Hassu maatila

Päivittelin tänne bloggeriin tämän vuoden vanhemmat tekstit. Sitä vanhemmat jutut saavat mun puolesta hautautua netin syövereihin. Uusi, virkeämpi alku.

Haluaisin lisää tunteja vuorokauteen. Olen innostunut taas virkkaamisesta ja yrittänyt päästä tuskaistumisen tunteesta yli. Ehkä ohjeita voi oppia lukemaan? Haluaisin myös käyttää aikaani ompeluun ja saattaa keskeneräiset työt loppuun.

Aikasyöppönä on toiminut Funny farm, johon on niin kovin helppo unohtua. Kiitos vaan Laizalle, joka sai linkkivinkillään mut koukutettua. Tuollaiset pelit ovat niin kovin vaarallisia. Laizan vinkkaamassa suomi-versiossa en päässyt käyntiin, joten enkku-version kanssa on joutunut opettelemaan ihan uusia asioita. Ystäviäni ovat olleet mr. Google, mr. Wikipedia ja mrs. Ilmainensanakirja.fi. Mies ei ole innostunut auttamaan (paitsi vähän British bands -osiossa), mutta onneksi netin kautta löytyy pelikaveria ja apuja.

Ei millään malttaisi mennä nukkumaan. Tunnit vaan juoksee. Onneksi myös huominen työpäivä on nopeasti ohi. Ensi viikolla duunissa puhaltaakin uudet tuulet ja aamulla pitää muistaa pakata läksiäislahja mukaan.

Miksi on parempi ommella kuin tiskata

Viikon talviloma meni äkkiä ja toinenkin olisi mennyt helposti. Töissä arki iski vasten kasvoja sai heti olon tuntemaan väsyneeksi. Aina samat energiasyöpöt, mitenköhän sitä osaisi olla niin, ettei niin kovin nopeasti väsyisi?

Arkeen paluuseen kuului tietysti myös ompelukurssi. Menin sinne jo kammottavaksi ristimäni polyesterisatiini-juhlamekkokankaan kanssa. Sain loputkin kappaleet leikattua ja yläosan kahdeksan muotolaskosta harsittua. Tekisi mieli vaihtaa projekti heti alkuunsa toiseen, sillä tuossa on niin paljon epäonnistumisen mahdollisuuksia. Superliukas kangas, joka on herkkä kärsimään jokaisesta neulanpistosta ja johon ei voi huoletta sutia jotain värikästä liitua (saati että sitä viivaa saisi suoraan). Kauhulla odotan lopputulosta. Onneksi nyt on epäilemättä työläin osuus jo takana. Nyt voi ryhtyä kokoamaan mekkoa.

Yksi nainen tiivisti hyvin sen, miksi kaiken kotona vallitsevan kaaoksen ja tekemättömien töiden keskellä haluaa ommella ja tehdä käsitöitä. Tiskiä, pyykkiä ja siivottavaa tulee aina, vaikka kuinka tiskaisi, pyykkäisi ja siivoisi. Kädenjäljen näkee, kun pukeutuu itse ompelemaansa vaatteeseen, menee nukkumaan sänkyyn, jossa on itse tehty sängynpääty tai pakkaa treeneihin mukaan itsetehdyn toilettipussin. Se jälkiä ei niin helposti kadoteta.

Pienet ilot syntyvät pienistä palikoista

Olen aina pitänyt ns. palikkapeleistä. Pienistä peleistä, joissa joutuu pohtimaan. Ihana uutuus on suomalaisen tekijän ongelmanratkaisupeli Crayon physics deluxe. Lapsekkaassa väriliitumaailmassa palloa liikutellaan piirtelemällä väriliiduilla. Ja taustalla soi rauhoittava, kaunis musiikki. Olen ihan myyty!

Tässä vihdoin kuvia meikkipussista, jonka "tee se itse" -paketin sain Ruiskaunokilta ystävän yllätys -vaihdossa. Kuvat onnistuivat ihan hyvin salamalla, näyttivät vain kameran omasta ruudusta kummallisilta.


Ihana pussukka. Tulee hyvä mieli sitä katsellessa. Vuoreen ompelin taskun ja taskuun nepparin. Nyt pysyy kivasti sudit siellä omassa lokerossaan. Kiitos kiitos, Ruiskaunokki.


Olin tänään protu-koulutuksessa ja tutustuin siellä karppaavaan ihmiseen. Olipas jotenkin todella mukavaa jakaa kokemuksia. Lupailin heti jakaa reseptejä. Voisin tännekin laittaa herkullisen omppupiirakkaohjeen, jonka voi muokata helposti ihan perinteiseksi vehnä-sokeri-leivonnaiseksi. Nyt voittaa väsymys, painan julkaisunappia ja painun tiskaamaan leegot.

