Viikonloppu voittajafiiliksillä

Viime postauksen jälkeen olen ollut melko pirteä ja tehnyt kaikenlaista. Silti viikonloppu olisi saanut olla jälleen kerran pidempi.

Perjantai sujui hyvissä fiiliksissä, sillä voitin aamusta Radio Helsingin aamun kysymys -skaban. Oli hauska kuunnella radiosta oma vastaus luettuna ja tietysti saada onnittelut radioaaltojen kautta. Voitin Starsailorin levyn, joka on vielä noutamatta. En tiedä onko se meikäläiselle erityistä suosikkimusaa, mutta voittaminen oli tietysti kivaa.

Perjantai-iltana olin yksin kotosalla, kun mies oli harrastamassa. Pesin pyykkiä, leikkasin ja kehystin rullana postin mukana tulleet maisemakuvat, kävin lenkillä ja tein tansanialaista kookoskalaa. Pitkästä aikaa sellaista ruokaa, joka sopi meille molemmille. On muuten herkullinen resepti, joka toimi kookosta inhoavaan mieheenkin. Oli mukava syödä yhdessä ja juoda lasilliset punaviiniä (jotain herkullista aussiviiniä, mistäköhän se oikein oli meille päätynyt, kun itse ostetaan lähes pelkästään espanjalaisia). Tein vielä itselleni jälkkäriksi mangolassin. Valiolta kun on tullut tuoteperhe ihania sokerittomia marja- ja hedelmäsoseita.

Lauantaina heräsin aikaisin hemmottelemaan itseäni kasvohoidolla eli polkaisin muutamien hiutaleiden leijaillessa kosmetologille. Lähtiessäni takaisinpäin pyörä oli melkein hautautunut lumeen. Kotona laitoin miehen kanssa uudet kuvat seinälle ja leivoin kaksi omppupiirakkaa iltaa varten. Iltaa tuli vietettyä tyttöporukassa Sipoossa. Syötiin ja juotiin hyvin. Istuttiin earth hour -tunti kynttilänvalossa. Olisi ollut kiva nähdä kaupungissa pimenevät rakennukset ja ikkunat, Sipoossa ei paljon ollut naapurien ikkunoita vahdittavana. Oli hauska ilta ja kotiinkin pääsin kohtuullisesti puolenyön maissa siirtelemään kelloja ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla oli aikainen herätys aikidotreenien takia. Ja todella aikaiselta se tuntui, kun yöstä katosi kesäaikaan siirtymisen myötä tunti. Onneksi join illalla vain kaksi calimochoa (punaviiniä ja cokista 50/50), jos olo olisi ollut huono, en olisi noussut sängystä mihinkään. Tehtiin erilaisia (puukko)tekniikoita chudan tsukista (lyönti vatsaan). Porukkaa oli tatamilla yllättävän paljon. Pitäisi kai ryhtyä ajattelemaan 2. kyun graduointia, mutta en ole kevään aikana oikein saanut panostettua aikidoon. On liikaa kaikkea kivaa harrastusta.

Treenien jälkeen käytiin syömässä miehen perheen kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Illan olen vain hengannut kotona. Amazing race pitää katsoa ihan vain Suomi-jakson takia.

Lopuksi kuvaa uusista maisematauluista. Kaikki kuvat omakätisesti Repovedellä patikointireissuilla kuvattu vuosina 2005 ja 2006. Voi kuinka ihania kesäpäiviä on ollut. Niitä tulevia odotellessa.

Viime hetkillä ennen nukkumaan menoa väännetty tiivis postaus enemmän ja vähemmän kaikesta

En tiedä mistä on johtunut, mutta viime päivinä olen ollut vetämätön ja saamaton. Osansa on tehnyt varmasti liian hiilaripitoinen ruokavalio (rehut on jääneet vähemmälle, jostain syystä niitä ei ole koulussa liiaksi tarjolla ja kotona on vaivannut laiskuus).

Mekkoprojekti on edennyt vain ja ainoastaan ompelukurssin ansiosta (ja sen pienen hetken, jolloin viikonloppuna viitsin valmistautua kurssia varten). Kaksi kertaa kurssia jäljellä, mutta eiköhän se riitä mekon valmistumiseen. Yläosa on sovitettu ja korjattu vihdoin ja viimein lopulliseen muotoonsa. Enää vyötärökaitale, helma ja vetoketju. Kuulostaa nopealle ja helpolle, mutta mahtaako olla sitä.


