Syitä käsillä tekemiseen

Ompelukurssilla juteltiin tänään siitä tunteesta, mikä tulee, kun saa työn valmiiksi. Ja jonka jälkeen pitää aloittaa uusi työ, jotta voisi taas saada sen valmistuvan työn tuoman onnentunteen..

Tämän lisäksi tietysti myös on nautinto, kun käsillä on tekemistä. Lisäksi ajatus juoksee paremmin, kun kädet työskentelee. Omat käteni ovat niin levottomat, etteivät kestä olla tyhjän panttina. Jotain räplättävää pitää olla!

Nämä syyt jo itsessään riittävät, mutta kun näiden lisäksi kuulee, että lahjaksi tehty juttu on tehnyt lahjansaajan onnelliseksi, tekee mieli keksiä vielä kivempia lahjoja jatkossa.

Kummipoikani, jolle tein joululahjaksi sinisen dinosaurus-hupparin, nimittää huppariaan onnenhuppariksi. Kiinnitin taskun sisälle avainlenksun, joka on pojan mielestä ilmeisesti aivan ihana.. Onni tulee onnenkalusta, joka on siis tämä renksu siellä taskussa. Huppari on niin rakastettu, että viettää yöt pojan vieressä.

Kuinka liikuttavaa! <3

Tämän lisäksi langoitin kolme vanhaa saumuria toimintakuntoon ja tunsin itseni taitavaksi! Mikä se mukavampaa!

Ja taas sitä muistaa, miksi ei kannata kuluttaa aikaansa kauppoja kierrellen..

Liitin blogini myös bloglovin'iin. Toivon, että blogilista toimisi ongelmitta, mutta saapa nähdä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kävin eilen kiertelemässä Tukholmassa kauppoja, enkä löytänyt mitään mieleistäni. Vaatteet on joko liian muodikkaita tai sitten valmistettu kammottavista keinokuiduista, jotka nostaa hiukset pystyyn ja nukkaantuu parin käytön jälkeen. Ja jos jotain mieleistä löytyy niin sitten pituus ei riitä. Mistä muut 175 cm pitkät naiset ostavat vaatteensa?

Laivalta sentään löytyi runsaasti erilaisia sokerittomia suklaita, joten sain minäkin jotain tuliaisia mukaani. Dammenbergilta löytyi herkullinen minttusuklaa, vaikka muuten dammenbergin suklaat eivät ole uponneet.. Löysin myös sokerittoman valkosuklaan, vaikka se ei oikeasti laktoosin takia sovellu meikäläiselle.

Ei oikotietä onneen

Viikon aikana on tapahtunut monta ilahduttavaa asiaa. Parasta kai, että aloitan viikon takaisista tapahtumista..

Viime viikonloppuna suunnittelin kovasti perehtyväni koekäytössä olevaan Huskylock S21 -peitetikkisaumuriin. Sunnuntaina ajattelin tekaista pikaisesti t-paidan, kaavatkin kun olivat valmiina. Olin lauantaina käynyt penkomassa äidin iäisyyden vanhoja kangasvarastoja ja valinnut sieltä mukaan trikoon, joka ei ehkä itkettäisi, jos se menisi ihan hukkaan..

Saumurointi onnistui ihan mukavasti. Olkasaumat, hihojen kiinnitys, sivusaumat.. Pääntien kaitaleen kiinnitys olikin sitten ihan helvettiä. Suikale jäi ehkä aavistuksen naftiksi ja väkersin sitä paikalleen kauan, että tulos miellytti. Onnistuin siinä samassa (jo väsyneenä) hurauttaa neulan saumurin terien väliin. Se oli niin millistä kiinni.. tyriä nyt kone, jota ei ole edes vielä maksanut. Yritin lohduttautua, että en varmasti ole ainoa, joka on saanut sen neulan sinne väliin.. ja että rahalla siitäkin selviää. Terät leikkasivat vielä sen jälkeen ihan hyvin, vaikka alaterään tuli selvästi havaittava lovi.

Peitetikkaus pääntielle tuotti myös harmaita hiuksia. Purin ja purin yhä uudestaan. Sain aikaiseksi hyppytikkiä ja sutturaa, vaikka langat olivat oikein.. T-paita jäi viikoksi roikkumaan tuolin selkämykselle.

Tänään sitten tartuin projektiin uudelleen. Olin jo tehnyt kaavat uuteen huppariprojektiin, mutta keskeneräiset projektit ovat välillä todella ärsyttäviä. Vaihdoin EL-neulat ja langoitin koneen peitetikille (edellisellä kerralla käytin normaaleja ompelukoneneuloja).