Todellinen kodinihme

Ilta on mennyt keittiössä hääriessä. Pakkasessa on nyt karppileipää seuraaviksi viikoiksi, suklaakakkua vierasvaroiksi ja puolet omppupiirakasta odottamassa tulevaa viikkoa. Tein myös samalla ruokaa. Ihan harvinaista tehokkuutta, mutta olin kyllä helpottanut urakkaa sekottamalla leipomusten kuiva-aineet etukäteen. Ja suklaakakku oli sellainen valmistaikina suoraan pussista, jonka sain äidiltä. Että se siitä ihmeestä.

Broidi tuli yllättäen käymään (olen kaksi viikkoa yrittänyt sitä houkutella kylään, tänään se soitti 10 minuuttia ennen kun tuli äidin kyydillä tänne). Käytiin porukalla kaupassa, pojat dataili, kun minä leivoin ja syötiin sitten yhdessä soijarouhe-kasvis-tomaatti-kastiketta ja pastaa. En ole pitkään aikaan kokannut mitään, mitä mieskin voisi syödä. Olenpa kamala lihansyöjänainen..

Jaksan kyllä hyvin käyttää aikaani leipomiseen, johonkin verhoilu- tms. kodin remppa- tai sisustusprojektiin, mutta siivoaminen ei kyllä houkuta yhtään. Pää kuitenkin kärsii kaaoksesta ja sitten kun paikat on saatu siistittyä ei mene kuin päivä niin kaikki pinnat on taas levitelty täyteen tavaroita. Olen vähän opetellut elämään "tuo tullessas - vie mennessäs" -lauseen mukaisesti, mutta sekin unohtuu, jollei kaaos ahdista tosi pahasti.

Katseltiin telkkaria broidin kanssa ja sain samalla viimeisteltyä tsi-meikkipussin. Laitoin sisätaskuun nepparin ja harsin viimeisen neljänneksen sisäpussista virkattuun pussiin. Hyvältä näyttää. Siinä on sellaista vanhan ajan tunnelmaa. Yritin ottaa kuvan, mutta keinovalolla ei tuo punainen ja oranssi tahdo nätisti erottua toisistaan. Liitän siis kuvan kunhan pääsen luonnonvalossa sitä kuvailemaan.

Äkkiä nukkumaan, herätyskello soi seitsemän pintaan.

Loikkaus bloggeriin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt siirtymistä bloggeriin. Dreamweaverilla kikkailu vaatii vähän turhan paljon ja blogger on kehittynyt huimaisti siitä, kun kirjoittamisen aloitin. Myös postauskohtainen kommentointi voisi tehdä keskustelusta vilkkaampaa, jos vaikka pysyisi tämä uudelleen lämmennyt nettiviestiminen aktiivisena jatkossakin.

Talviloma on mennyt vauhdilla. Ajattelin etukäteen ompelevani koko viikon, mutta olenkin ollut sosiaalisempi kuin varmaan koko alkuvuotena yhteensä. M:n kanssa olen pelannut sulkapallo kahtena päivänä ja käynyt shoppailemassa kolmantena. S:n kanssa koluttiin uffin tarjontaa kahden euron päivänä ja tein pitkästä aikaa ennätykset pörräämällä kaupungilla jopa 6 tuntia. Hurjaa.

Ompelupuolella olen ainoastaan edennyt Ruiskaunokin tsi-paketin parissa. Meikkipussi on pientä harsimista vaille valmis. Muuten olen ollut tosi laiska. Yhden omenapiirakan olen pyöräyttänyt ja nyt toista päivää olen lykännyt kaupassa käyntia ja leipien leipomista. Tänään pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Muutenkin koti on aika kamalassa kunnossa, paljon pitäisi tehdä..

Tekisi mieli ostaa tulppaaneja samalla kun käy ruokakaupassa.

Blogikoukku

Aivan mielettömän ihana päivä. Herätyskello soi kahdeksalta. Ajattelin ottaa rauhassa aamun ja lähteä aikidotreeneihin puoli yhdeksitoista. Juuri ennen lähtöä iski vetelyys ja palasin aamupalan jälkeen sänkyyn.. Hyvin lähellä oli, etten jäänyt sinne jatkamaan unia. Tarvitsin vain miehen vähän potkimaan.

Olen ollut jo monta päivää niska jumissa ja treenien väliin jättäminen ei auta asiaa. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa ja kivaa oli. Aika usein laiskottaa, vaikka tietää, kuinka kivaa on treeneissä ja etenkin treenien jälkeen. Harjoiteltiin liikkuvuutta, pehmeitä jalkoja ja treenikaverin liikkeiden lukemista. Oli aika zen-treenit, vaikka lopussa saatiin kunnon hiki päälle.