Tällä viikolla olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi. Meinaan uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen. Sisustuksessa ainoa lähes riidan asteelle noussut asia on ollut aiemmin se, mitä seinille ripustetaan. Olohuoneessa on roikkunut kompromissina Banksyn taidetta, mutta kaipasin niiden tilalle väriä, vaikka muuten herran kantaaottavaa taidetta arvostankin. Tilalle tulivat nämä miestä vähintään yhtä paljon miellyttävät kuvat.



Kuvat ovat hävyttömästi Graffiti women kirjasta skannattuja ja fotonetin kautta seinälle valjastettuja. Pidän kuvista mielettömästi ja sain vihdoin kaipaamani väriä seinälle! Tilasin myös kuvasarjan Repoveden maisemista isoina kuvina ja ne odottavat vielä kiltisti kehystämistä. Voi olla, että on vaikea odottaa kesää katsellessa aurinkoista vihreyttä ja tyyntä järvimaisemaa. Vähän erilaisia kuvia noihin graffitityttöihin verrattuna. Toivottavasti saan ne istutettua makuuhuoneen seinälle.

Erityisesti viime viikonloppuna aikaani on kuluttanut Stephenie Meyerin Twilight, jonka ostin Turistin hehkuttelujen innostamana. Ja romantiikka puree, on siinä sitten vampyyreja tai ritareita. Samaistun helposti kirjojen tunnetiloihin. Jos kirja kertoo tyytymättömästä naisesta, tulee äksyiltyä turhaan ja jos siinä on romantiikkaa, tulee oltua naama muikeana. Pitää siis lukea vain romantiikkaa ja muuta mukavaa niin suhdekin saa siitä oman mukavan lisänsä.


Pakko vielä hehkuttaa näin lopuksi viikon liikunnallista puolta. Pelattiin töissä pariin otteeseen norsupalloa. Lyhyesti selitettynä norsupalloa pelataan kuin fudista, mutta isolla jumppapallolla. On muuten ehkä paras peli ikinä. Sisäiset lapset tulevat esiin aikuisista, kun iso, vaaleanpunainen pallo kimpoilee pitkin seiniä ja kohoaa korkeuksiin. Ihan kuin pienenä joskus tuli leikittyä ilmapalloilla. Haussa onkin toinen jumppapallo ihan vain norsupallon peluuseen ulkona.

Suru vieraana

Sain hiljattain tiedon, että eräs ystävä on kuollut. Kuolema oli tullut jo viikkoja ennen kuin tieto saapui. Surullista. Ajatukset ovat olleet paljon ystävässä ja meidän suhteessa, joka ei ollut ihan rypytön.

Keräilin hänestä kuvia vuosien varrelta ja katselin niitä. Kuvista välittyy suurimmaksi osaksi iloisia muistoja. Ikävät asiat unohtuvat kuoleman mukana. Kuvat olivat usealta vuodelta ja näyttivät hyvin muutoksen. Kuinka lopulta huoliteltu muuttui huolittelemattomaksi ja ihosta katosi kirkkaus. Kaikki ei ole selvää, eikä varmasti tule koskaan olemaan. Ilmeisesti tällä ystävälläni oli sellaisia ongelmia, joista hän ei minulle koskaan kertonut.

Töissä on ollut myös rankempaa ja olen herännyt aamuisin ajatukseen tai toiveeseen, että onhan nyt lauantai. Valitettavasti todellisuus on tyrmännyt, ylös ja töihin. Onneksi viikko on jo paremmalla puolella ja viikonloppukin on enää työpäivän takana.

Käsityörintamalla olen hieman edistynyt. Lahjapussukka on vihdoin valmis ja kuvattu. Sisällä on vuori, jonka välillä on enemmän "seinä" kuin tasku. Tavaroita voi halutessaan jakaa eri puolille. Pitäisi opetella jotain virkkuumalleja ja tehdä sitten pussukoita lisää.


Ompeluissa on ollut säätämistä. Paljon kaikkea pientä korjattavaa ynnä muuta. Kangas on vaikea ja muutokset hidastavat työtä. Yritän elää positiivisissa ajatuksissa, että nyt kun saan yläosan ommeltua kasaan olen jo voiton puolella.

