Sohvaunelma

Olen jo vuosia haaveillut verhoiluttavani isovanhempieni 60-luvulla ostaman sohvakaluston. Se on alkujaan koristanut isovanhempieni olohuonetta, sitten mökin tupaa ja nyt meidän asuntoa. Olen jotenkin aina pitänyt kalustosta, joka on matalalinjainen ja yksinkertainen. Nojatuoleissa voi istua vaikka poikittain ja kun ne laittaa vastakkain, saa siitä pienelle lapselle pedin, jota käsinojat reunustavat.

Kalustossa on edelleen alkuperäinen kangas, joka onkin yllättävän hyväkuntoinen. Vain nojatuolien käsinojissa näkyy kulumaa. Kangas on hernekeiton värinen, kuten eräs ystäväni väriä kuvasi. Verhoilukankaan väri on pohdituttanut paljon, ehkä enemmän minua kuin miestä, mutta loppujen lopuksi yhteinen värivalinta yllätti. Jos kangas olisikin vihreä! Ei mikään pliisu vaan mahdollisimman puhdas vihreä, jos väriä niin voi kuvata.

Surffailin silmäni kipeäksi verhoilukankaiden värivalikoimia. Todella paljon laimeita ja pliisuja tai vain muuten melkoisen rumia vihreitä. Jotain kautta päädyin Camiran sivuille ja sieltä löysin ja tilasin näytteitä kivan värisistä kankaista.

Näytekappaleita odotellessani käytiin miehen kanssa katsomassa Eurokankaan tilauskangastarjontaa. Kiinnostusta herättivät nämä Svensson Markspellen Front -kankaat. Hinta taas ei houkuttanut! 84,5 € per metri tuntuu hurjalta, vaikka kangas onkin villaa.

Eurokankaalta tuon näytepalanipun saa kotiin lainaksi 30 euron panttia vastaan. Suunnittelen hakevani sen jossain välissä katseltavaksi kotiin.

Camiran näytteet postitettiin ilahduttavan nopeasti Englannista. Kuori kopsahti postiluukusta viikon odottelun jälkeen.

Yllä kuvat, joiden perusteella näytekappaleet tilasin ja alapuolella näytekappaleet nojatuolin selkämyksellä.

Aikamoinen ero ja pienehkö pettymyskin. Kaksi ensimmäistä on jo rankattu täysin pois pelistä, kolmas kangas on liian pliisu ja viimeinen ja tällä hetkellä paras vaihtoehto on aavistuksen liian tumma. Hintatietoja en ole vielä saanut selville, sillä etsiskelen sopivaa jälleenmyyjää Suomesta tai jostain ulkomailta. Englanti, Espanja ja Viro olisivat mahdollisia paikkoja kangasostoksille. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Tosin saattaa olla, että jos kaikki remonttikulut tuntuvat paisuvan liian suuriksi, joudun ehkä lykkäämään verhoiluttamista edelleen. Sohvan ulkonäkö ei kuitenkaan ole tärkeyslistalla ykkösenä. Ensin kylppäri, keittiö, pinnat ja säilytystilat kuntoon ne kun ovat helpompi tehdä silloin kun talo on tyhjillään.

Inspiraatiokuva on Deko-lehdestä 4/10. Sohvan väri on mielestäni melkoisen lähellä tuon parhaan Camiran kankaan väriä.

Ensikerralla sitten se pohjapiirustus. Alkuperäinen pohjapiirustus vuodelta -60 on jo skannattu koneelle.

Haaveissa..

Blogi on kärsinyt jo vuosia ajanpuutteesta ja nykyään aika ajoin haaveilen, kuinka olisi ihana kirjoittaa pitkiä tekstejä ja maustaa niitä valokuvilla. Ja saada kommentteja. Viime aikoina olen haaveillut sisustus- ja remonttibloggaajan roolista. Putkiremppa osuu asuntoomme noin vuoden sisällä ja sen yhteydessä pitää laittaa uusiksi koko keittiö, seinät, lattia ja katto sekä säilytystilat. Tarkka ajankohta ei siis ole vielä selvillä, sillä lvi- ja sähkösuunnittelmien tekijöitä vasta kilpailutetaan. Nyt on siis aikaa miettiä sitä kaikkea muuta.

