytiin spontaanisti kampaajalla, jolla oli heti ajat meille molemmille. Ja kun asioita ei jää mietiskelemään liian pitkäksi aikaa, on helppo olla spontaani, rohkea ja tehdä rajujakin muutoksia hiuksiin. Väri vaihtui ja pituus myös, mutta ei harmita. Odotan kovin, että tapaan ihmisiä ja pääsen yllättämään heidät hiuksillani.
Eilen tuli käytyä myös kosmetologilla, mikä oli ihanaa hemmottelua. Vai voiko mikrohiontaa kutsua hemmotteluksi, kun se kuitenkin tuntuu aika ilkeältä iholla. Kuitenkin se kahden tunnin makailu lämpimään peittoon käärittynä tuntui kivalta. Ja ihmetystä jaksaa herättää, että parhaat kosmetologikokemukseni ovat tuosta samasta paikasta, alan opiskelijoiden hoidosta. Rajun ihonpuhdistuksen (otteet ei olleet hellimmästä päästä) ja yön jälkeen naama ei olekaan pilkullinen niin kuin monien muiden kosmetologien jäljitä. Tai ehkä se johtuu parhaista tuotteista.. Tähän asti olen käyttänyt apteekin rasvoja, mutta Yonka-tuotteita todella voi hehkuttaa.
Saikulla on yllättäen ollut enemmän aikaa laittaa itseään ja olen jopa jaksanut leikkiä luomiväreillä. Minulla on meikkaaja-maskeeraja -ystävä, joka joskus taikoi mulle ihanan vihreä-keltaisen silmämeikin, värejä, joita en ikinä kuvitellut laittavani silmiini. Ja nyt haaveilen noiden värien hankkimisesta omaan meikkipussiini. Tekoripsiä en ole koskaan laittanut itse, enkä osaisi kuvitella niitä kuin johonkin erityisen juhlavaan tilaisuuteen.
Olen yrittänyt aikaistaa rytmiäni, jotten valvottaisi miestä illalla. On hassua herätä puoli kahdeksalta, syödä aamupala ja lojua sohvalla. Tämäin puolittain makaava asento houkuttelee nukahtamaan, joten ehkä olisi hyvä hetki mennä leikkimään flamingoa suihkuun. Pitäisiköhän hankkia suihkutuoli tulevan kolmen viikon varalle. Vasen polvi on ollut muutamana iltana aika hellänä.
Maanantaina kävin lääkärillä ja sain lähetteen urheilulääkärille. Urheilulääkäri kuvautti jalan ja sain uuden diagnoosin. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa akillesjänteestä, vaan kantapäässäni on rasitusmurtuma. No arvailuahan tämäkin on, koska järkeiltiin, että magneettikuvaus on turhan kallis kuvaus, kun loppujen lopuksi hoito on kuitenkin sama: Lepo! Kolme viikkoa sauvojen kanssa, lepoa jalalle ja sitten uusi käynti lekurilla.
Kun ystävä on kuljetellut mua töihin käymään ja muualle, ei ole ehtinyt kärvistelemään sohvalla. Lääkärin jälkeen käytiin spontaanisti kampaajalla, jolla oli heti ajat meille molemmille. Ja kun asioita ei jää mietiskelemään liian pitkäksi aikaa, on helppo olla spontaani, rohkea ja tehdä rajujakin muutoksia hiuksiin. Väri vaihtui ja pituus myös, mutta ei harmita. Odotan kovin, että tapaan ihmisiä ja pääsen yllättämään heidät hiuksillani.
Eilen tuli käytyä myös kosmetologilla, mikä oli ihanaa hemmottelua. Vai voiko mikrohiontaa kutsua hemmotteluksi, kun se kuitenkin tuntuu aika ilkeältä iholla. Kuitenkin se kahden tunnin makailu lämpimään peittoon käärittynä tuntui kivalta. Ja ihmetystä jaksaa herättää, että parhaat kosmetologikokemukseni ovat tuosta samasta paikasta, alan opiskelijoiden hoidosta. Rajun ihonpuhdistuksen (otteet ei olleet hellimmästä päästä) ja yön jälkeen naama ei olekaan pilkullinen niin kuin monien muiden kosmetologien jäljitä. Tai ehkä se johtuu parhaista tuotteista.. Tähän asti olen käyttänyt apteekin rasvoja, mutta Yonka-tuotteita todella voi hehkuttaa.