Kuvasta voi huomata, kuinka laiska ihminen ei ole kopioinut kaavamuutoksia toiseen kappaleeseen ja yrittää silti neulata niitä toisiinsa.. Selviäisikö ensikerralla helpommalla?

Punaista ja pyöreää..

Nautin mielettömästi siisteydestä ja järjestyksestä, mutta olen toivottoman huono ylläpitämään sitä. Kaaos levittäytyy takaisin yleensä heti siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen. Huomaan hyvin omassa mielialassani sen, kuinka kauan kaaosta on ehtinyt kestää. Pitäisi kai vähentää radikaalisti tavaran määrää, mutta olen sellainen 7 tai 15 vuoden säästäjä.. kaikkea voi vielä jossain vaiheessa tarvita.

Olen pitkään halunnut uutta mattoa olohuoneeseen. Perjantaina äiti hätyytti Askoon katsomaan mattoja 3 mattoa 2 hinnalla tarjouksen varjolla. Sieltä tarttuikin mukaan luonnonvalkea pehmoinen puuvillamatto, jonka päällä on ihana köllötellä ja venytellä. Voi olla, että tulevaisuudessa siivotessa en pidä siitä enää niin paljon. Innostuin myös siirtelemään isoja kasveja ja nyt olkkarissa vallitsee feng sui.

Kuvailin aiemmin muutamia sisustusjuttuja, joihin olen rakastunut ensisilmäyksellä. Usein ihailen kaupassa kaikenlaista, mutta nykyään tunnistan hyvin jo todelliset rakkaudenkohteet.


Ihanat alkuperäiset Marimekon Kaivo-verhot olen perinyt tädiltäni ja ne ovat olleet suosikkiverhoni teini-ikäisestä saakka.


Paola-kukka -kuosiin rakastuin samantien, kun joskus 2000-luvun alussa näin jossain esitteessa samasta kuosista bikinit. Bikinit hankin ensitilassa, kun ne silloin saapuivat Stockalle. Nyt paola-kukka toistuu lakanoissa. Hintaa oli lakanoilla alka paljon (lakanoiksi), mutta jossain kohdassa ei voi tinkiä.


Tämän ruukun bongasin viikolla, kun äiti houkutteli mukaan kaupoille. Rakkautta ensi silmäyksellä. Erityinen rakkauteni on kuitenkin ruukun alla. Ihana Finlaysonin kerniliina, joka oli löytö Kampin alennuspäiviltä. 2,5 m kangasta lähti kotiin kympillä. Jos joku tietää kuosin nimen, olisin kiitollinen tiedosta. Veljeni sai joululahjaksi mustat samaa kuosia olevat lakanat. Tykkäisin nukkua sellaisissa minäkin.

Vaikka en enää nimeä lempivärikseni pelkkää punaista, jotenkin rakkauteni kohteet ovat aika punaisia. Ja pyöreitä. Pyöreä on kaunista.

Kuvaan jotain omistamiani "helmiä" myöhemmin ja näytän, ettei kaikki ole niin punaista kuin näyttää. Nyt kuitenkin jatkan rentoa sunnuntaita palaamalla ompelutöiden ääreen. En ole viikon aikana edistynyt kuin mustan pussukan virkkaamisessa.

Ja kiukku katosi.. (eli aika hyväntuulinen postaus)

Pari päivää olen ollut aavistuksen äksynä. Kotona näkee niin paljon sellaista, mitä pitäisi tehdä ja tekemättömät asiat tiedettävästi nakertavat alitajunnassa.. Negatiivinen vire katosi kokonaan muutamassa minuutissa. Avasin pöydällä lojuneen ja tänään postin tuoman luottokunnan kirjekuoren. Kyseessä olikin hyvityslasku ja summa ilahduttavan suuri. En tiedä miksi olen kyseisen summan luottokunnalle maksanut, etenkin, kun olen käynyt lopettamassa kortin heti alkuvuodesta. Hieman laho latva, mutta pelkästään positiivinen ja ilahduttava yllätys tällä kertaa.

Ja vaikka kotityöt ovatkin ärsyttäneet, iloisia asioita on arjessa ollut. Olen todella iloinen uudesta työkaverista. Tuntuu todella hyvältä työskennellä yhdessä ja uskon saavani itse paljon uutta oppia ammatillisesti häneltä. Ihanaa löytää tälläisiä pieniä iloja erityisesti työn saralla, joka usein tuntuu vain tuskaiselta pakkopullalta, jota on leipänsä eteen tehtävä.