Asuntomme on 54 neliöinen kaksio keittokomerolla. Keittokomero on onneksi avattu aiempien asukkaiden toimesta ja on kohtuullisen kokoinen. Tykkään erityisesti siitä, että pohja on neliö ja asunnossa pääsee kulkemaan ympäri. Ikkunoita on koko ulkoseinän leveydeltä, mikä takia puolet kämpästä on valoisaa ja puolet on lähes pelkästään keinovalon varassa. Kattopaneeleista en tykkää yhtään ja niiden alas repimistä olen haaveillut jo pitkään. Kylppäri on pienen pieni ja toivottavasti putkirempontin jälkeen kompaktimpi.

Löysin kaksi kuvaa, jotka on otettu ennen kuin muutettiin asuntoon sisään jo useampi vuosi sitten.

Kuva on otettu ikkunaseinältä keittiöön. Tässä tilassa on siis yhdistetty avokeittiö ja olohuone. Remontin aikana haluaisin avata keittiön ja olohuoneen sekä keittiön ja eteisen välisen seinän ihan ylös asti niin, että tuohon keskelle jäisi vain pylväs, jonka sisällä on jääkaappi. Koska budjetti ei ole kovin suuri, tulee keittiö varmaan hankittua Ikeasta.

Tämä kuva on otettu makuuhuoneen ovelta ja valitettavasti kännykällä, laatu on sen mukainen. Juuri muuta ei kuvassa näykään, kuin että ikkunaa on todellakin koko huoneiden leveydeltä, mutta ikkunoiden korkeus ei ole kovin suuri.. Lattian todellinen kunto ei tule kuvissa esiin. Materiaalina on muovimatto ja ainakin keittiön muovimaton alla on kaksi edellistäkin muovimattoa.

Seuraavalle kerralle koitan saada piirrettyä pohjapiirustuksen. Paperinen versio on vuodelta 1960 ja siinä ei näy asunnossa tehdyt muutokset.

Jotain pientä ja nopeaa..

Kun ei meinaa riittää aika koskaan sanoihin niin yritetään kuvin.

Kirpparilöytöjä viime kuulta. Kietaisuhame ja essu lähtivät kankaidensa takia. Ensimmäinen on retro suomalainen tuote ja todella laadukkaan tuntuista puuvillaa.

Viimeisen kuukauden ajan olen pyöräytellyt piirakoita. Suolaisessa on tonnikalaa-oliiveja-fetaa ja makeassa omppua. Nämä tarjottavat pyöräytin käsityökerhon tyttöjä ilahduttamaan. Tyhjä pikkuvuoka on myös kirpparilöytö.

Protokankaan (eka vasemmalta) puutteessa suuntasin Eurokankaaseen. Löysin palakorista herkullisen värisiä fleecejä. Ajattelin valmistaa niistä muutaman joululahjan .

Ja kun ompeluprojektit junnaa kaavojen korjauksissa, pitää saada aikaiseksi jotain nopeaa. Fimosta tehtailin nämä kaverit, paitsi kaiffari oikealla ei ole fimoa, eikä mun tekemä.

Syksyn rytmi on arkirytmi

Ikävöin sitä aikaa, kun kirjoittelin blogiin aktiivisesti, useimmiten kerran tai kaksikin päivässä. Syksy on alkanut tohinalla ja bloggaaminen on jäänyt vain haaveiksi. Useina iltoina olen miettinyt tänne kirjoittelua, mutta muut puuhat tai sitten puhdas väsymys on saanut lykkäämään bloggeriin kirjautumista. Sormissa on poltellut myös käsillä tekemisen tarve, mutta isommat projektit ovat olleet kaappien kätköissä jo pitkään. Muutama vetoketjuista kieputettu kukka on syntynyt pahinta tekemisen kaipuuta helpottamaan.

Onneksi syksy tuo mukanaan tutut turvalliset harrastukset, kuten ompelukurssin! Tällä kertaa uudessa ryhmässä ja uuden opettajan johdolla. Jatkan täydellisen raglanhihaisen hupparin kaavan metsästystä ja aloitan syksyn kunniaksi alusta kaavan kuosittelun. Ajattelin ottaa pohjaksi Joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen t-paidan.

