Jotain pientä ja nopeaa..

Kun ei meinaa riittää aika koskaan sanoihin niin yritetään kuvin.

Kirpparilöytöjä viime kuulta. Kietaisuhame ja essu lähtivät kankaidensa takia. Ensimmäinen on retro suomalainen tuote ja todella laadukkaan tuntuista puuvillaa.

Viimeisen kuukauden ajan olen pyöräytellyt piirakoita. Suolaisessa on tonnikalaa-oliiveja-fetaa ja makeassa omppua. Nämä tarjottavat pyöräytin käsityökerhon tyttöjä ilahduttamaan. Tyhjä pikkuvuoka on myös kirpparilöytö.

Protokankaan (eka vasemmalta) puutteessa suuntasin Eurokankaaseen. Löysin palakorista herkullisen värisiä fleecejä. Ajattelin valmistaa niistä muutaman joululahjan .

Ja kun ompeluprojektit junnaa kaavojen korjauksissa, pitää saada aikaiseksi jotain nopeaa. Fimosta tehtailin nämä kaverit, paitsi kaiffari oikealla ei ole fimoa, eikä mun tekemä.

Syksyn rytmi on arkirytmi

Ikävöin sitä aikaa, kun kirjoittelin blogiin aktiivisesti, useimmiten kerran tai kaksikin päivässä. Syksy on alkanut tohinalla ja bloggaaminen on jäänyt vain haaveiksi. Useina iltoina olen miettinyt tänne kirjoittelua, mutta muut puuhat tai sitten puhdas väsymys on saanut lykkäämään bloggeriin kirjautumista. Sormissa on poltellut myös käsillä tekemisen tarve, mutta isommat projektit ovat olleet kaappien kätköissä jo pitkään. Muutama vetoketjuista kieputettu kukka on syntynyt pahinta tekemisen kaipuuta helpottamaan.

Onneksi syksy tuo mukanaan tutut turvalliset harrastukset, kuten ompelukurssin! Tällä kertaa uudessa ryhmässä ja uuden opettajan johdolla. Jatkan täydellisen raglanhihaisen hupparin kaavan metsästystä ja aloitan syksyn kunniaksi alusta kaavan kuosittelun. Ajattelin ottaa pohjaksi Joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen t-paidan.

Kangaskaapissani on hamstrattuna melko runsaasti kankaita, joita varten on projekteja mielessä. Tilasin talvella Myllymuksujen merinovillaneulosta, josta haluaisin tehdä päivitetyn version äitini nuoruuden aikaisesta villaisesta hupparista. Ehkä tämän täydellisen kaavan kehittelyn jälkeen sekin on nopea homma.. Kyseessä kun on myös raglanhihainen yksilö.

Kangaskaappini on kaaoksessa, minkä alla oleva kuva todistaa. Olen siivotessa tunkenut sinne aina viimeisimmät kangashamstaukset. Olisi kaapin siivouksen aika. Osa kankaista varmasti joutaisi kiertoon. On vaikea kuvitella, että tekisin ikinä mitään esim. lämpimän ruskeasta villaisesta ruutukankaasta, joka on isoäitini peruja. Kaunis kangas, mutta kun en osaa käyttää ruskeaa. Ja liian hieno, että uhraisin sitä johonkin askarteluun.

Tarkoituksenani oli esitellä kaappihankintani jo vuosi sitten, mutta jotenkin se jäi ja unohtui. Aiemmin kankaani asustelivat kammoittavassa lastulevyviritelmässä, joka ei palvellut tarkoituksessaan eikä ollut ilo silmälle. Rakastan 50- ja 60-luvun huonekaluja ja esim. sohvakalustomme on alunperin isovanhempieni 60-luvulla hankkima.

50-luvun liinavaatekaapit miellyttivät eniten ja metsästin huutonetistä tämän yksilön viime syksynä. Todellinen löytö, sillä näin juuri Fidassa huonokuntoisemman 93 eurolla. Oman kappaleeni hain Tampereelta ja hinta oli 80 euroa lukkovian takia.

Vielä loppuun vinkkaus Luovien ihmisten yhteisleikistä, johon huhuilin osallistujia jo aiemmin. Pari mahtuisi vielä mukaan.

Arvonta Paapiilla!!

Ihastuin kertaheitolla näihin tyynyihin. Pöllö on ihana, mutta vielä ihanampi on tuo yksinkertainen pupu-tyyny, raikkaalla vaaleanpunainen-vaaleanvihreä -yhdistelmällä.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Tällä viikolla on sähkövatkain surrannut, kasvikuivuri hurissut ja uuni käynyt kuumana. Uuni ja kasvikuivuri ovat tällä säällä mitä ihanin lämpölisä. Melkein ehti jo paleltaa.