Viikkokin on alkanut todella sporttisesti. Tähän mennessä on tullut pelattua ultimatea ja sählyä, käytyä pilateksessa ja tehtyä tehokas kuntopiiri. Lihakset huutavat hoosiannaa. Huomenna on aikidotreenit ja loppuviikko meneekin sitten hieman kevyemmin. Lenkkeilykin olisi tarkoitus alottaa ensiviikolla, kun saan siihen seuraa.

Käsityörintamalla hitaasti mutta varmasti on edennyt tuo miehen siskolle lahjaksi menevä pussukka. Yritän löytää siihen sopivaa vuorikangasta, mutta omissa varastoissa ei ole tummanlilaa tai -sinistä. Pitää pitää silmät auki, sopiva tilkku voi löytyä yllättävältä taholta.


Viikonloppuna sain aminekoa hieman eteenpäin. Täytteenä on vanun lisäksi muovirakeita (HobbyPointista 500g/8,5€, kamala hinta) ja nyt kisu pysyy hyvin pystyssä. Raajat ovat työn alla ja etenevät hitaanlaisesti. Olen myös miettinyt kasvoja, pitäisikö olla nappisilmät ja tarvitseeko kisu erillistä kuonoa. Olen tyytyväinen tähänastiseen tulokseen. Tämä kisu taitaa jäädä meidän lemmikiksemme.


Lähitulevaisuudelle voisi kaavailla postauksen, jossa esittelen pieniä sisustusjuttuja, jotka tekevät minut onnelliseksi. Kuvia otin jo postausta odottamaan..

Sehän näyttää ihan..

..mekolta! Jei!


Olipas ilahduttavaa saada jotain pientä käsitystä siitä, miltä mekko tulee näyttämään. Kuvassa palat on neulattu toisiinsa ja laskokset on eri kohdissa, mutta kyllä se jo ihan joltain muulta näyttää kuin pelkkä yläosa Lissun päällä. Sen tunnistaa jo mekoksi!

Kaula-aukko kaipaa muotoilua ja suurentamista. Odotan innolla ensi viikon ompeluja. Nautin niin siitä, että näen kätteni työn tuloksia..

Univaje on suuri, siksi jätän muut tarinat tuleville päiville ja painun nukkumaan.

Tuskaista vääntöä

Koko ilta on mennyt niin tohinassa, että en ole edes laittanut ruokaa, vaikka kävin kaupasta ostamassa aineksia. Syön siis iltapalaksi kaurapuuroa pahimpaan nälkääni ja se maistuu jopa yllättävän hyvältä.

Olen virkannut amigurumin vartalon yläosan kavennuksia vaille valmiiksi. Pitäisi olla jotain painavampaa täytettä vanun lisäksi, että saa amigurumin istumaan. Monet ovat käyttäneet muovikuulia, mutta minulta ei niitä löydy. Aikaisempien amigurumien painoiksi laitoin pikkukiviä, jotka suljin puuvillakankaan sisään. Vuodenaika ei oikein suosi keräämään kiviä. Pitääkö mun laittaa projekti jäihin odottamaan muovikuulaostoksia. Voisiko kotoa keksiä jotain? Mielellään tietysti vedenkestävää. Ei olisi kiva ylläri, että amigurumi ryhtyisi jossain vaiheessa pukkaamaan vihreää kortta takalistostaan.

Tämän illan olen käyttänyt mekon ompeluun tai lähinnä yläosan korjauksiin. Onnistuin tyrimään useammin kuin kerran ja kolmaskin kerta oli hyvin lähellä. Kokeilin tietysti ompelua koepalalle, mutta siinä ei näkynyt mitään ongelmia. Neula oli pilalla ja onnistui pilaamaan kangasta kiskomalla muutaman yksittäisen langan mukanaan. Ja tietysti ompelin yläosan päälle jäävää kappaletta enkä suinkaan vuoria. Näkyisiköhän se missään, jos käyttäisin vuorikappaletta päällä ja toisin päin?

No tuo oli ainoa todellinen tyriminen. Ompelunope oli merkannut mulle mitä korjauksia mun pitää tehdä. Enköhän piirtänyt korjaukset väärin päin. Onneksi huomasin virheen ennen kuin olin ommellut yhtäkään olkasaumaa. Sitten vielä leikkasin vahingossa kaula-aukkoa liian isoksi (unohdin jättää saumavaran eli sakset lähti automaattisesti kulkemaan pitkin kaavaliidulla piirtämääni viivaa). Onneksi virhe ei ollut niin radikaali, että haittaisi. Vielä jäi varaa avartaa hieman.

