Nenänvartta pitkin ja pää pystyssä

Olin suunnitellut käyttäväni illan kutimien ääressä, mutta sähköpostitse tullut kommentti ja siitä syntynyt keskustelu sai synnytettyä tarpeen kirjoittaa juuri nyt.

Marjo ehdotteli viestissään, että mun pitäisi kirjoittaa ruokablogia. Olen todella otettu toiveesta, mutta koen, etten oikein pärjää sillä saralla. Ruoka- ja kakkublogit ovat täynnä toistaan upeampia kuvia, joissa on panostettu kattaukseen ja ruuan asetteluun.. Omat kuvat näyttävät aika ankeilta. Onneksi tuotokset kuitenkin maistuvat ja uppoavat syöjiensä mahoihin.

Toinen vaikeus reseptien jakamisessa on se, että useimmat reseptit elävät tilanteen mukana. Jos teen karppiversion jostain ohjeesta, kestää useita leipomiskertoja ennen kuin resepti on edes hiukan muotoutunut lopulliseen versioonsa. Ja olen äärimmäisen huono mittaamaan ja laittamaan määriä ylös. Tässä olen hieman parantanut sen jälkeen, kun äitini toivoi saavansa minulle sopivia reseptejä.

Olen aloittanut leivontareseptikansioiden kokoamisen. Kirjoitin koneella reseptejä 15cmx10cm kokoisiksi ja iskin niitä valokuvakansioon (sellaiseen missä on päällekkäin niitä taskuja, mummillani oli sillä tavalla kerätty reseptejä arkistoon). Sain ehkä 8 reseptiä tulostettua ja kansion taskuihin.. ja eipä mennyt aikaakaan, kun reseptit olivat eläneet taas uuteen uskoon.

Tänään leivoin taas omenapiirakkaa. Tämä resepti on kolmas karppiversio. Ensimmäisen taisin löytää karppaus-foorumilta. Tein sitä kunnes viime syksyn alussa köksäntunneilla leivottiin omenamuffinsseja. Luokassa oli joitain edelliseltä kerralta jääneitä tarvikkeiden jämiä, joita ei oppilaiden leipomuksiin enää voinut käyttää. (En itse ole niiden päivien kanssa kovin tarkka, makuaistiin ja maalaisjärkeen luotan niissä kohdin, missä olen itse syöjänä.) Tein sitten omppumuffinssitaikinan leseistä, mantelirouheesta, kaurahiutaleista, ohra- ja ruisjauhoista ja makeutin sen makeutusaineella. Lopputulos oli mainio. Syötiin piirakkaa työparini kanssa ja sitä tuli maistamaan rehtorikin. Tämä oli omppupiirakkaresepti numero kaksi (kotona käytin kyllä karpimpia aineksia -> soijajauho, mantelijauhe).

Resepti numero kolme syntyi myös köksäntuntien inspiroimana (ja makeannälän herättyä). Leivottiin silloin tunnilla Runebergin torttuja. Samalla viikolla tein ohjeesta karpin version. Tortut olivat mainioita ja sovelsin taikinaa seuraavaksi toskakakun pohjaan. Kun se kerran toimi piirakkapohjana, se oli helppo yhdistää omppupiirakkareseptiin numero kaksi.

Ja koska maailmankaikkeudessa on vain yksi laki joka ei koskaan muutu.. se, että kaikki muuttuu ja että kaikki on tilapäistä, niin tuokin resepti on myös elänyt eteenpäin sen kirjoitushetkestä. Koska paistoaika on lyhyt ja meikäläinen hieman allerginen omenalle sekä mantelille, omenat ja mantelit vaativat esipaistamisen (omenat myös jäävät liian koviksi ilman esipaistamista), niin olen oikaissut tässä kohtaa. Viime kerroilla olen pilkkonut omenat ja kypsytellyt niitä 5 minuuttia mikrossa. Pashaa tehdessä paahdoin mantelirouhetta ison satsin uunissa. Nyt säästyn paistinpannun tiskaamiselta ja lieden käytöltä. Olen myös huomannut, että piirakka jää helposti raa'aksi, jos taikinan päälle levittää omenalohkoja. Parhaimman näköinen tulos syntyy, jos omenakuutiot ja mantelit sekoittaa taikinaan ja jättää päälle muutaman koristeeksi.