Viime viikonloppuna mietiskelin kovasti, minkälaisia kakkuja haluan tehdä synttäreilleni tarjolle. Surffailin kakkublogeja ja menin ihan sekaisin. Mitä kaikkea voisikaan tehdä!! Vielä en lähde kuitenkaan opettelemaan marsipaani-, sokeri- tai vaahtokarkkimassalla kakkujen päällystämistä. Mutta hankin kuitenkin Ikeasta puisen pyörivän tarjottimen kakkuhyrräksi ja Bake & Partysta paletin ja kuvioraapan. Suosittelen kaikille tätä leivontafoorumin tutoriaalia, josta ainakin minä opin uusia asioita koristelusta. Kakut ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pakkasessa.

Koekeittiössä on tällä viikolla kehitelty vehnätöntä ja sokeritonta kuivakakkua. Aloitin maanantaina leipomalla lähes tällä mokkapalojen reseptillä kakun kuivakakkuvuokaan. Vaihdoin kerman maidoksi (kun laskeskelen kaloreita ja kermassa on 360 kcal/100g) ja jauhoina käytin kookosjauhojen lisäksi perunakuitua, perunajauhoa ja psylliumia. Kakusta tuli todella kostea ja vähän valjun makuinen ilman kuorrutusta. Rakenne oli kyllä lupaava, joten siksi reseptin kehittelyä piti jatkaa.

Keskiviikkona uusi yritys. Pakkasta täytyy tyhjentää uusien marjojen tieltä, joten puolukat oli otettava käyttöön. En oikein ole puolukan ystävä, jollei sillä ole jotain kirpakkuutta pehmentävää makeaa ystävää.. eli banaania!

Suurensin hieman taikinaa. Jätin kaakaojauhon pois. Lisäsin banaania, puolukkaa, kanelia ja inkivääriä. Lopputulos oli...

..liian kostean koostumuksen ja liian kärsimättömän leipurin jäljiltä onneton.

Onneksi maku toimi ja koostumuskin oli yön aikana vetäytynyt paremmaksi. Onneksi kakun tuhoaminen oli helppoa ja apu puhelinsoiton päässä!

En kuitenkaan enää samana päivänä päässyt uudelleen intoutumaan leipomisesta. Olin viikonloppuna maistellut loistavaa oikeaa espanjalaista munakasta ja nälän yllättäessä ryhdyin googlailemaan reseptiä. Suomalaisissa resepteissä munakkaaseen tungetaan vaikka mitä ja munakasta silti kutsutaan espanjalaiseksi. Googlailtuani aikani katsoin youtubesta, kuinka María-mummo tekee tortilla de patatas eli perunamunakkaan.

Yllätyin siitä, että valkuaiset ja keltuaiset eroteltiin ja valkuaiset vatkattiin vaahdoksi. Videosta ispiroituneena syntyi tämä.

Persilja vaihtyi basilikaan ja sekaan tuli laitettua myös paprikaa. Todella kaunis paksu yksilö, joka poiki kehuja espanjaksi sekä yhden kosinnan (jälkimmäinen ei ole johtanut mihinkään). Ja koska perunoita löytyi vielä tänään kaapista, syötiin munakasta tänäänkin yhtä hyvällä ruokahalulla!

Maha täynnä jaksaa käydä käsiksi uusiin haasteisiin. Kehitellä vihdoin banaani-puolukkakakusta salonkikelpoinen. Vähensin maitoa ja puolukoita, lisäsin psylliumia ja paistoaikaa.

Nyt annoin kakun jäähtyä rauhassa ja irrottelin sitä hieman veitsellä. Taputtelin vuokaa ja hoin mielessäni "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" ja hups. Tälläinen sieltä vuo'asta irtosi.

Aikamoisen kostea yksilö edelleen. Mutta kyllä kelpasi herkutella tällä iltapalaksi. Yön jälkeen se on varmasti kaksin verroin parempaa.

Banaani-puolukkakakku

4 kananmunaa

3 dl Canderelia tai muuta makeutusjauhetta

80 g leivontamargariinia

0,5 dl (50 g) maitoa

1 rkl psylliumia

0,75 dl (13 g) perunakuitua (pofiber)

0,5 dl (12 g) soijajauhoa

n. 2,5 rkl (32 g) perunajauhoa

1,5 rkl (12 g) kookosjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

2 banaania

100 g puolukoita

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri astioihin ja vaahdota valkuaiset + makeutusaine.