Minulla on sovitusnukke, Lissu. Mummini peruja. Ollaan tosin Lissun kanssa vähän eri mitoissa, mutta eipä se tässä kuvassa pahasti näy.


Olisi pitänyt silittää, mutta pakko antaa itselle armoa. Kyllä se siitä ehtii vielä paremman näköiseksi muuttua, vaikka tässä vaiheessa vielä näkyy ryppyä ja mekko on ihan kesken.

Nyt kun sai kipinän, tekisi heti huomenna mieli jatkaa koko ilta ja jättää aikidot väliin. Olen sieltä lintsaillut jo pari viikko eri tekosyiden varjolla. Jään huomenna kotiin yksin pariksi päiväksi. Siinähän sitä ehtii, vaikka ommella.

Koukuttelua ja käsityöinnostusta

On ollut harvinainen tiistai. En ollut työpäivän jälkeen ihan kuollut, mikä oli tietysti superpositiivista. Toivottavasti nämä töissä tapahtuneet muutokset pysyvät positiivisina vielä parin viikonkin jälkeen.. Olisi meinaa mukava käydä duunikavereiden kanssa pelaamassa ennen kuin menee pilatekseen. Jos ei ole porukkaa mihin mennä pelaamaan, ei sellaista oikein saa itsekseen kasaan.


Viime viikonlopun lankaostoksien jälkeen olen kantanut töissäkin mukana uusinta amigurumi-projektia. Pääksi tuleva pallo on valmis ja kroppa on puolessa välissä. Ihan mukavasti tuon karvalangan virkkaaminen onnistuu, vaikka laskeminen onkin haastavampaa. Vielä en ole ihan varma, mikä karvainen elukka tuosta syntyy.. Onko se kissa niin kuin ohjeesta pitäisi syntyä.


Sain joululahjaksi tuollaisen ihanan karmivat amigurumit kirjan. En ole vielä tehnyt yhtään, mutta nyt kun olen koukun kimppuun taas innostunut, voisin vaikka yrittää jotain uutta. Kirjan antajalle pitäisi ainakin saada aikaiseksi yksi tuommoinen kaveri.

Huomenna on ilta tyhjää täynnä eli loistava tilaisuus jatkaa juhlamekon työstämistä. Eilen olin ompelukurssilla ja silittelin tukikankaita yläosaan. Pääsin myös sovittamaan sitä ja aika pienillä muutoksilla selvisin. Pitää tehdä muutokset kaavoihin niin saa jatkossakin tuollaisen istuvan hihattoman yläosan hihansuut istuviksi.

Olen tänään haaveillut saumurista. Eilen tajusin, että ompelukurssia on enää joku 4 kertaa jäljellä, enkä ole kertaakaan hyödyntänyt saumurin käyttö mahdollisuutta. Arg. Milloin mä nyt teen ne kaikki tarpeeksi pitkät t-paidat, jotka puuttuvat mun kaapistani. Olen kyllästynyt vilauttelemaan napaani pilateksessa.

Sain tänään mukavan kehun. Miehen kaveri kuulemma muuttaa meille, koska leipomani omenapiirakka oli niin hyvää. Kyllä se todella taitaa olla niin, että tie miehen sydämeen vie vatsan kautta. Pitää pitää huolta, ettei ruoki liian montaa miestä. Yksi kun kuitenkin riittää..

Aikaisempi hieno unirytmi lipsuu lipsumistaan. Miten se aina meinaa käydä näin?

Ja oikein sellaista reipasta ja omppupiirakan tuoksuista sunnuntaita koko kansalle!

Ihana tuoksu täyttää kodin. Pöydällä jäähtyy kaksi omenapiirakkaa, toinen karppiversio ja toinen perinteinen vehnäjauholla ja sokerilla leivottu murotaikinapohjainen piirakka. Laitan tämän postauksen loppuun reseptin tuohon karppi-omppupiirakkaan.