(EL-neulan tunnistaa syvistä urista neulan edessä ja takana. Neuloja suositellaan peitetikkaukseen, mutta kukaan ei kertonut miksi. Viikonlopun aikana kuitenkin selvisi, että ne ovat ns. hyppytikkineuloja. Pitkä ura kuljettaa langan suoraan neulansilmään. Normaaleissakin ompelukoneneuloissa on tämä ura, mutta se on niin olematon, etten ainakaan itse ole moisia huomannut.)

Otin koetilkun käteen ja heti alkuun sain aikaiseksi sykkyrää ja kangas jäi jumiin. Aikani tutkailtua tilannetta ja ohjekirjaa huomasin, että langoituksessani oli kuitenkin yksi vika. Ei ihme, että viikkoa aikaisemmin jälki oli karmeaa. Lanka kulkemaan oikein ja jälki olikin ihan mahtavaa. Saumojen kohdilta kuljettelin käsin pyörittämällä. Paras fiilis on aina kun saa jotain valmiiksi!

Ylimääräiset sitten vain leikataan pois..

Tänä viikonloppuna oli työväenopiston saumurikurssi. Todella tiivis ja perusteellinen paketti. Välillä tuntui, että jäätiin liiaksi jauhamaan jotain itselle jo tutuksi tullutta, mutta erittäin hyödyllinen kurssi. Suosittelen! Erittäin hyvä ihmiselle, joka miettii saumurin ostoa (siellä sai aika hyvän kuvan monesta eri koneesta, kun puolilla osallistujista oli oma kone mukana) tai jos on juuri ostanut saumurin.

Tutustuttiin termistöön, neuloihin, lankoihin ja langoitukseen ja tehtiin mallitilkuille harjoituksia erilaisista saumoista.

Parhaiten kurssilla huomasi, että saumuri jos joku, vaatii järjettömän paljon halua opetella. Ei ole oikoteitä onneen ja saumuri ei ole ainakaan ensialkuun se nopeuttava tekijä ompelussa.

Alkuvuosi on ollut hieman shoppailupainotteista. Ostettiin pieni digipokkari (Canon Ixus 100IS), jolla tämänkin postauksen kuvat on otettu.

Sain myös sellaisen tilaisuuden, johon ei voinut jättää tarttumatta. Koulusta poistettiin vanhoja Bernina 1008 -ompelukoneita ja ne myytiin halukkaille naurettavaan hintaan. Sain koneen, jossa oli puolauksessa vikaa. Ajelin sitten saumurikurssin jälkeen ompelukonemyyjäni luo kolmen ompelukoneen ja saumurin kanssa.

Kyydissä oli Berninan lisäksi oma Husqvarna Optima 190 ja isoäitini äidin vanha Pfaff. Berninasta vaihdettiin puolaukseen kuminen rengas, Pfaffiin laitettiin uusi lankateline (on muuten hieno rautamöhkäle, joka kehrää ommellessaan) ja Huskun paininjalkatelinettä hienosäädettiin. Jouduin myös tunnustamaan teloneeni saumurin terät ja ne vielä terotettiin ennen lähtöäni. Ompelukonemyyjäni teki yli tunnin töitä kolme tuntia sulkemisajan jälkeen.. eikä edes huolinut maksua! Olen järkyttynyt! Noin hyvää palvelua en ole varmasti ikinä saanut. Kannattaa kiertää keskustan liikkeet ja suunnata Tikkurilan torille, vaikka matka olisikin vähän pidempi!

Bernina kotiutui äidin luokse ja isomummon kone lähtee kesällä mökille ja jää sinne. Jos tykkäisin yhtään vähemmän tuosta Huskustani, olisin vaihtanut tuohon Berninaan..

Jakakaahan ihmiset vinkkejä Tukholman reissun varalle. Onko kangas- tai lankakauppoja joissa päivän aikana ehtisi käydä.. Tai muuta erityistä? Ja kaikki trikoon saumurointivinkit olisi myös enemmän kuin tervetulleita!

Joululahjat ja muutama synttärilahja..

Hain torstaina Huskylock S21 peitetikkisamurin kokeiltavaksi. Ei voi sanoa kuin että mulla on ihana ompelukonemyyjä! Vieraita on kyläillyt niin torstaina, kuin perjantainakin ja eilisen söi treenit ja oman ja miehen äidin luona kyläily. Josko tänään vihdoin ehtisin surauttaa vaikka yhden t-paidan.. Pääsisi kokeilemaan kaikki tärkeimmät ominaisuudet. Ihanalta se tuntuu ja siinä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Tähän mennessä olen surautellut pellavaisiin lautasliinoihin rullapäärmeet reunoihin (ei ehkä paras valinta, mutta näyttää ihan ok:lta).