Sulata leivontamargariini ja sekoita siihen psyllium, sitten maito ja lopuksi keltuaiset.

Lisää margariini-psyllium-maito-keltuais -seos valkuaisvaahtoon. Älä sekoita.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet lävikön läpi valkuaisvaahtoon. Nostele varovasti vaahtoa, että ainekset sekoittuvat.

Muussaa banaani ja lisää se ja puolukat taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja cashewjauholla tai kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan.

Paista 175 asteessa n. 45 min. (Mulla aika vanha uuni, jossa kuitenkin kiertoilma. Ei ole ehkä tehokkain yhtälö, joten sun uunissa voi paistua nopeamminkin.)

100g:ssa mun laskujen mukaan 208 kcal, proteiinia 5,8, hiilareita 14, rasvaa 14 ja kuitua 2,8.

Harppaus muotibloggarien maailmaan..

Käytiin Tallinnassa. Tuli halvemmaksi yöpyä menomatka laivalla, kuin ottaa reittimatkat aamulle ja illalle. Päiväristeilyillä taas aika olisi jäänyt lyhyeksi. Käytiin shoppailemassa kaupoissa, joita Suomessa ei ole. Tehtiin lähinnä broidin kanssa löytöjä. Mieskin tuli tyytyväiseksi, kun löysi itselleen kengät.

Tämä kaveri lähti mukaan broidin maskotiksi.

Ostin kolme toppia ja t-paidan itselleni, sekä siskolle lahjaksi topin. Kiertelin kauppoja ja yritin löytää jotain, jolla voisi mennä juhlimaan, jos baareissa kävisi. Olen menossa elokuva-avustajaksi baarikohtaukseen, enkä omista oikein mitään baarivaatetusta. Uskon, että tuota toppia voi käyttää muutenkin.

Topin helma on leikattu alaspäin leveneväksi, joten se sopii hyvin tälläiselle pömppövatsa-ongelmaiselle. Laskeutuu todella nätisti. Topin alla on Lissun päälle jäänyt projekti. Taitaa olla ihan aito 60-lukulainen hame, jota pitäisi vähän availla vyötärökaitaleen alta, jotta saisi sen päälle. Tosin painonpudotus on käynnissa, joten pitäisi ehkä testata, menisiköhän se päälle ilman mitään operaatioita.

Toinen löytö, jonka esittelen, on tämä toppi. En missään yhteydessä ole vaaleanpunaisesta pitävä tai sellaiseen pukeutuva ihminen. Tämä kappale vain ujuttautui käteeni matkalla sovituskoppiin ja näytti päällä niin kivalta. Onneksi helteiden on luvattu jatkuvan.

Kun shoppailun makuun on päässyt, se vire ilmeisesti säilyy. Löytöjen tekeminen on jatkunut. Tallinnasta paluun jälkeiselle päivälle olin varannut kampaajan ja jotenkin piti tappaa aikaa sitä ennen. Löysin kengät. Kenkien löytäminen on yksi vaikeimpia juttuja. Ne tuntuvat niin usein jalassa vain huonoilta tai ovat liian leveät lestiltään. Tästä syystä kuljen melkein aina samoissa kengissä ja miehelläni on enemmän kenkiä kuin minulla. Nyt kun löysin kengät, ne oli pakko ostaa, vaikka hinta olikin suolainen. Olen katsellut jo pitkään vähän ballerina-tyyppisiä kenkiä ja nyt löyty Vagabondilta malli, joka ei putoa jalasta. Nyt löytyy sitten minultakin vähän siistimmät kengät, kuin Adidaksen Superstarit.

Tänään sitten sattumalta löysin itseni Fidan edestä. Menin pikaisesti pyörähtämään sisällä. Metsästyslistalla oli jotain kapeaa alaosaa, sen juhlavamman topin alle. Otin sovitettavaksi Espritin farkkucaprit ja lyhyen farkkuhameen. Molemmat sopivat täydellisesti!!! Ostokset maksoivat yhteensä 6 euroa. Kiitos Fida! Se metsästys päättyi kertaheitolla!

Ensi kerralla toivottavasti näkyy jo jotain omatekemääkin! Nyöritoppi, joka on ollut työn alla, edistyi tänään. Nyt jäljellä on enää helman kääntö ja peitetikin hurauttaminen!