Saikulla on yllättäen ollut enemmän aikaa laittaa itseään ja olen jopa jaksanut leikkiä luomiväreillä. Minulla on meikkaaja-maskeeraja -ystävä, joka joskus taikoi mulle ihanan vihreä-keltaisen silmämeikin, värejä, joita en ikinä kuvitellut laittavani silmiini. Ja nyt haaveilen noiden värien hankkimisesta omaan meikkipussiini. Tekoripsiä en ole koskaan laittanut itse, enkä osaisi kuvitella niitä kuin johonkin erityisen juhlavaan tilaisuuteen.
Olen yrittänyt aikaistaa rytmiäni, jotten valvottaisi miestä illalla. On hassua herätä puoli kahdeksalta, syödä aamupala ja lojua sohvalla. Tämäin puolittain makaava asento houkuttelee nukahtamaan, joten ehkä olisi hyvä hetki mennä leikkimään flamingoa suihkuun. Pitäisiköhän hankkia suihkutuoli tulevan kolmen viikon varalle. Vasen polvi on ollut muutamana iltana aika hellänä.
17.5.09
Terveisiä sohvanpohjalta (ja vähän auringosta)
On helpompi elää päivä kerrallaan (tai sitten ajatella niin pitkälle, että osaan kuvitella itselleni terveen jalan). Positiivisena ihmisenä olin varma, että jalka on varmasti kävelykunnossa tähän mennessä ja että työt kutsuisivat huomenna. Lääkärissä käydessä sain ohjeet, että kun jalka tuntuu paremmalle, lisätään sen päälle pikkuhiljaa painoa. Taisin lisätä painoa vähän innokkaasti, sillä sain jalkani todella kipeäksi. Tänään on jo hieman parempi päivä.
Sitä ei halua ajatella, mitä kaikkea voisi tehdä. Eikä varsinkaan tahdo katsella ulos. Huomaan olevani liian helposti kärttyinen niille ihmisille, jotka eniten ovat apunani. Ja kaikista helpoin on jäädä sohvalle.
Onneksi on autoilevia ihmisiä. Äiti haki mut "hoitoon" ja nautin äidin takapihan rauhasta. Bikinit päällä itsensä grillailu sentään onnistuu yksijalkaisena. Kolme tuntia hurahti hyvin, kun luin Breaking dawnia ja broidi kävi hetken juttelemassa. Sain myös herkullista grillattua kanaa ilman, että tarvitsi tehdä itse mitään yhdellä jalalla hyppien. Äiti toi mut kotiin kaupan kautta, joten ei tarvitse miestä heti käskeä täydentämään ruokavarastoja.
Mukavaa päivää kruunasi vielä ystävän kyläily. Mies palaili yllättävän aikaisin, mutta antoi meidän jutella tyttöjen juttuja upottamalla päänsä kuulokkeiden väliin. En tiedä miten jaksaisin, jos tämä ystävä ei olisi viettänyt kanssani näin paljon aikaa. Huomenna samainen ystävä lupasi viedä mut lääkäriin (niin ei tarvitse kärvistellä sauvojen ja julkisten kulkuneuvojen kanssa) ja pääsen samalla reissulla käymään töissä.
Kädet kipeytyvät yllättävän pienestä kävelystä keppien kanssa. Sitä jaksaa muutaman tunnin olla sosiaalinen ja hymyillä, jonka jälkeen sohva tuntuu taas kovin houkuttelevalta. Nostan hattua kaikille, jotka kulkevat keppien kanssa joka päivä pitkiäkin matkoja.
Tässä sohvan, sohvapöydän, läppärin, stereoiden, tv:n ja kaukosäädinten muodostamassa saaressa vietetystä ajasta on muodostunut jotain hyvääkin. Olen surffannut tieni uusiin blogeihin. Erityisesti Kemikaalicoctail on herättänyt kiinnostusta. Ensimmäistä todellista vertaistukea vatsaongelmien aiheuttamaan ruokavalioon. Vaikka vähän erilaista linjaa pidän noissa ruokailuissa, on äärettömän mielenkiintoista lukea Kemikaalicoctailin kommenteista, että meitä on monia!