Kangaskaapissani on hamstrattuna melko runsaasti kankaita, joita varten on projekteja mielessä. Tilasin talvella Myllymuksujen merinovillaneulosta, josta haluaisin tehdä päivitetyn version äitini nuoruuden aikaisesta villaisesta hupparista. Ehkä tämän täydellisen kaavan kehittelyn jälkeen sekin on nopea homma.. Kyseessä kun on myös raglanhihainen yksilö.

Kangaskaappini on kaaoksessa, minkä alla oleva kuva todistaa. Olen siivotessa tunkenut sinne aina viimeisimmät kangashamstaukset. Olisi kaapin siivouksen aika. Osa kankaista varmasti joutaisi kiertoon. On vaikea kuvitella, että tekisin ikinä mitään esim. lämpimän ruskeasta villaisesta ruutukankaasta, joka on isoäitini peruja. Kaunis kangas, mutta kun en osaa käyttää ruskeaa. Ja liian hieno, että uhraisin sitä johonkin askarteluun.

Tarkoituksenani oli esitellä kaappihankintani jo vuosi sitten, mutta jotenkin se jäi ja unohtui. Aiemmin kankaani asustelivat kammoittavassa lastulevyviritelmässä, joka ei palvellut tarkoituksessaan eikä ollut ilo silmälle. Rakastan 50- ja 60-luvun huonekaluja ja esim. sohvakalustomme on alunperin isovanhempieni 60-luvulla hankkima.

50-luvun liinavaatekaapit miellyttivät eniten ja metsästin huutonetistä tämän yksilön viime syksynä. Todellinen löytö, sillä näin juuri Fidassa huonokuntoisemman 93 eurolla. Oman kappaleeni hain Tampereelta ja hinta oli 80 euroa lukkovian takia.

Vielä loppuun vinkkaus Luovien ihmisten yhteisleikistä, johon huhuilin osallistujia jo aiemmin. Pari mahtuisi vielä mukaan.

Arvonta Paapiilla!!

Ihastuin kertaheitolla näihin tyynyihin. Pöllö on ihana, mutta vielä ihanampi on tuo yksinkertainen pupu-tyyny, raikkaalla vaaleanpunainen-vaaleanvihreä -yhdistelmällä.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Tällä viikolla on sähkövatkain surrannut, kasvikuivuri hurissut ja uuni käynyt kuumana. Uuni ja kasvikuivuri ovat tällä säällä mitä ihanin lämpölisä. Melkein ehti jo paleltaa.

Viime viikonloppuna mietiskelin kovasti, minkälaisia kakkuja haluan tehdä synttäreilleni tarjolle. Surffailin kakkublogeja ja menin ihan sekaisin. Mitä kaikkea voisikaan tehdä!! Vielä en lähde kuitenkaan opettelemaan marsipaani-, sokeri- tai vaahtokarkkimassalla kakkujen päällystämistä. Mutta hankin kuitenkin Ikeasta puisen pyörivän tarjottimen kakkuhyrräksi ja Bake & Partysta paletin ja kuvioraapan. Suosittelen kaikille tätä leivontafoorumin tutoriaalia, josta ainakin minä opin uusia asioita koristelusta. Kakut ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pakkasessa.

Koekeittiössä on tällä viikolla kehitelty vehnätöntä ja sokeritonta kuivakakkua. Aloitin maanantaina leipomalla lähes tällä mokkapalojen reseptillä kakun kuivakakkuvuokaan. Vaihdoin kerman maidoksi (kun laskeskelen kaloreita ja kermassa on 360 kcal/100g) ja jauhoina käytin kookosjauhojen lisäksi perunakuitua, perunajauhoa ja psylliumia. Kakusta tuli todella kostea ja vähän valjun makuinen ilman kuorrutusta. Rakenne oli kyllä lupaava, joten siksi reseptin kehittelyä piti jatkaa.

Keskiviikkona uusi yritys. Pakkasta täytyy tyhjentää uusien marjojen tieltä, joten puolukat oli otettava käyttöön. En oikein ole puolukan ystävä, jollei sillä ole jotain kirpakkuutta pehmentävää makeaa ystävää.. eli banaania!