Ps. Pari postausta sitten esittelemäni pellavashotsit ovat päässeet kovaan käyttöön. Tosin sovitusvaiheessa olin +2kg painavampi, joten vähän meinavat lököttää. Löytäisinköhän vielä jostain samaa kangasta ja saisin tehtyä vyölenkit?

Pps. Edellisessä postauksessa mainitsemani Luovien ihmiset yhteisleikki kaipaa vielä osallistujia. Skrollaa siis alemmas, jos kiinnostus heräsi!

Kesä on kiirettä täynnä..

Olipa kiva lukea kommenteista, että täällä vielä käy lukijoita..

Ompeluprojektit ovat pyörineet päässä, mutta toteutuksen saralla on ollut heikkoa. Jalkapallon MM-kisojen pronssipeliä seuratessani pyöräytin tämän. Jonkinlaiseksi käsityöksi voi tämänkin kai laskea. Noin neljä tuntia taisi mennä kaiken kaikkiaan. Himottaisi isot palapelit, mutta niissä kiusaa iso koko (minkä päällä sitä voi tehdä ja minne sen voi siirtää katseilta syrjään??) ja aika. Tuollaisia 260 palaisia kokoisi mieluustikin enemmän.

Helle on hellinyt ja olen nauttinut siitä. On ollut ihanaa, kun säät ovat muistuttaneet trooppisia lämpötiloja.

Ihan kuin olisi matkustanut jonnekin kauas. Tosin eipä helteillä tee muuta mieli, kuin olla rannalla. Tai tuulisella mansikkapellolla.

Nyt on pakkanen täynnä kokonaisia ja viipaloituja mansikoita sekä mansikkasurvosta!

Nyt mansikka-aikaan lemppariaamupalani on näyttänyt tältä.

Pohjalle maustamatonta jogurttia, makeutusainetta maun mukaan, vaniljajauhetta, mansikan paloja ja kookoshiutaleita. Jotain tajunnanräjäyttävää on tuossa vaniljan ja kookoksen yhdistelmässä. Toimii kuin kruununa herkullisten mansikoiden päällä!

Uimisen, mökkeilyn ja mansikoiden poimimisen ohessa on tullut tietysti luettua. Hömppäromaaneja saa lukea erityisesti englanniksi. Kinsellahan on tuttu himoshoppaaja-sarjastaan ja siitä, kuinka kaikki päähenkilöt valehtelevat selvitäkseen arjestaan. Kevyestihän näihin pitää suhtautua ja tämä Twenties Girl oli ilahduttava lukukokemus (erityisesti The Undomestic Goddes -kirjan jälkeen). Toinen suosikkini Kinsellan tuotannosta on Can You Keep a Secret?

Yritin poimia mustikoita mökillä. Saldo jäi laihaksi, vaikka olin kuullut marjankeruukoneen käyttövinkit. Poimiessa vastaan tuli tämä pelosta jäykistynyt mato, joka ihan selvästi oli maistelemassa mustikkaa.

Ja loppuun vielä se erityinen syy, miksi tämä postaus piti saada vihdoin rutistettua.

LUOVIEN IHMISTEN YHTEISLEIKKI!

Luovien ihmisten yhteisleikki; lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on että tavaran yms. pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.

Sellainen poikkeus, että kaksi osaanottajaa on jo mukana, joten kolme ensimmäistä ehtivät mukaan. Ja lusikkani tähän soppaan keksin tunkea Pikkuriikin blogissa.

Saavutus se on postauskin ;)

Kesä on aiheuttanut laiskuutta käsityörintamalla. Keväänkin saldo jäi heikoksi, sillä olen taistellut täydellisen raglanhihaisen paidan kaavan parissa kuositellen sitä uudelleen ja uudelleen. Luulen, että se lähes täydellinen ja itseä miellyttävä olisi jo kohtuullisen lähellä, kunhan jaksaisi vain paneutua pyörittelemään kaavaa ja ommella siitä vielä yhden proton.

Keskeneräisiä töitä pyörii nurkissa ja kankaita on tullut hamstrattua kaappiin. Olen surautellut pari t-paitaa, joista toisen niskaan kirjoin kirjontakoneella ankan.

Toinen t-paita oli Aikidoliiton juhlaleiriltä ostettu miesten XL-kokoinen paita. Naistenmallit olivat aivan liian lyhyitä, joten päätin muokata itselleni oman ostamalla riittävän pitkän paidan. Leikkasin paidasta irti hihat ja aukaisin sivusaumat. Jätin olkasaumat ja kaula-aukon ennalleen ja käytin samoja t-paidan kaavoja (joka tyypin kaavakirja) millä muutkin paidat surautin. Hyvä tuli, vaikkei kuvaa olekaan nyt tarjota!