Tämänpäiväiseen piirakkaan lisäsin myös kaksi ylimääräistä kananmunan valkuaista, sillä aion huomenna tehdä pashaa ja tuntuu tyhmältä heittää pois puolet kananmunasta. Käytin myös öljyä (+ ripaus suolaa) leivontamargariinin tilalta. Lopputulos oli yllättävän kuohkea, mutta piirakka ei ole visuaalisesti ruokablogien tasoa.


Tässä on hyvä "Älä tee näin esimerkki". Kaneli ja makeutusaine (se mikä tulee päälle) pitäisi aina sekoittaa kypsennettyihin omenoihin, sillä päälle ripotellessa jälki ei vain millään ole kaunista.


Muuten lopputulos maistuu ja uppoaa hyvin. Kaksi palaa on mennyt tätä kirjoitellessa.

Ja leivontajaaritteluista muihin aiheisiin ja eteenpäin.

Mikä on neulomisessa vaikeinta? Työasento sanon minä. Aloittelin tänään työkaverin pienokaiselle sukkia käspaikan ohjeella ja niskaa ja selkää juilii. Kädet työskentelee sylissä kohtuullisen rentona, mutta sitten pitää katsella ja laskeskella, että tulee luotua oikea määrä silmukoita. Miten ihmeessä siinä istuu selkä suorana, kun se pään kääntäminen syliin saa selän pyöristymään. Pitääkö vain istua selkä suorana, pää pystyssä ja nenänvartta pitkin vilkaista mennäänkö tässä nyt ohjeen mukaan ja pysyykö silmukat tallessa. No kunhan taas neulomiseen tottuu ja pääsee alkua pidemmälle voi hyvin luoda katseensa vaikka edessä olevaan televisioon.


Ainoa vauvalle sopiva ja pojan värinen lanka oli tämä laatikossa makaillut bambusekoite. Jos vaikka ensi viikolle saisi valmiiksi ja annettua eteenpäin. Huomenna menen katsomaan pienokaista, mutta niin hullu en ole, että yrittäisin saada sukat siihen mennessä valmiiksi. Siihen vauhtiin on vielä pitkä matka.

Maanantaina kävin ompelukurssilta tutun kaverin luona "ompelukurssijatkoilla". Oli mukavaa ja aika hurahti ihan myöhäiseen iltaan saakka. Käsitöitä on kyllä mukava tehdä hyvässä seurassa. Ja vielä riittää työtä mekkoprojektissa. Kunhan sen saan valmiiksi, haluaisin perehtyä saumurin ihmeelliseen maailmaan lisää ja tuunailla vanhoja lyhyitä t-paitoja pidemmiksi.

Teini

Tunnen olevani ihan teini, kun kaikkien teini-ikäisten tavoin ihkuttelen Twilightia. Kirjoista on ollut vaikea irroittautua ja lomalla tuli useampana iltana valvottua pikkutunneille saakka. Sunnuntaina aloitin Eclipsen ja jäljellä on enää yksi kolmannes.

Haeskelin youtubesta Bellan tuutulaulua (Bella's lullaby), kun se on niin kovin esillä tuossa kirjassa. Hakusanalla pamahti soimaan todella kaunis kappale, joka (pienellä penkomisella) netin tietojen mukaan oli fanien ehdotus Bellan tuutulauluksi. Kyseessä on siis korealainen pianisti Yiruma ja kappale River flows in you. (Ja se oikea tuutulaulu ei kyllä ole yhtään tuutulaulu, vaikka nätti onkin).



Olen ollut aina heikkona pianomusiikkiin ja koska lähempää ei löytynyt, iskin tilauksen menemään yesasia.comin kautta. Toivottavasti levyt tulevat kahden viikon kuluessa, en malttaisi odottaa. Hinta oli noin 30 euroa pakkauskuluineen, ei paha.

Käsitöitä ei ole tullut tehtyä sen jälkeen, kun siivosin ompelukoneen kaappiin. Mekko odottaa edelleen Lissun päällä viimeistelyä. Ompelukurssikaveri laittoi sähköpostia ja ehdotteli yhdessä ompelemista jatkossakin maanantaisin. Mikä loistava idea, silloin ainakin tulisi varattua se aika ompelemiseen ja seurustelemiseen. Kotona puuhailu on aina niin yksinäistä nykertämistä.

Sain ilmoitettua itseni työväenopiston sovitusnukkekurssille, jossa valmistetaan sovitusnukke omien mittojen mukaan. Ajatus on hurmaava, kuinka helppoa sovittaminen oikeankokoisen nuken kanssa onkaan.. Ja kuinka rankkaa kurssilla tulee olemaan, sillä sovitusnukke valmistetaan oman kehon päälle ja se tarkoittaa todella pitkää aikaa seisoa paikallaan. Huhhuh.