Ensiviikolla on erään kaverin häät ja tarvisin vinkkejä juhlapukeutumiseen jalkapuolena. En uskalla enää olla niin positiivinen, että luottaisin juhlivani kahdella jalalla. Ja sauvojen kanssa taitaa korkokengät (tai kenkä) olla poissuljettu vaihtoehto. Millaiset jalkineet jalkaan ja mitä siihen kipeään (oletuksella, että kenkä tuntuu pahalta) jalkaan.. ei ehkä ainakaan harmaata paksua villasukkaa? Päälle pukaisen sen vielä vuorin kiinnittämistä vaille olevan projektimekon ja harteille mustan kietaisuneuletakin.
Sitä ei halua ajatella, mitä kaikkea voisi tehdä. Eikä varsinkaan tahdo katsella ulos. Huomaan olevani liian helposti kärttyinen niille ihmisille, jotka eniten ovat apunani. Ja kaikista helpoin on jäädä sohvalle.
Onneksi on autoilevia ihmisiä. Äiti haki mut "hoitoon" ja nautin äidin takapihan rauhasta. Bikinit päällä itsensä grillailu sentään onnistuu yksijalkaisena. Kolme tuntia hurahti hyvin, kun luin Breaking dawnia ja broidi kävi hetken juttelemassa. Sain myös herkullista grillattua kanaa ilman, että tarvitsi tehdä itse mitään yhdellä jalalla hyppien. Äiti toi mut kotiin kaupan kautta, joten ei tarvitse miestä heti käskeä täydentämään ruokavarastoja.
Mukavaa päivää kruunasi vielä ystävän kyläily. Mies palaili yllättävän aikaisin, mutta antoi meidän jutella tyttöjen juttuja upottamalla päänsä kuulokkeiden väliin. En tiedä miten jaksaisin, jos tämä ystävä ei olisi viettänyt kanssani näin paljon aikaa. Huomenna samainen ystävä lupasi viedä mut lääkäriin (niin ei tarvitse kärvistellä sauvojen ja julkisten kulkuneuvojen kanssa) ja pääsen samalla reissulla käymään töissä.
Kädet kipeytyvät yllättävän pienestä kävelystä keppien kanssa. Sitä jaksaa muutaman tunnin olla sosiaalinen ja hymyillä, jonka jälkeen sohva tuntuu taas kovin houkuttelevalta. Nostan hattua kaikille, jotka kulkevat keppien kanssa joka päivä pitkiäkin matkoja.
Tässä sohvan, sohvapöydän, läppärin, stereoiden, tv:n ja kaukosäädinten muodostamassa saaressa vietetystä ajasta on muodostunut jotain hyvääkin. Olen surffannut tieni uusiin blogeihin. Erityisesti Kemikaalicoctail on herättänyt kiinnostusta. Ensimmäistä todellista vertaistukea vatsaongelmien aiheuttamaan ruokavalioon. Vaikka vähän erilaista linjaa pidän noissa ruokailuissa, on äärettömän mielenkiintoista lukea Kemikaalicoctailin kommenteista, että meitä on monia!
Ensiviikolla on erään kaverin häät ja tarvisin vinkkejä juhlapukeutumiseen jalkapuolena. En uskalla enää olla niin positiivinen, että luottaisin juhlivani kahdella jalalla. Ja sauvojen kanssa taitaa korkokengät (tai kenkä) olla poissuljettu vaihtoehto. Millaiset jalkineet jalkaan ja mitä siihen kipeään (oletuksella, että kenkä tuntuu pahalta) jalkaan.. ei ehkä ainakaan harmaata paksua villasukkaa? Päälle pukaisen sen vielä vuorin kiinnittämistä vaille olevan projektimekon ja harteille mustan kietaisuneuletakin.
11.5.09
Kuningatarta pöytään
Pääsin tänään aamulla kyydillä lääkäriin. Olin jo positiivisempi, kun vähän tuntuu jalka paremmalta, vaikkei se vielä kestäkään astumista. No lääkäri lätkäisi sairaslomaa tämän viikon loppuun ja sanoi, että hyvä, jos tolla jalalla juhannustansseja tanssitaan. Kyyneleet nousi silmiin, ei juoksemista, ei aikidoa, ei norsupalloa, eikä paljoa muutakaan kivaa. Yritän jaksaa ajatella positiivisesti, mutta hieman tekee tiukkaa. Sauvoilla kävely käy kyllä liikunnasta, joten käsivoimat ja vatsalihakset tässä sentään kehittyvät. Paljoa ei tarvitse kulkea, että hiki virtaa. Onneksi on mies ja superavulias äiti, eikä paljoa tarvitse sohvalta liikkua, kun mies viritti datapisteen viereen.