Kevään satoa ovat vielä nämä shortsit, joita opettelin tekemään Joka tyypin kaavakirjan kaavoilla. Vaikka pieniä muutoksia tein, ei ainakaan vielä tullut se täydellisesti meikäläiselle istuva malli. Eivät ole olleet vielä kertaakaan käytössä.

Koska parasta käsitöissä on valmiiksi saamisen riemu, on kiva tehdä jotain nopeaa, jossa näkee heti tulokset. Päällystin purnukoita kivoilla kankailla. Pitkulaisissa säilytän virkkuukoukkuja ja sukkapuikkoja. Jatkossa voisi tehdä lahjarasioiksi vastaavia.

Keväällä kirpparilta tarttui mukaan iso keksirasiallinen hamahelmiä. Kaikki tietysti sekaisin. Minä hullu lähdin lajittelemaan niitä. Eräs ystäväni huomasi lajitteluprojektini ja innostui. Yhdessä lajittelu sujuikin melko mukavasti. Tein näistä avaimenperiä läksiäislahjoiksi oppilaille, kun kevätjuhlan jälkeen erottiin. Kiireessä ei tullut kuvattua tuotoksia.

Vaikka kaiken hamstratun materiaalin keskellä tuntuu olevan ainainen kaaos, sain pientä lajitteluprojektia tehtyä. Tähän oli suurin syy materiaali määrien nopea lisääntyminen. Kävin isoisäni pyynnöstä hakemassa edesmenneen isoäitini ompelutarvikkeet. Lankoja, nauhoja, nappeja ynnä muuta. Nyt ovat langat kauniisti lajiteltuna laatikkoon. Punaisia lankoja löytyy 14 ompelulankarullallista saumurilankojen lisäksi. Vihreitä yhtä monta. Ei taida heti tulla tarve lähteä lankaostoksille.

Nyt ovat järjestyksessä myös muut tavarat. Lajittelin napit koon mukaan. Erityisen ihana on erityisesti tuo pieni peltirasiallinen kultaisia nappeja. En varmasti osaa niitä mihinkään käyttää, mutta ovat kyllä niin herkullisia. Ihaninta isoäidin nappivalikoimissa on se, että sieltä oikeasti löytyy monta kappaletta samanlaisia nappeja. Harvaan ompelukseen tarvitsee vain yhtä nappia.

Viimeisimpänä projektina olen aloittanut niskan taakse solmittavan topin ompelun. Vielä pitäisi viimeistellä helma ja kiinnittää letitetty nyöri etukappaleeseen. Ehkäpä siitä kuvaa piakkoin.

Näin pitkän hiljaisuuden jälkeen olisi kiva tietää, mahtaako täällä kukaan enää käydä?

Onnen aiheita

Pupulandian Jennin innoittamana haluan minäkin juuri tällä hetkellä listata onnelliseksi tekeviä asioita. Etenkin, kun murtunut ja lastoitettu etusormi häiritsee käsillä tekevän elämää, on hyvä pysähtyä miettimään onnen aiheita.

Minut tekee onnelliseksi juuri nyt:

Äidin tekemät punaiset huopatossut, jotka on ensimmäistä kertaa jalassa.

Aamulla saamani pitkä ja hartaudella kirjoitettu sähköposti ystävältä, joka on toisella puolella maapalloa ja se, että ehdin vastata siihen ajan kanssa.

Tuorein Täydelliset naiset jakso. Miten ihanaa olikaan hukuttautua 45 minuutiksi hömppään, jossa tekijät osaavat nauraa itselleen (tai ainakin luomilleen hahmoilleen).

Että saan tehdä huomenna sitä mikä tuntuu juuri nyt mielekkäimmältä.. neuvoa käsitöissä, vaikka oma käsi onkin paketissa.

Mies sai vakituisen työpaikan 60:n hakijan joukosta ja että se on parempi kuin edellinen duuni. Tämä on kyllä tehnyt onnelliseksi jo jonkin aikaa.

Se, kuinka paljon käsityöintoa muhun on kasautunut tänä aikana, kun sormi on ollut sidottuna lastaan.

Ja tietysti suuri onnen aihe on läheiset ihmiset ja se, ettei mun elämässäni ole mitään ihmissuhdeongelmia (ne on niin energiaa kuluttavia), ainakaan nyt.

Norah Jonesin levy kuunneltuna ylhäisessä yksinäisyydessä.