Kun koti on siisti niin johan blogataan

Harvoin on niitä hetkiä, jolloin pieni ääni takaraivossa ei muistuta tekemättömistä asioista. Kotona ääni hiljenee silloin, kun tavarat on järjestelty, pinnat on tyhjiä pölystä ja roinasta ja nurkista ei löydy villakoiria tervehtimästä. Ja niin kuin olen kertonut, olen erittäin huono pitämään järjestystä yllä. Kutsuttiin miehen perhe kylään niin saatiin syy siivota kunnolla. Päivä on siis kulunut keittiössä leipoessa ja tavaroita järjestellessä (mies hoiti imuroinnin ja tiskauksen).

Monta päivää on tehnyt mieli pashaa. Viime kerrasta oli jo kulunut vuosia, kun laktoosin ja sokerin takia ei mistään sopivaa herkkua saanut. Vihdoin tajusin, että itse tekemällä voin saada minulle sopivaa pashaa. Sukaatit korvasin raastamalla sitruunan kuorta ja korintit löytyivät ilman sokeria. (Olen tottunut, että ihan kaikkeen lisätään sokeria, joten on pieni ihme, jos joku tuote löytyy ilman lisättyä sokeria.) Valuttamiset jäi tältä kertaa väliin, joten hyydytin liivatteella seosta hieman. Lopputulos maistuin niin hyvältä, että aion lähitulevaisuudessa tehdä valutetunkin version. Oli sitten pääsiäinen tai ei.. Resepti ohessa.

Karppi pasha hyydyttämällä

2 prk rahkaa
4 dl kuohukermaa
1 dl jogurttia
2 keltuaista
2:n sitruunan raastettu kuori
2 dl makeutusainetta
1 dl mantelilastuja hienonnettuna
1 dl korintteja hienonnettuna
1/2 tl vaniljajauhetta
1 sitruunan mehu
3 tl liivatejauhetta

Rahkaan sekaan munat, jogurtti, keltuaiset, makeutus, mantelit, korintit, raasteet ja vanilja. Vatkaa kermavaahto ja lisää rahkaseokseen nostelemalla. Kuumenna sitruunan mehu ja liuota liivatejauhe sekaan. Sekoita sitruuna-liivate-mehu rahkaseokseen ja kaada vuokaan tms. Laita jääkaappiin hyytymään.

Oli kiva pitkästä aikaa saada vieraita kylään. Onhan täällä ihmisiä käynyt, mutta ei niin, että olisi tullut laitettua tarjolle mitään teetä kummempaa. Ja mieli lepää katsellessa tulppaaneja, joita on nyt kaksi maljakollista vieraiden jäljiltä. Voi kun saisi tämän säilymään..


Kuvassa myös mun vuosi sitten huovuttamat lasinaluset (pari on karannut olkkarista muualle. Monet vieraat ihmettelee, miten meillä säilyy karkit tuossa pöydällä. No minä kun en sokeria syö ja mieskin on niin omituinen, että osaa kohtuudella niitä napostella.


Viime viikolla tilasin Twilightille jatkoa ja luin kirjan loppuun sunnuntaina. Koko viikonlopun odotin, että voisin maanantaina noutaa kirjat. Kirjojen nouto jäi kuitenkin tiistaille ja pilateksen jälkeen availin tälläisen paketin.


Nyt on New moon puolessa välissä ja on todella vaikea pysytellä erossa kirjasta. Toissa iltana olin ihan onneton kirjan takia, kun eläydyin niin Bellan tunteisiin.. Vaarallista. Mies on onneksi jo oppinut hillitsemään nauruaan ja jaksaa jopa lohdutella kirjan takia onnetonta naista.

Maanantaina oli ompelukurssin tämän kevään viimeinen tapaaminen. Ihan en ehtinyt saada mekkoa valmiiksi. Paljon on viimeistelyä jäljellä, mutta kyllä jo mekoksi tunnistaa. Helmaan vielä päärme, vuorin harsiminen saumavaroihin, hakasen ompeleminen ja toisen olkasauman harsiminen. Eihän se niin pahalta kuulosta. Ja enköhän taas ole kuvannut mekon silittämättä sitä ensin.

Hahaa.. kuva paljastaa, että Lissun jalkana toimii kuusenjalka. Ajaa kyllä asiansa ihan hyvin.