Suurensin hieman taikinaa. Jätin kaakaojauhon pois. Lisäsin banaania, puolukkaa, kanelia ja inkivääriä. Lopputulos oli...

..liian kostean koostumuksen ja liian kärsimättömän leipurin jäljiltä onneton.

Onneksi maku toimi ja koostumuskin oli yön aikana vetäytynyt paremmaksi. Onneksi kakun tuhoaminen oli helppoa ja apu puhelinsoiton päässä!

En kuitenkaan enää samana päivänä päässyt uudelleen intoutumaan leipomisesta. Olin viikonloppuna maistellut loistavaa oikeaa espanjalaista munakasta ja nälän yllättäessä ryhdyin googlailemaan reseptiä. Suomalaisissa resepteissä munakkaaseen tungetaan vaikka mitä ja munakasta silti kutsutaan espanjalaiseksi. Googlailtuani aikani katsoin youtubesta, kuinka María-mummo tekee tortilla de patatas eli perunamunakkaan.

Yllätyin siitä, että valkuaiset ja keltuaiset eroteltiin ja valkuaiset vatkattiin vaahdoksi. Videosta ispiroituneena syntyi tämä.

Persilja vaihtyi basilikaan ja sekaan tuli laitettua myös paprikaa. Todella kaunis paksu yksilö, joka poiki kehuja espanjaksi sekä yhden kosinnan (jälkimmäinen ei ole johtanut mihinkään). Ja koska perunoita löytyi vielä tänään kaapista, syötiin munakasta tänäänkin yhtä hyvällä ruokahalulla!

Maha täynnä jaksaa käydä käsiksi uusiin haasteisiin. Kehitellä vihdoin banaani-puolukkakakusta salonkikelpoinen. Vähensin maitoa ja puolukoita, lisäsin psylliumia ja paistoaikaa.

Nyt annoin kakun jäähtyä rauhassa ja irrottelin sitä hieman veitsellä. Taputtelin vuokaa ja hoin mielessäni "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" ja hups. Tälläinen sieltä vuo'asta irtosi.

Aikamoisen kostea yksilö edelleen. Mutta kyllä kelpasi herkutella tällä iltapalaksi. Yön jälkeen se on varmasti kaksin verroin parempaa.

Banaani-puolukkakakku

4 kananmunaa

3 dl Canderelia tai muuta makeutusjauhetta

80 g leivontamargariinia

0,5 dl (50 g) maitoa

1 rkl psylliumia

0,75 dl (13 g) perunakuitua (pofiber)

0,5 dl (12 g) soijajauhoa

n. 2,5 rkl (32 g) perunajauhoa

1,5 rkl (12 g) kookosjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

2 banaania

100 g puolukoita

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri astioihin ja vaahdota valkuaiset + makeutusaine.

Sulata leivontamargariini ja sekoita siihen psyllium, sitten maito ja lopuksi keltuaiset.

Lisää margariini-psyllium-maito-keltuais -seos valkuaisvaahtoon. Älä sekoita.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet lävikön läpi valkuaisvaahtoon. Nostele varovasti vaahtoa, että ainekset sekoittuvat.

Muussaa banaani ja lisää se ja puolukat taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja cashewjauholla tai kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan.

Paista 175 asteessa n. 45 min. (Mulla aika vanha uuni, jossa kuitenkin kiertoilma. Ei ole ehkä tehokkain yhtälö, joten sun uunissa voi paistua nopeamminkin.)

100g:ssa mun laskujen mukaan 208 kcal, proteiinia 5,8, hiilareita 14, rasvaa 14 ja kuitua 2,8.

Harppaus muotibloggarien maailmaan..

Käytiin Tallinnassa. Tuli halvemmaksi yöpyä menomatka laivalla, kuin ottaa reittimatkat aamulle ja illalle. Päiväristeilyillä taas aika olisi jäänyt lyhyeksi. Käytiin shoppailemassa kaupoissa, joita Suomessa ei ole. Tehtiin lähinnä broidin kanssa löytöjä. Mieskin tuli tyytyväiseksi, kun löysi itselleen kengät.

Tämä kaveri lähti mukaan broidin maskotiksi.