Sää houkutti ulkoilemaan ja päädyttiin miehen ja äidin kanssa kiertämään Tuusulanjärven rata luistellen. Reitti oli yllättävän pitkä ja olo oli kuin sankarilla, kun päästiin perille. Huomenna voi pakarat huutaa hoosiannaa..

Luistelun jälkeen kukkakaupan kautta kotiin ja vähän lisää ihania tulppaaneja pöydälle. Kuuma suihku, teetä, ruokaa ja omppupiirakkaa ja kruunuksi päälle digiboxilta jakso Uutishuonetta.

Tuntuu ihanalta kun on liikkunut tänään paljon. Niskajumi on helpottanut ja fiilis on parempi kuin vain kotona nyhvätessä. Liikkumiseen jää koukkuun, kunhan on pari kertaa käynyt tauon jälkeen lämmittelemässä. Bloggaamisen kanssa taitaa olla sama juttu?

Ystävänpäivä

Eilen tuli valvottua myöhään tv:n äärellä ja aamulla uni olisi taas maistunut vaikka kuinka pitkään. Mies alkoi herätellä joskus yhdeksän aikaan, mutta vasta varttia vaille kymmenen oli pakko herätä, kun puhelin soi. 5-vuotias kummipoikani soitti ja kiitti ystävänpäiväkortista. Juttu jäi lyhyeen, kun se soittaminen oli jotenkin niin jännää.. Juttelin sitten tädin kanssa puolisen tuntia.

Olin ajatellut lähteä kaupungille heti aamusta, mutta kotonahan sitä sitten tuli loikoiltua. Mukavaahan se oli, kun ei kummallakaan ollut kiirettä minnekään ja saan kuitenkin talvilomapäivät olla yksin nyt tulevalla viikolla. Voin sitten olla tehokas ja toimia heti aamusta..

Miehellä oli illaksi suunnitelmia ja sain sitten kutsuttua itselleni seuraa. Ja mikäs sen parempi syy leipoa kuin vieraat. Pyöräytin kaksi omenapiirakkaa, normaalin taikinan ja sitten itselleni sopivan.. Miehen ei tarvitse syödä sitten mun herkkujani.

Ilta meni mukavasti jutellessa ja älypeliä pelatessa. Olen jotenkin tosi tyytyväinen tähän päivään, vaikken olekaan paljoa saanut aikaiseksi. Ei yhtään harmita olla yksin kotosalla. Nyt kun on ruokapöytä raivattu voisin hyvin levitellä siihen kankaita ja kaavoja..

Ostin tänään ruokakaupassa käydessäni tulppaaneja. Vaaleanpunaiset eivät ole suosikkejani, mutta tämä oli ainoa nippu, joka oli nupuillaan. Tulppaanit tekevät kevään ja saavat hyvälle tuulelle.

Piirsin duunissa suunnitelman mekosta, joka päällä olisi tarkoitus juhlia ystävien häitä. Vieressä kamala liukas kangas, jossa kuitenkin kiva kuosi.

Olen suunnitellut jo pitempään, että kuviksen tunnilla voisi maalata kiviä oppilaiden kanssa. Kokeilin eilen vihdoin itse kivien maalaamista viime kesänä keräämiini kiviin. Vaikea kuvitella, että peiteväreillä voi saada tuollaista jälkeä. Liukuvia sävyjä on vaikea tehdä, mutta ehkä tässäkin harjoittelulla voi tulla mestariksi.

Penkkaripäivä ja perille mennyt paketti

Tänään sateli duunissa karkkia ja oppilaat olivat ihan tärinöissä "mä näin abin". Kaikki tietysti keräsi kilpaa nolla-aamuisten heittelemiä namuja ja tärkeintä oli yrittää kerätä karkkia muita enemmän. Teki niin pahaa katsoa tallottuja karkkeja käytävillä (mitä haaskuuta) ja kaikkia karkki- ja lehtilaatikoita, joita ei oltu edes litistetty, saati että olisi viety keräyskartonkilaatikkoon.

Kotona sain sähköpostia Ruiskaunokilta, joka oli saanut lähettämäni ystävän yllätyksen.

Lähetin Ruiskaunokille sukkapuikkojen säilytyspussukan, joka on kierrätetystä pellavakankaasta (Uffilta ostetut vanhat verhot), itse kuvaamani ystävänpäiväkortin, sormusneulatyynyn, suklaata ja teemaistiaisia.