Ja se illan kolmas puolen litran teemukillinen, jonka kohta itselleni keitän..

Tilasin tänään ystävän suosituksesta positiivarien ajatuksen aamiaisen sähköpostiini.. Se löytyy halutessasi täältä.

Syitä käsillä tekemiseen

Ompelukurssilla juteltiin tänään siitä tunteesta, mikä tulee, kun saa työn valmiiksi. Ja jonka jälkeen pitää aloittaa uusi työ, jotta voisi taas saada sen valmistuvan työn tuoman onnentunteen..

Tämän lisäksi tietysti myös on nautinto, kun käsillä on tekemistä. Lisäksi ajatus juoksee paremmin, kun kädet työskentelee. Omat käteni ovat niin levottomat, etteivät kestä olla tyhjän panttina. Jotain räplättävää pitää olla!

Nämä syyt jo itsessään riittävät, mutta kun näiden lisäksi kuulee, että lahjaksi tehty juttu on tehnyt lahjansaajan onnelliseksi, tekee mieli keksiä vielä kivempia lahjoja jatkossa.

Kummipoikani, jolle tein joululahjaksi sinisen dinosaurus-hupparin, nimittää huppariaan onnenhuppariksi. Kiinnitin taskun sisälle avainlenksun, joka on pojan mielestä ilmeisesti aivan ihana.. Onni tulee onnenkalusta, joka on siis tämä renksu siellä taskussa. Huppari on niin rakastettu, että viettää yöt pojan vieressä.

Kuinka liikuttavaa! <3

Tämän lisäksi langoitin kolme vanhaa saumuria toimintakuntoon ja tunsin itseni taitavaksi! Mikä se mukavampaa!

Ja taas sitä muistaa, miksi ei kannata kuluttaa aikaansa kauppoja kierrellen..

Liitin blogini myös bloglovin'iin. Toivon, että blogilista toimisi ongelmitta, mutta saapa nähdä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kävin eilen kiertelemässä Tukholmassa kauppoja, enkä löytänyt mitään mieleistäni. Vaatteet on joko liian muodikkaita tai sitten valmistettu kammottavista keinokuiduista, jotka nostaa hiukset pystyyn ja nukkaantuu parin käytön jälkeen. Ja jos jotain mieleistä löytyy niin sitten pituus ei riitä. Mistä muut 175 cm pitkät naiset ostavat vaatteensa?

Laivalta sentään löytyi runsaasti erilaisia sokerittomia suklaita, joten sain minäkin jotain tuliaisia mukaani. Dammenbergilta löytyi herkullinen minttusuklaa, vaikka muuten dammenbergin suklaat eivät ole uponneet.. Löysin myös sokerittoman valkosuklaan, vaikka se ei oikeasti laktoosin takia sovellu meikäläiselle.

Ei oikotietä onneen

Viikon aikana on tapahtunut monta ilahduttavaa asiaa. Parasta kai, että aloitan viikon takaisista tapahtumista..

Viime viikonloppuna suunnittelin kovasti perehtyväni koekäytössä olevaan Huskylock S21 -peitetikkisaumuriin. Sunnuntaina ajattelin tekaista pikaisesti t-paidan, kaavatkin kun olivat valmiina. Olin lauantaina käynyt penkomassa äidin iäisyyden vanhoja kangasvarastoja ja valinnut sieltä mukaan trikoon, joka ei ehkä itkettäisi, jos se menisi ihan hukkaan..

Saumurointi onnistui ihan mukavasti. Olkasaumat, hihojen kiinnitys, sivusaumat.. Pääntien kaitaleen kiinnitys olikin sitten ihan helvettiä. Suikale jäi ehkä aavistuksen naftiksi ja väkersin sitä paikalleen kauan, että tulos miellytti. Onnistuin siinä samassa (jo väsyneenä) hurauttaa neulan saumurin terien väliin. Se oli niin millistä kiinni.. tyriä nyt kone, jota ei ole edes vielä maksanut. Yritin lohduttautua, että en varmasti ole ainoa, joka on saanut sen neulan sinne väliin.. ja että rahalla siitäkin selviää. Terät leikkasivat vielä sen jälkeen ihan hyvin, vaikka alaterään tuli selvästi havaittava lovi.

Peitetikkaus pääntielle tuotti myös harmaita hiuksia. Purin ja purin yhä uudestaan. Sain aikaiseksi hyppytikkiä ja sutturaa, vaikka langat olivat oikein.. T-paita jäi viikoksi roikkumaan tuolin selkämykselle.