Tänään sain kyydin sovitusnukkekurssia seuraamaan. Kipeä jalka estää täysipainoisen osallistumisen, eli en saa omaa nukkea tehtyä tuolla kurssilla. Menin kuitenkin imemään teoriat itseeni ja istuskelemaan sinne illaksi. Opettaja teki parilleni nukkea ja pääsin seuraamaan tapahtumia aitiopaikalta. Mielenkiintoinen prosessi, en malta odottaa, että pääsen omaa nukkeani tekemään, vaikka se tarkoittaakin todella pitkää seisomista. Kurssilla ihmiset seisoivat noin 4 tuntia, kun paperisuikaleita siliteltiin. Aion todellakin houkutella kaksi ihmistä tekemään nukkea, kun joku kaunis päivä niin pitkälle pääsen, että seison jaloillani.
Voisin lupailla joskus tulevaisuuteen tarkempaa sovitusnukkekurssi postausta, mutta tämän päivän kuviin en ole pyytänyt julkaisulupaa. Joten postaan tänään vain kakkukuvia.
Näin näppärästi rakentui aasinsilta eiliseen äitienpäivään. Kutsuin minun ja miehen äidit ja sisarukset äitienpäiväkakulle. Pitemmän aikaa on tehnyt mieli täytekakkua, mutta jotenkin sellaisen tekemiseen tarvitsi erityisen syyn. Ja ehkä on parempi, etten yksin pääse syömään koko kakkua.
Leivoin kakun samalla lasisysteemillä, millä kääretortunkin (saman verran munaa, makeutusta ja jauhoja). Mietin vain kovasti, onko mitään mahdollisuuksia saada leivottua paksua karppikakkupohjaa, kun en saa kolmeen osaan halkaistavaa kakkupohjaa kahdeksan munan taikinallakaan (vuoka 24 cm). Leivoin siis jälleen kerran kaksi kakkupohjaa, ensin kuuden munan ja sitten vielä 3 munan pohjan. Tykkään korkeista kakuista, jonne saa kahta eri täytettä eri väleihin.
Jauhoina käytin soijajauhoa, vehnälesettä ja perunakuitua. Sekaan pistin vähän psylliumia. Väliin tuli mustikka- ja vadelmarahkaa, molemmat omiin kerroksiinsa. Hyydytin niitä hieman liivatejauheen jämällä, olisi saanut tulla hieman tukevammaksi.
Päälle tein kerma-rahkaseoksen, jonka maustoin aidolla vaniljalla ja makeutusaineella. Marjat tulivat kaupan pakastealtaasta.
Kuusi henkilöä sai tuhottua kakusta 2/3, jonka lisäksi pöydältä katosi pieni suklaa(kuiva)kakku. Hyvin maistui, vaikka olikin tälläinen karppitäytekakku. Marjaisat täytteet tekivät kakusta raikkaan. Miehen mielestä välissä pitäisi olla enemmän marjaa ja vähemmän kerma-rahka-seosta.
Kuulisin mielelläni teidän parhaat kakuntäyte-ehdotukset. Tällä hetkellä tämä kuningataryhdistelmä on oma suosikkini.
Tänään sain kyydin sovitusnukkekurssia seuraamaan. Kipeä jalka estää täysipainoisen osallistumisen, eli en saa omaa nukkea tehtyä tuolla kurssilla. Menin kuitenkin imemään teoriat itseeni ja istuskelemaan sinne illaksi. Opettaja teki parilleni nukkea ja pääsin seuraamaan tapahtumia aitiopaikalta. Mielenkiintoinen prosessi, en malta odottaa, että pääsen omaa nukkeani tekemään, vaikka se tarkoittaakin todella pitkää seisomista. Kurssilla ihmiset seisoivat noin 4 tuntia, kun paperisuikaleita siliteltiin. Aion todellakin houkutella kaksi ihmistä tekemään nukkea, kun joku kaunis päivä niin pitkälle pääsen, että seison jaloillani.
Voisin lupailla joskus tulevaisuuteen tarkempaa sovitusnukkekurssi postausta, mutta tämän päivän kuviin en ole pyytänyt julkaisulupaa. Joten postaan tänään vain kakkukuvia.