Olen vaihtanut tänään kukkiin mullat, laittanut soija-kasviskastiketta ja leiponut. Melkein koko päivän on soittimessä pyörinyt Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, joka on tällä hetkellä kirjaston lainatuimpia teoksia. On helppo vaipua sellaiseen unenomaisen hitaaseen toimintaan, kun kuuntelee äänikirjaa. Ajatukset katoaa tarinaan ja ainakin minä samaistun herkästi tarinoiden henkilöihin.. Pahinta kaikista, että kirjan päähenkilön tunnetilat tarttuvat ja tuntuvat vaikuttavan seuraavaan suusta päästämääni lauseeseen. Teksti on aika ahdistavaa, vaikka huumorilla reippaasti höystetty. Mies tuskailee välillä, ettei kai pysty kuuntelemaan kirjaa loppuun saakka.

Eilen käytiin Tennispalatsin synttäreiden kunniaksi katsomassa Rööperi, kun liput maksoivat hurjat 3 euroa kappale. Peter Franzén vakuutti mut näyttelijänlahjoistaan viimeistään nyt ja ansaitsisi jonkun tunnustuksen, Samuli Edelmann oli loistava (eka kerta kun Samppaa ylistän) ja Jasper Pääkkönen oli liian sitä samaa kuin ennenkin.. tai sitten mun päässäni yhdistyy liian pahasti Jasperiin nuo salkkarit.

Onko se niin, että voi tunnustaa näyttelijän (ainakin miehen) olevan hyvä näyttelijä vasta sitten, kun hän on tehnyt jonkun vastenmielisen tai anti-pretty boy-roolin. Peter Franzén on ollut aiemmissa näkemissäni leffoissa sellainen imelän komea ilmestys ja sellaistahan on helppo näytellä, vai?

Leffa oli hyvä, perusahdistavaa suomimeininkiä. Huumoria riitti, mutta silti ampumiset ja hakkaamiset ahdisti. Eikä se loppukaan kauhean ilonen ollut. Suosittelen silti kirjaa Rööperi - Rikoksen vuodet 1955 - 2005, jonka pohjalta elokuva on tehty. Leffasta oli jätetty paljon pois, esim. Ukin tarina, ravintolabisnes ja viittaukset muutamiin tämän hetken julkisuuden henkilöihin.

Kävin leffan jälkeen äidin kanssa shoppailemassa. Lankamaailma Nordiasta mukaan tarttui puuvillalankaa miehen siskon synttärilahjaa varten ja karvaista Gjestalin Orkide -tarjouslankaa, josta olisi kiva yrittää virkata karvainen amigurumi. Ikeasta ostin uuden kasarin, kun vanhasta irtoaa teflonit, muovisen vesikannun yöpöydälle ja basilikan kasvatussetin (näitä puristemulta-tabletti, siemenet ja purkki -yhdistelmiä löytyy melkein joka kaupasta tällä hetkellä). Tänään hain vielä sitruunaruohon ja korianterin siemeniä Plantagenista ja laitoin niitä kasvamaan ikkunalaudalle basilikan kaveriksi.

Nyt olisi hyvä hetki vielä rentoutua hetki käsitöiden parissa. Ovat jääneet ihan vähälle tässä viime aikoina.

Tässä vielä omppupiirakan resepti, joka on ihan omaa tuotosta. Tämä on muuten kolmas omppupiirakkaversio jota teen ja ehdottomasti paras! Tästä saa mainion, vaikka käyttäisi vehnäjauhoja ja sokeria, kokeiltu on.. makutuomareina oli muutama ystävä ja oma mies.

Omenapiirakka

Taikina:
100 g margariinia
1½ dl makeutusainetta
2 munaa
1 tl leivinjauhetta
½ tl kardemummaa
1 dl cashewpähkinärouhetta
2 dl jauhoja ( esim. ¾ dl soijajauho, ½ dl pofiber, ½ dl vehnälese ¼dl ruiskorppujauhoja)
½ dl ruokakermaa tai ¾ dl maustamatonta jogurttia

Päälle:
2 omenaa
2 tl kanelia
½ dl mantelirouhetta
½ dl makeutusainetta

Pilko omenat. Paista niitä öljyssä kanelin ja mantelirouheen kanssa. Lisää makeutusaine lopuksi. Voitele piirakkavuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Voit halutessasi ripauttaa sekaan hieman inkivääriä ja kardemummaa. Sulata rasva, sekoita joukkoon munat ja kerma tai jogurtti. Lisää kuivat aineet joukkoon. Levitä taikina piirakkavuokaan ja laita omenat ja mantelirouheet päälle. Paista n. 10-15 min 200 asteessa.