Tänään sitten tartuin projektiin uudelleen. Olin jo tehnyt kaavat uuteen huppariprojektiin, mutta keskeneräiset projektit ovat välillä todella ärsyttäviä. Vaihdoin EL-neulat ja langoitin koneen peitetikille (edellisellä kerralla käytin normaaleja ompelukoneneuloja).

(EL-neulan tunnistaa syvistä urista neulan edessä ja takana. Neuloja suositellaan peitetikkaukseen, mutta kukaan ei kertonut miksi. Viikonlopun aikana kuitenkin selvisi, että ne ovat ns. hyppytikkineuloja. Pitkä ura kuljettaa langan suoraan neulansilmään. Normaaleissakin ompelukoneneuloissa on tämä ura, mutta se on niin olematon, etten ainakaan itse ole moisia huomannut.)

Otin koetilkun käteen ja heti alkuun sain aikaiseksi sykkyrää ja kangas jäi jumiin. Aikani tutkailtua tilannetta ja ohjekirjaa huomasin, että langoituksessani oli kuitenkin yksi vika. Ei ihme, että viikkoa aikaisemmin jälki oli karmeaa. Lanka kulkemaan oikein ja jälki olikin ihan mahtavaa. Saumojen kohdilta kuljettelin käsin pyörittämällä. Paras fiilis on aina kun saa jotain valmiiksi!

Ylimääräiset sitten vain leikataan pois..

Tänä viikonloppuna oli työväenopiston saumurikurssi. Todella tiivis ja perusteellinen paketti. Välillä tuntui, että jäätiin liiaksi jauhamaan jotain itselle jo tutuksi tullutta, mutta erittäin hyödyllinen kurssi. Suosittelen! Erittäin hyvä ihmiselle, joka miettii saumurin ostoa (siellä sai aika hyvän kuvan monesta eri koneesta, kun puolilla osallistujista oli oma kone mukana) tai jos on juuri ostanut saumurin.

Tutustuttiin termistöön, neuloihin, lankoihin ja langoitukseen ja tehtiin mallitilkuille harjoituksia erilaisista saumoista.

Parhaiten kurssilla huomasi, että saumuri jos joku, vaatii järjettömän paljon halua opetella. Ei ole oikoteitä onneen ja saumuri ei ole ainakaan ensialkuun se nopeuttava tekijä ompelussa.

Alkuvuosi on ollut hieman shoppailupainotteista. Ostettiin pieni digipokkari (Canon Ixus 100IS), jolla tämänkin postauksen kuvat on otettu.

Sain myös sellaisen tilaisuuden, johon ei voinut jättää tarttumatta. Koulusta poistettiin vanhoja Bernina 1008 -ompelukoneita ja ne myytiin halukkaille naurettavaan hintaan. Sain koneen, jossa oli puolauksessa vikaa. Ajelin sitten saumurikurssin jälkeen ompelukonemyyjäni luo kolmen ompelukoneen ja saumurin kanssa.

Kyydissä oli Berninan lisäksi oma Husqvarna Optima 190 ja isoäitini äidin vanha Pfaff. Berninasta vaihdettiin puolaukseen kuminen rengas, Pfaffiin laitettiin uusi lankateline (on muuten hieno rautamöhkäle, joka kehrää ommellessaan) ja Huskun paininjalkatelinettä hienosäädettiin. Jouduin myös tunnustamaan teloneeni saumurin terät ja ne vielä terotettiin ennen lähtöäni. Ompelukonemyyjäni teki yli tunnin töitä kolme tuntia sulkemisajan jälkeen.. eikä edes huolinut maksua! Olen järkyttynyt! Noin hyvää palvelua en ole varmasti ikinä saanut. Kannattaa kiertää keskustan liikkeet ja suunnata Tikkurilan torille, vaikka matka olisikin vähän pidempi!

Bernina kotiutui äidin luokse ja isomummon kone lähtee kesällä mökille ja jää sinne. Jos tykkäisin yhtään vähemmän tuosta Huskustani, olisin vaihtanut tuohon Berninaan..

Jakakaahan ihmiset vinkkejä Tukholman reissun varalle. Onko kangas- tai lankakauppoja joissa päivän aikana ehtisi käydä.. Tai muuta erityistä? Ja kaikki trikoon saumurointivinkit olisi myös enemmän kuin tervetulleita!

Joululahjat ja muutama synttärilahja..