Ja nyt ennen kuin esittelen mitään peitetikkisaumuritekeleitä niin viime syksyn projektit esiin.

Kummipoikani on ihaillut miehen Iron Maiden -paitaa jo pitkään. Kirpparilla tuli vastaan, ei ihan samanlainen, mutta Iron Maiden paita kuitenkin. Surautin paidan pienemmäksi ja se meni synttärilahjapakettiin.

Esittelin jo aiemmin yhden Hello Kitty -tyynyn (joka sitten meni työkaverilleni) ja tämä hieman isompi yksilö päätyi kummipoikani siskolle.

Näitä tossuja tein kahdet kappaleet, toisista en vain löydä kuvia. Lanka on Lankamaailma Nordiasta sellaista euron/kerä villaa ja kulutus noin 100g per pari. Sivelin pohjaan lateksia (ällöttävä projekti) hidastaakseni tossujen kulumista. Nämä annoin pikkuveikalle synttärilahjaksi ja kovasti ovat kuulemma käytössä.

Joululahjahuppari kummipojalleni. Kangas oli kauan sitten collegehousuja varten ostamaani Eurokankaan palakankaista poimittua ja tähän meni todella kaikki loput. Etukappaleen tein juuri kankaan vähyyden vuoksi kolmesta osasta. Taskun sisäsaumassa on nipsu avaimia varten ja kuva on tehty duunissa kirjontakoneella.

Joulun jälkeen suurensin tähän kaula-aukkoa ja löysäsin hihansuun kumilenkkejä. Lahjansaajaan upposi Joulupukin reklamaatioparvelu..

Toinen kummipoikani sai fleecehupparin. Lahja oli ilmeisesti mieleinen, kun sain jouluaattona puhelun kummipojaltani. "Se on niin ihanan lämmin, vaikka siinä on niin kylmä kuva." Voiko kukaan muu kuin 8-vuotias ilmaista itseään noin.

Viime vuonna aloitin äidin toiveen toteuttamista seimihahmoista ja tänä jouluna tein hänelle enkelin. Viimejouluiset Maria ja Joosef ja Jeesus-lapsi eivät olleet tietenkään nähtävillä, joten enkelistä tuli hieman isompi.

Olen aiempinakin jouluna tehtaillut pikkuveljelleni huppareita, mutta aiemmin lempibändi teemalla. Tänä vuonna hän sanoi, ettei halua hupparia.. No peleihin hurahtaneena tein kiellosta huolimatta tälläisen aplikaation valmiina ostettuun huppariin. Ja puhelin soi aattona. Olin osannut yllättää ja ilahduttaa ja ideoita tuli jo ensi joulua varten. Se huppari ei sitten kuitenkaan ollut niin huono juttu!

Tämä kaveri on Nosferatu ja kotoisin Christen Hadenin kirjasta Creepy Cute crochet. Sain kirjan joskus lahjaksi miehen siskolta. Eipä siis varmaan yllätä, että tämän tein hänelle.

Tämän huuto-heijastimen laitoin samaan pakettiin Nosferatun kanssa.

Kun mies on Slayer-fani niin mitäs muuta hänelle kuin Slayer-huppari alikeompeluna. Tein samanlaisen myös miehen kaverille (olisi halunnut jo viime vuonna samanlaisen kuin tein miehelle).

Tein teini-ikäiselle siskolleni meikkipussin ja laitoin sisälle ripsarin (sitä kun kuluu melkoisesti).

Keskellä sellaisella kukkalaitteella heijastinnauhasta tehty kukkanen ja taustalla vanhaa nyplättyä(??) nauhaa.

Tein vielä viimeisinä hetkinä ennen pakettien lähtemistä harmaat fleecehousut, joihin keksin aplikaation Söpöä-kirjasta. Tästä aplikaatiosta tuli tasku.

Laitoin lahjapaketteihin myös bambutiskirättejä, valokuvia ja yhden hupparin, jota en kiireessä muistanut ollenkaan kuvata.

Koeajelua

Käytin toisiksi viimeisen vapaapäiväni saumurien koeajeluun, joten vietin eilen pari tuntia tutustumassa Husqvarnan Huskylockeihin S15 ja S21 sekä Berninan 800DL -malliin.