Olen haaveillut itselleni samanlaista pussukkaa, mutten ole saanut aikaiseksi, eikä kukaan tehnyt mulle sellaista joululahjaksi. Nythän osaisin tehdä sellaisen itsellenikin. Pussukassa on kolme taskua virkkuukoukuille päättelyä varten, sekä vasemmalta oikealle suurenevia puikkotaskuja. Yläreunassa on huppu, jonka tarkoitus on estää puikkoja tippumasta matkalla. Jouduin opettelemaan viistokulman tekoa, mutta onnistuihan se sittenkin, vaikka hetken sen kanssa painin. Tajusin myös vihdoin kuinka tärkeää silittäminen on ompelun lopputuloksen kannalta.

Kädet syyhyää käsitöitä, mutta en tiedä mihin hommaan ryhtyisin. Mummojakkara sai nappinsa, juhlamekko on kesken (en halua jatkaa sitä liukasta projektia ennen ompeluopen seuraa) ja hame viimeistelemättä. Pitäisi kai tehdä jotain vanhoista pois.

Huomenna on lyhyt työpäivä ja sitten koittaakin hiihtoloma.

Ystävän yllätys

Kirjoitin aiemmin osallistuvani "Ystävän yllätys"-nimiseen vaihtoon, jossa piti arvotulle ystävälle lähettää paketti, jossa on ystävänpäiväkortti, jotain itsetehtyä, namia sekä yllätys. Minä sain ystäväkseni Ruiskaunokin, jonka kanssa lähettelin muutamia sähköposteja ennen pakettien vaihtelua. Sain selville Ruiskaunokin lempivärit ja että hän on kova neuloja. En kuitenkaan paljasta lähettämääni pakettia vielä, sillä postitin Ruiskaunokille menevän yllätyksen eilen ja se on todennäköisesti huomenna perillä.

Sain kuitenkin itse tänään postin mukana ilmoituksen saapuneesta paketista. Ja mitä sieltä paljastuikaan.. valtavasti kaikkea!

Ruiskaunokki oli muistanut toiveeni iloisista väreistä. Sain ihanat ja taidolla neulotut sormikkaat, jotka istuvat hyvin käteen. Sormet vain on aavistuksen pitkät ja kortissa oli kehoitus lyhentämiseen, mutta uskallanko ryhtyä siihen.. onnistun vielä pilaamaan nätit sormikkaat.

Paketissa oli muutakin; herkkuja, mulle sopivaa suklaata, kultarusinoita ja hyväntuoksuista teetä, sekä ompeluun innostavia ohjeita, kaavoja ja välineitä. Vetskari ja punainen kangas pääsevät oranssin pussukan kanssa muodostamaan vielä jonain päivänä meikkipussin. Kiitos Ruiskaunokki! Toivottavasti mun vaatimaton pakettini onnistuu ilahduttamaan.. Laitan siitä kuvaa myöhemmin.

Muuten aika on mennyt töissä ja harrastuksissa. On tullut luettua ahkerasti ja ommeltua monenlaista. Ompelukurssilla olen saanut yhden puolihameen melkein valmiiksi.. helman viimeistely ja vuoren harsiminen kiiinni vetoketjuun puuttuu enää. Kaavakurssi innosti uusiin suunnitelmiin niin nuo keskeneräiset työt ovat vähän kärsineet innostuksesta.

Hääkutsuja on tulossa kaksin kappalein ja innostuin ajatuksesta ommella itselleni kesähäihin päällepantavaa. Löysin Eurokankaasta yhden silmää ja kukkaroa miellyttävän, kauniin punavalkoisen kukkakuosin. Yläosa on itsepiirtämästäni kaavasta ja helma vanhasta Modasta. Suunnitelmat ovat tietysti hyvät, mutta polyesterisatiini saattaa aiheuttaa liukkaudellaan muutamat hermojen menetykset. Saa nähdä tuleeko mitään näytettävää tai päällepantavaa.

Sain vihdoin ja viimein tehtyä pitkään odottaneen verhoiluprojektin ja käytettyä siihen ostamani kankaan. Tiedätte näitä kankaisia tai nahalla päällystettyjä "mummojakkaroita", joiden sisälle saa kätevästi säilöön tavaraa. Verhoilin mökiltä tuomani jakkaran uusiksi, sillä vanha punainen ohut puuvillakangas oli paikoin repeytynyt. Ilmeisesti mummini tai isomummoni on verhoillut jakkaran jo kerran aiemmin, sillä punaisen kankaan alta löyty yksi vielä vanhempi kerros. No kuitenkin, lopputulos näyttää tältä.

Jakkarasta puuttuu vielä päältä nappi, joka tekee siitä itsensä näköisen. Tuo kangas saa jakkaran näyttämään niin uudelta.

En ole juuri telkkaria katsellut (kun on niin kiire, joopajoo), joten menen palkitsemaan itseni yhdellä tallennetulla jaksolla Uutishuonetta. Hyvä kotimainen sarja, joskus jotain kivaakin yleltä..