Hain torstaina Huskylock S21 peitetikkisamurin kokeiltavaksi. Ei voi sanoa kuin että mulla on ihana ompelukonemyyjä! Vieraita on kyläillyt niin torstaina, kuin perjantainakin ja eilisen söi treenit ja oman ja miehen äidin luona kyläily. Josko tänään vihdoin ehtisin surauttaa vaikka yhden t-paidan.. Pääsisi kokeilemaan kaikki tärkeimmät ominaisuudet. Ihanalta se tuntuu ja siinä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Tähän mennessä olen surautellut pellavaisiin lautasliinoihin rullapäärmeet reunoihin (ei ehkä paras valinta, mutta näyttää ihan ok:lta).

Ja nyt ennen kuin esittelen mitään peitetikkisaumuritekeleitä niin viime syksyn projektit esiin.

Kummipoikani on ihaillut miehen Iron Maiden -paitaa jo pitkään. Kirpparilla tuli vastaan, ei ihan samanlainen, mutta Iron Maiden paita kuitenkin. Surautin paidan pienemmäksi ja se meni synttärilahjapakettiin.

Esittelin jo aiemmin yhden Hello Kitty -tyynyn (joka sitten meni työkaverilleni) ja tämä hieman isompi yksilö päätyi kummipoikani siskolle.

Näitä tossuja tein kahdet kappaleet, toisista en vain löydä kuvia. Lanka on Lankamaailma Nordiasta sellaista euron/kerä villaa ja kulutus noin 100g per pari. Sivelin pohjaan lateksia (ällöttävä projekti) hidastaakseni tossujen kulumista. Nämä annoin pikkuveikalle synttärilahjaksi ja kovasti ovat kuulemma käytössä.

Joululahjahuppari kummipojalleni. Kangas oli kauan sitten collegehousuja varten ostamaani Eurokankaan palakankaista poimittua ja tähän meni todella kaikki loput. Etukappaleen tein juuri kankaan vähyyden vuoksi kolmesta osasta. Taskun sisäsaumassa on nipsu avaimia varten ja kuva on tehty duunissa kirjontakoneella.

Joulun jälkeen suurensin tähän kaula-aukkoa ja löysäsin hihansuun kumilenkkejä. Lahjansaajaan upposi Joulupukin reklamaatioparvelu..

Toinen kummipoikani sai fleecehupparin. Lahja oli ilmeisesti mieleinen, kun sain jouluaattona puhelun kummipojaltani. "Se on niin ihanan lämmin, vaikka siinä on niin kylmä kuva." Voiko kukaan muu kuin 8-vuotias ilmaista itseään noin.

Viime vuonna aloitin äidin toiveen toteuttamista seimihahmoista ja tänä jouluna tein hänelle enkelin. Viimejouluiset Maria ja Joosef ja Jeesus-lapsi eivät olleet tietenkään nähtävillä, joten enkelistä tuli hieman isompi.

Olen aiempinakin jouluna tehtaillut pikkuveljelleni huppareita, mutta aiemmin lempibändi teemalla. Tänä vuonna hän sanoi, ettei halua hupparia.. No peleihin hurahtaneena tein kiellosta huolimatta tälläisen aplikaation valmiina ostettuun huppariin. Ja puhelin soi aattona. Olin osannut yllättää ja ilahduttaa ja ideoita tuli jo ensi joulua varten. Se huppari ei sitten kuitenkaan ollut niin huono juttu!

Tämä kaveri on Nosferatu ja kotoisin Christen Hadenin kirjasta Creepy Cute crochet. Sain kirjan joskus lahjaksi miehen siskolta. Eipä siis varmaan yllätä, että tämän tein hänelle.

Tämän huuto-heijastimen laitoin samaan pakettiin Nosferatun kanssa.

Kun mies on Slayer-fani niin mitäs muuta hänelle kuin Slayer-huppari alikeompeluna. Tein samanlaisen myös miehen kaverille (olisi halunnut jo viime vuonna samanlaisen kuin tein miehelle).

Tein teini-ikäiselle siskolleni meikkipussin ja laitoin sisälle ripsarin (sitä kun kuluu melkoisesti).

Keskellä sellaisella kukkalaitteella heijastinnauhasta tehty kukkanen ja taustalla vanhaa nyplättyä(??) nauhaa.

Tein vielä viimeisinä hetkinä ennen pakettien lähtemistä harmaat fleecehousut, joihin keksin aplikaation Söpöä-kirjasta. Tästä aplikaatiosta tuli tasku.

Laitoin lahjapaketteihin myös bambutiskirättejä, valokuvia ja yhden hupparin, jota en kiireessä muistanut ollenkaan kuvata.