Näin näppärästi rakentui aasinsilta eiliseen äitienpäivään. Kutsuin minun ja miehen äidit ja sisarukset äitienpäiväkakulle. Pitemmän aikaa on tehnyt mieli täytekakkua, mutta jotenkin sellaisen tekemiseen tarvitsi erityisen syyn. Ja ehkä on parempi, etten yksin pääse syömään koko kakkua.
Leivoin kakun samalla lasisysteemillä, millä kääretortunkin (saman verran munaa, makeutusta ja jauhoja). Mietin vain kovasti, onko mitään mahdollisuuksia saada leivottua paksua karppikakkupohjaa, kun en saa kolmeen osaan halkaistavaa kakkupohjaa kahdeksan munan taikinallakaan (vuoka 24 cm). Leivoin siis jälleen kerran kaksi kakkupohjaa, ensin kuuden munan ja sitten vielä 3 munan pohjan. Tykkään korkeista kakuista, jonne saa kahta eri täytettä eri väleihin.
Jauhoina käytin soijajauhoa, vehnälesettä ja perunakuitua. Sekaan pistin vähän psylliumia. Väliin tuli mustikka- ja vadelmarahkaa, molemmat omiin kerroksiinsa. Hyydytin niitä hieman liivatejauheen jämällä, olisi saanut tulla hieman tukevammaksi.
Päälle tein kerma-rahkaseoksen, jonka maustoin aidolla vaniljalla ja makeutusaineella. Marjat tulivat kaupan pakastealtaasta.
Kuusi henkilöä sai tuhottua kakusta 2/3, jonka lisäksi pöydältä katosi pieni suklaa(kuiva)kakku. Hyvin maistui, vaikka olikin tälläinen karppitäytekakku. Marjaisat täytteet tekivät kakusta raikkaan. Miehen mielestä välissä pitäisi olla enemmän marjaa ja vähemmän kerma-rahka-seosta.
Kuulisin mielelläni teidän parhaat kakuntäyte-ehdotukset. Tällä hetkellä tämä kuningataryhdistelmä on oma suosikkini.
6.5.09
Jalankorviketta ja sohvaperunointia
Kun tuomio on lepuuttaa jalkaa ja pysyä kotona, on aikaa dokumentoida omaa elämäänsä. Kärsin elämäni (ehkä) ensimäisestä urheiluvammasta, joka on tullut liian nopeasti aloitetusta ja/tai rajusta lenkkeilystä, huonoista tai vääränlaisista kengistä tai huonosti hoidetuista venyttelyistä. Akillesjänne on tulehtunut ja kovin kipeä. Tänään sain onneksi kyynärsauvat ja kotona liikkuminen muuttui huomattavasti miellyttävämmäksi, eikä tarvitse hyppiä vasentakin jalkaa kipeäksi.
Jotain olen saanut tv:n ääressä tehtyä. Sovitusnukkekurssia varten pitää leikata 10m2 Do it magic -paperia kahden ja 4 sentin levyisiksi suikaleiksi. Sain ne leikattua, mutta epäilin jo hetken rasitusvammaa saksikädessä. Ensi viikolla kurssi jatkuu ja silloin pitäisi olla hyvässä kunnossa. Sovitusnukkea tehdessä pitäisi jaksaa seistä kolmesta neljään tuntia paikallaan. Ostoksillakin pitäisi käydä. Sovitusnuken tekoon tarvitsen paperin lisäksi ainakin spraytärkkiä ja polyuretaania (saumausvaahtoa). Jännää.
Kotona ollessa tekee mieli kaikkea hyvää, eikä kaupasta löydy minun ruokavaliolleni mitään valmista. (Olen nyt vähentänyt hiilareita entisestä vähän lepsummasta linjasta.) Oli pakko yrittää pyöräyttää karppikääretorttu. Ohje tuli päästä ja suhteet perinteisellä kolmen lasin (saman verran munaa, jauhoja ja sokeria eli makeutusainetta) ohjeella. Jauhoina käytin kaurakuitusta, pofiberiä, vehnälesettä ja soijajauhoa. Jauhoihin sekoitin teelusikallisen leivinjauhetta ja puolikkaan psylliumia.