Ehdottomasti parasta jälkeä tarjosi Bernina, joka tuntuu järkivalinnalta. Eniten metallisia osia, laadukkain jälki ja suhteellisen simppelit säädöt. Huskujen kanssa testaillessa molempien kanssa kävi pientä takapakkia ja piti irroitella kangasta koneesta kesken saumuroinnin (tässä esittelijä koko ajan vieressä). S21:sessä on myös valmiit langankireydet eri kankaille ja ainakana mallikappale ei näillä valmiilla säädöillä tehnyt nättiä jälkeä. Esittelijä totesi 750 euron S21:stä, että "kyllä tuo mulle ainakin kelpaisi", mutta tuolla hinnalla jäljen pitää olla kyllä ihan loistavaa, varsinkin, jos ammattilainen on tehnyt säädöt.

Onhan se totta, että nuo huskut, erityisesti S21 on uusi malli ja sen takia esittelijällekin riittää vielä treenattavaa koneen käytössä. Itselleni vaan tuli huoli, että jaksanko opetella tarpeeksi, että S21:stä irtoaisi käsissäni kaunista jälkeä. Ja tarvinko oikeasti niitä kaikkia ominaisuuksia. Peitetikki jaksaa kyllä houkuttaa.

Saumurin hankkiminen on kyllä haastavaa, koska jo pelkkä saumuri on niin haastava laite. Tutkailin tänään tuota vanhaa Evaani ja kyllä siinäkin opiskeltavaa riittäisi. Tuo parituntinen koeajelu kyllä opetti paljon näin noviisille kuin minä.

Edelleen jaksan vaiheilla S21:n ja Berninan välillä. En tiedä ratkaiseeko lopulta hinta. Jos vakkarimyyjäni tekee tuosta S21:stä todella hyvän tarjouksen, eikö siihen kannata tarttua?

Tikistä asiaa eli saumurikuumeen kourissa

Kun saa päähänsä jonkun todellisen tarpeen niin sehän ei sieltä hevillä lähde. Olen huomannut jumiutuneeni koneen ääreen surffailemaan keskustelupalstoille ja myyjien sivuille.

Ompelukonemyyjäni puhutti minut ostamaan syksyllä käytetyn Eva M-34 saumurin. Siihen hetkeen ostos oli ihan hyvä, sillä rahaa ei olisikaan riittänyt juuri järeämpään vehkeeseen. Fleecet kone surautti oikein näppärästi, mutta en millään saanut säädettyä lankojen kireyksiä trikoota ommellessa mieleisekseni. Noin 1,5 kuukautta olen saumurin vaihtoa miettinyt ja nyt tammikuussa olen menossa saumurikurssille, jonne en aio lähteä tuon Evan kanssa.

Ompelukonemyyjäni tarjosi vaihtoehdoiksi Husqvarnan Huskylock S15 tai Huskylock S21 (peitetikkisaumuri). Saan Evasta vaihdossa rahani takaisin, mutta lopullista tarjousta en ole vielä noista koneista saanut. Tänään sitten reippailin muihin myymälöihin kyselemään hintoja. Pohdinnassa on siis noiden kahden Huskun lisäksi Berninan 800DL, josta Erkin Sauma ja Tikki antoi hyvän tarjouksen. Peitetikkiominaisuus tuossa S21:ssä houkuttaa, vaikka vielä hetki sitten en olisi osannut sellaista kaivatakaan.

Suurin ongelma on, että S21:n on tullut markkinoille viime syksynä ja siitä ei ole netissä luettavissa juuri kokemuksia. Berninaa taas hehkutetaan kaikissa saumurikeskusteluissa. Pohdin myös sitä, että haaveilenko tarpeettoman hienoista vehkeistä omiin tarpeisiini? Riittäisikö perussaumuri kuitenkin? 80-vuotias teollisuusompelija isoäitini myi teollisuussaumurinsa ja saumuroi nyt perus Brotherilla.

Tunsin itseni ikäväksi ihmiseksi, kun kyselin tarjouksia ja kun kerroin sen myyjille. Jokainen asiakas on varmasti pienelle yritykselle tärkeä, joten hinnoilla yritetään pelata, mutta silti en ymmärrä sitä, että myynti paranisi kollegaa haukkumalla. Jäi todella paha mieli luottomyyjäni kohdistuneesta tylystä arvostelusta.

Vielä on hetki aikaa miettiä. Pitäisi kai mennä liikkeeseen kankaiden kanssa kokeilemaan vielä ennen päätöksen tekemistä. Kaikki saumurikokemukset ovat tervetulleita.