Olin todella tyytyväinen, kun päätin muuttaa laskokset vastalaskoksiksi. Kummasti muuttui mekon ulkonäkö, eikä pömpötä ollenkaan samalla tavalla edestä eikä takaa. Vähän joutui harsimaan, purkamaan ja harsimaan, mutta lopulta meni saumat kohdilleen. Kuvasta näkyy, että ollaan Lissun kanssa eri kokoisia. Ei mene vetskari kiinni enempää. Olisipa ihana, jos olisi ihan prikulleen oman kokoinen Lissukka.

Taidanpa siirtyä viihdyttämään itseäni hetkeksi vielä tv:n ääreen. Katsellaan luokattoman huonoa ja siksi niin hyvää jenkkiurpoilua nimeltään I love New York. Olipas tunnustus kirjoittaa tämä tänne. Äkkiä pois koneen ääreltä ja paperipussi päässä häpeämään.

Tuunausta

Viikko on vierähtänyt mukamas kiireisenä. Oli vatsatautia ja sitten kaikkea, joka piti pois bloggaamisen ääreltä, kuten esimerkiksi tallennettujen Ugly Betty jaksojen katsominen peräkkäin.

Perjantaina pidin tietokoneen kiinni koko illan ja se tuntui tosi hyvälle. Sain tehtyä paljon. Kevät on tuonut mukanaan halun siistiä omaa ympäristöä ja tarvetta järjestellä myös ne paikat, jonne tavarat yleensä vain survotaan piiloon. Aloitin projektin ja olen tehnyt sitä pieninä palasina (eikä se näy vielä kellekään muulle). Perjantaihin mennessä pitäisi saada kaaosta kasaan muualtakin kuin kaapeista, silloin tulee vieraita.

En osaa hoitaa yhtä asiaa kerralla loppuun vaan lähden kesken kaiken uuden jutun kimppuun. Kauhukaappia siivotessani löysin vanhan talvitakkini pesun ja muuton jäljiltä jemmattuna. Takissa oli vetskari rikki ja innostuin kesken siivouksen korjaamaan sen. Lauantaina löysin kaapista kassin, jonne olin jemmannut korjattavia vaatteita. Olin ihan unohtanut omistavani sellaiset paidat. Innostuin sitten heti parsimaan villatakin kyynärpään (takin hihat oli parsittu jo kertaalleen aiemmin) ja poimimaan hupparista karanneet silmukat talteen. Sopivan väristä parsimislankaa etsiessäni löysin myös ikivanhat kärsineet sormikkaat. Yhdessä sormessa oli todella surkean näköinen parsimisyritys ja tupakka oli värjännyt luonnonvalkoisia sormikkaita. Monta kertaa aiemmin olin miettinyt, että teen hanskoille jotain. Nyt tuli hetki, jolloin piti toimia tai lykätä hanskat energiajätteeseen.

Innostuin repimään hanskoista vuorin pois. Sen jälkeen leikkasin hanskoista sormen kerrallaan puolet lyhyemmäksi ja päättelin sen. Onneksi hyllystä löytyi Stitch 'n Bitch - neulojan käsikirja, jonka avulla opettelin päättelemään sormikkaat kynsikkäiksi. Muutaman sormen jouduin neulomaan melkein uusiksi ehjemmän sormenpään langalla.


Ja sitten kuvaa valmiista kynsikkäistä. Käsimallina mies. Näihin kun saisi uuden värin, kelpaisi näitä miehen käyttää kodin ulkopuolella. Onko hyviä vinkkejä värjäykseen?


Käytiin tänään hakemassa miehelle fillari. Eräs ystävä oli hankkinut juuri uuden ja odotellut, josko joku pöllisin vanhan, ettei sitä tarvitsisi pihalla katsella. Ihan loistavaa saada miehelle oikean kokoinen pyörä, nyt voi kesällä miettiä jotain pitempääkin pyöräretkeä.

Paluumatkalla tehtiin yllärivisiitti vanhan ystävän luokse. Jos ei saa houkuteltua hyvällä käymään niin pitää mennä itse paikan päälle.

Ai niin ja vihdoin se Twilightkin loppui, vaikka säästeliäästi sitä lueskelin. Tilasin jo viime viikolla kaikki jatko-osat, mutta eivät sitten saapuneet viikonlopuksi.

Kello on taas miljoona ja aamulla pitää nousta aikaisin. Äkkiä nukkumaan. :)