Köksänopelta kuulin, että kääretorttu murtuu, jos siinä on liikaa jauhoja. Kääretorttulevy meinasi murtua (ehkä sitkon puutteesta), mutta kostutus varmasti auttoi. Levitin levylle kosteaa omenasurvosta ja kanelia ja perään makeutettua vaniljakermavaahtoa. Levy meni nätisti rullalle. Ei ehkä salonkikelpoisin yksilö ilman kuorrutusta, mutta maistuu herkulliselle ja pysyy kasassa. Herkun sisältökin on melkein pelkkää kuitua ja rasvaa. Kaurakuitusesta sellainen vinkki, sen maku on tosi voimakas.. ei kannata käyttää kovin runsaalla kädellä.
Nyt illalla mies laittoi ruokaa (kun ensin olin pilkkonut rehut pöydän ääressä). Ei tarvitse huomenna kärsiä nälkää. Ja kun jatkan sohvaelämää, voisin taas tarttua Twilight-sarjaan. Breaking Dawn on vasta alkumetreillä ja sivuja kaikenkaikkiaan 768.
Nyt menen nappaamaan nappia naamariin ja öljyämään kantapään kipugeelillä.
Jotain olen saanut tv:n ääressä tehtyä. Sovitusnukkekurssia varten pitää leikata 10m2 Do it magic -paperia kahden ja 4 sentin levyisiksi suikaleiksi. Sain ne leikattua, mutta epäilin jo hetken rasitusvammaa saksikädessä. Ensi viikolla kurssi jatkuu ja silloin pitäisi olla hyvässä kunnossa. Sovitusnukkea tehdessä pitäisi jaksaa seistä kolmesta neljään tuntia paikallaan. Ostoksillakin pitäisi käydä. Sovitusnuken tekoon tarvitsen paperin lisäksi ainakin spraytärkkiä ja polyuretaania (saumausvaahtoa). Jännää.
Kotona ollessa tekee mieli kaikkea hyvää, eikä kaupasta löydy minun ruokavaliolleni mitään valmista. (Olen nyt vähentänyt hiilareita entisestä vähän lepsummasta linjasta.) Oli pakko yrittää pyöräyttää karppikääretorttu. Ohje tuli päästä ja suhteet perinteisellä kolmen lasin (saman verran munaa, jauhoja ja sokeria eli makeutusainetta) ohjeella. Jauhoina käytin kaurakuitusta, pofiberiä, vehnälesettä ja soijajauhoa. Jauhoihin sekoitin teelusikallisen leivinjauhetta ja puolikkaan psylliumia.
Köksänopelta kuulin, että kääretorttu murtuu, jos siinä on liikaa jauhoja. Kääretorttulevy meinasi murtua (ehkä sitkon puutteesta), mutta kostutus varmasti auttoi. Levitin levylle kosteaa omenasurvosta ja kanelia ja perään makeutettua vaniljakermavaahtoa. Levy meni nätisti rullalle. Ei ehkä salonkikelpoisin yksilö ilman kuorrutusta, mutta maistuu herkulliselle ja pysyy kasassa. Herkun sisältökin on melkein pelkkää kuitua ja rasvaa. Kaurakuitusesta sellainen vinkki, sen maku on tosi voimakas.. ei kannata käyttää kovin runsaalla kädellä.
Nyt illalla mies laittoi ruokaa (kun ensin olin pilkkonut rehut pöydän ääressä). Ei tarvitse huomenna kärsiä nälkää. Ja kun jatkan sohvaelämää, voisin taas tarttua Twilight-sarjaan. Breaking Dawn on vasta alkumetreillä ja sivuja kaikenkaikkiaan 768.
Nyt menen nappaamaan nappia naamariin ja öljyämään kantapään kipugeelillä.
1.5.09
Hulinaa
Tosi pikapikapostaus (lupaan vaan), sillä muuten jää postaamatta kokonaan.
Viikko on mennyt jotenkin tosi hektisesti. Kamalasti on ollut tekemistä ja on tuntunut siltä, että koko ajan on pitänyt olla kiitämässä, eikä ole jäänyt aikaa hengähtää saati blogata.
Kävin taas ompelukurssikaverin luona ompelemassa, mutta muuten mekkoprojekti on ollut ihan jäissä. Pitäisi ottaa sellainen loppurutistus sen kanssa. Helmaan pitää ommella piilo-ommel, mutta en ole koskaan ommellut sellaista. Ompelukoneesta löytyy kyllä siihen sopiva jalka.. Joku viisas neuvoisi miten?? Käsin siihen menee pieni ikuisuus.
Twilightit on ollut syrjässä. En meinaa muistaa, milloin viimeksi olen koskenut kirjaan. Sen sijaan puikot ovat heiluneet ja sain nämä valmiiksi. Ja lankahan oli Lankamaailma Nordiasta ostettua villa/bambu/polyamidi-sekoitelankaa.
Torstaina sukkien saaja tuli vierailemaan töissä. Ja hyvinhän ne sopivat jalkaan.
Ruuanlaitossa on ollut mielikuvitus vähissä. Onneksi Marjo vinkkasi mulle muutamia ruokablogeja ja Herkku ja koukku -blogista löytyi inspiraatio. Ihan en tehnyt reseptin mukaan ja aliarvoin hieman reseptin tulisuutta, joten täällä ollaan syöty tosi hottia currya.
Tässä kohtaa esittelenkin teille yhden kokkaajan kaverin, joka on saattanut olla tv:stä tuttu ysärillä. Sain tämän äidiltäni, jolla on ollut ylimääräinen jemmassa sieltä ysäriltä saakka.
Tein tässä haudutuspadassa tuon kasviscurryn. Heitin kattilan hellalle, pohjalle öljyä ja mausteet sekä kasvikset. Annoin kypsyä liedellä 5 min, jonka jälkeen laitoin kattilan haudutuspataan. Tunnin verran ruoka kypsytteli itse itseään (kävin samalla kaupassa, postissa ja lähikosmetologilla naamarasvaostoksilla) ennen kuin lisäsin siihen kikherneet. Tein padassa vielä riisit. Kurkumalla värjätyn ja valkosipulilla maustetun jasmiiniriisin kanssa valmistus kesti 25 minuuttia. Ei enää ikinä pohjaan palanutta riisiä. Haudutuspadan jälkeen en ole enää riisinkeitintäkään käyttänyt.
Ja niille jotka ajattelee, että hei, sillähän on aromipesä (niitä tosiaan myytiin tv-shopissa 90-luvulla).. Niin tämä yksilö on aito ja alkuperinen suomalainen keksintö, joka pöllittiin hävyttömästi ja nimettiin aromipesäksi. Ja vaikka muistot aromipesästä ovat äärettömän huvittavia niin haudutuspata on kokkaajan unelma. Ruoka tekee itse itsensä, mikään ei pala pohjaa ja energiaa ei kulu turhaan.
En muistanutkaan kuinka hyviä kikherneet ovat. Kasviscurrysta tuli herkullista ja mieskin sai ruokaa.
Posti yllätti keskiviikkona tuomalla paketin Hong Kongista. Levyt saapuivat alle kahdessa viikossa. Loistavaa!
Eilen juhlittiin vappua ystävien kanssa meillä. Ostin töistä munkkeja ja simaa, leivoin itse kaksi omppupiirakkaa (olisi ollut hyvä hetki ottaa kuvat, kun kerrankin olisi näyttänyt hyvältä), tein salaatin (pilkoin salaatin päälle koristeeksi kirsikkatomaateista kukkasia) ja ystävä toi feta-pinaattipiirakan.
Tuhtien syömisten jälkeen pelattiin Times-peliä (jossa kaikki sanat on todella kökösti käännetty sanakirjalla suomeksi). Peli on kuin Alias, mutta siinä selittämisen lisäksi pitää esittää pantomiimia ja piirtää. Skipattiin piirtäminen.. Ja oli taas hauskaa. Pelaaminen hyvässä porukassa on hauskimpia ajanvietteitä mitä tiedän. Pitää ottaa pian uusiksi.
Tässä pikapostauksessa meni yli tunti, kun olen samalla lataillut kuvia, puhunut puhelimessa, käynyt laittamassa aamupalaa jne. Pitäisi pian lähteä ajelemaan mökille päin ja pakkaaminen on vielä alkutekiöissä. Huomenna sitten takaisin kuuntelemaan Hectoria. Jee.
Viikko on mennyt jotenkin tosi hektisesti. Kamalasti on ollut tekemistä ja on tuntunut siltä, että koko ajan on pitänyt olla kiitämässä, eikä ole jäänyt aikaa hengähtää saati blogata.
Kävin taas ompelukurssikaverin luona ompelemassa, mutta muuten mekkoprojekti on ollut ihan jäissä. Pitäisi ottaa sellainen loppurutistus sen kanssa. Helmaan pitää ommella piilo-ommel, mutta en ole koskaan ommellut sellaista. Ompelukoneesta löytyy kyllä siihen sopiva jalka.. Joku viisas neuvoisi miten?? Käsin siihen menee pieni ikuisuus.
Twilightit on ollut syrjässä. En meinaa muistaa, milloin viimeksi olen koskenut kirjaan. Sen sijaan puikot ovat heiluneet ja sain nämä valmiiksi. Ja lankahan oli Lankamaailma Nordiasta ostettua villa/bambu/polyamidi-sekoitelankaa.
Torstaina sukkien saaja tuli vierailemaan töissä. Ja hyvinhän ne sopivat jalkaan.
Ruuanlaitossa on ollut mielikuvitus vähissä. Onneksi Marjo vinkkasi mulle muutamia ruokablogeja ja Herkku ja koukku -blogista löytyi inspiraatio. Ihan en tehnyt reseptin mukaan ja aliarvoin hieman reseptin tulisuutta, joten täällä ollaan syöty tosi hottia currya.
Tässä kohtaa esittelenkin teille yhden kokkaajan kaverin, joka on saattanut olla tv:stä tuttu ysärillä. Sain tämän äidiltäni, jolla on ollut ylimääräinen jemmassa sieltä ysäriltä saakka.
Tein tässä haudutuspadassa tuon kasviscurryn. Heitin kattilan hellalle, pohjalle öljyä ja mausteet sekä kasvikset. Annoin kypsyä liedellä 5 min, jonka jälkeen laitoin kattilan haudutuspataan. Tunnin verran ruoka kypsytteli itse itseään (kävin samalla kaupassa, postissa ja lähikosmetologilla naamarasvaostoksilla) ennen kuin lisäsin siihen kikherneet. Tein padassa vielä riisit. Kurkumalla värjätyn ja valkosipulilla maustetun jasmiiniriisin kanssa valmistus kesti 25 minuuttia. Ei enää ikinä pohjaan palanutta riisiä. Haudutuspadan jälkeen en ole enää riisinkeitintäkään käyttänyt.
Ja niille jotka ajattelee, että hei, sillähän on aromipesä (niitä tosiaan myytiin tv-shopissa 90-luvulla).. Niin tämä yksilö on aito ja alkuperinen suomalainen keksintö, joka pöllittiin hävyttömästi ja nimettiin aromipesäksi. Ja vaikka muistot aromipesästä ovat äärettömän huvittavia niin haudutuspata on kokkaajan unelma. Ruoka tekee itse itsensä, mikään ei pala pohjaa ja energiaa ei kulu turhaan.
En muistanutkaan kuinka hyviä kikherneet ovat. Kasviscurrysta tuli herkullista ja mieskin sai ruokaa.
Posti yllätti keskiviikkona tuomalla paketin Hong Kongista. Levyt saapuivat alle kahdessa viikossa. Loistavaa!
Eilen juhlittiin vappua ystävien kanssa meillä. Ostin töistä munkkeja ja simaa, leivoin itse kaksi omppupiirakkaa (olisi ollut hyvä hetki ottaa kuvat, kun kerrankin olisi näyttänyt hyvältä), tein salaatin (pilkoin salaatin päälle koristeeksi kirsikkatomaateista kukkasia) ja ystävä toi feta-pinaattipiirakan.
Tuhtien syömisten jälkeen pelattiin Times-peliä (jossa kaikki sanat on todella kökösti käännetty sanakirjalla suomeksi). Peli on kuin Alias, mutta siinä selittämisen lisäksi pitää esittää pantomiimia ja piirtää. Skipattiin piirtäminen.. Ja oli taas hauskaa. Pelaaminen hyvässä porukassa on hauskimpia ajanvietteitä mitä tiedän. Pitää ottaa pian uusiksi.
Tässä pikapostauksessa meni yli tunti, kun olen samalla lataillut kuvia, puhunut puhelimessa, käynyt laittamassa aamupalaa jne. Pitäisi pian lähteä ajelemaan mökille päin ja pakkaaminen on vielä alkutekiöissä. Huomenna sitten takaisin kuuntelemaan Hectoria. Jee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