Ostin kolme toppia ja t-paidan itselleni, sekä siskolle lahjaksi topin. Kiertelin kauppoja ja yritin löytää jotain, jolla voisi mennä juhlimaan, jos baareissa kävisi. Olen menossa elokuva-avustajaksi baarikohtaukseen, enkä omista oikein mitään baarivaatetusta. Uskon, että tuota toppia voi käyttää muutenkin.

Topin helma on leikattu alaspäin leveneväksi, joten se sopii hyvin tälläiselle pömppövatsa-ongelmaiselle. Laskeutuu todella nätisti. Topin alla on Lissun päälle jäänyt projekti. Taitaa olla ihan aito 60-lukulainen hame, jota pitäisi vähän availla vyötärökaitaleen alta, jotta saisi sen päälle. Tosin painonpudotus on käynnissa, joten pitäisi ehkä testata, menisiköhän se päälle ilman mitään operaatioita.

Toinen löytö, jonka esittelen, on tämä toppi. En missään yhteydessä ole vaaleanpunaisesta pitävä tai sellaiseen pukeutuva ihminen. Tämä kappale vain ujuttautui käteeni matkalla sovituskoppiin ja näytti päällä niin kivalta. Onneksi helteiden on luvattu jatkuvan.

Kun shoppailun makuun on päässyt, se vire ilmeisesti säilyy. Löytöjen tekeminen on jatkunut. Tallinnasta paluun jälkeiselle päivälle olin varannut kampaajan ja jotenkin piti tappaa aikaa sitä ennen. Löysin kengät. Kenkien löytäminen on yksi vaikeimpia juttuja. Ne tuntuvat niin usein jalassa vain huonoilta tai ovat liian leveät lestiltään. Tästä syystä kuljen melkein aina samoissa kengissä ja miehelläni on enemmän kenkiä kuin minulla. Nyt kun löysin kengät, ne oli pakko ostaa, vaikka hinta olikin suolainen. Olen katsellut jo pitkään vähän ballerina-tyyppisiä kenkiä ja nyt löyty Vagabondilta malli, joka ei putoa jalasta. Nyt löytyy sitten minultakin vähän siistimmät kengät, kuin Adidaksen Superstarit.

Tänään sitten sattumalta löysin itseni Fidan edestä. Menin pikaisesti pyörähtämään sisällä. Metsästyslistalla oli jotain kapeaa alaosaa, sen juhlavamman topin alle. Otin sovitettavaksi Espritin farkkucaprit ja lyhyen farkkuhameen. Molemmat sopivat täydellisesti!!! Ostokset maksoivat yhteensä 6 euroa. Kiitos Fida! Se metsästys päättyi kertaheitolla!

Ensi kerralla toivottavasti näkyy jo jotain omatekemääkin! Nyöritoppi, joka on ollut työn alla, edistyi tänään. Nyt jäljellä on enää helman kääntö ja peitetikin hurauttaminen!

Ps. Pari postausta sitten esittelemäni pellavashotsit ovat päässeet kovaan käyttöön. Tosin sovitusvaiheessa olin +2kg painavampi, joten vähän meinavat lököttää. Löytäisinköhän vielä jostain samaa kangasta ja saisin tehtyä vyölenkit?

Pps. Edellisessä postauksessa mainitsemani Luovien ihmiset yhteisleikki kaipaa vielä osallistujia. Skrollaa siis alemmas, jos kiinnostus heräsi!

Kesä on kiirettä täynnä..

Olipa kiva lukea kommenteista, että täällä vielä käy lukijoita..

Ompeluprojektit ovat pyörineet päässä, mutta toteutuksen saralla on ollut heikkoa. Jalkapallon MM-kisojen pronssipeliä seuratessani pyöräytin tämän. Jonkinlaiseksi käsityöksi voi tämänkin kai laskea. Noin neljä tuntia taisi mennä kaiken kaikkiaan. Himottaisi isot palapelit, mutta niissä kiusaa iso koko (minkä päällä sitä voi tehdä ja minne sen voi siirtää katseilta syrjään??) ja aika. Tuollaisia 260 palaisia kokoisi mieluustikin enemmän.

Helle on hellinyt ja olen nauttinut siitä. On ollut ihanaa, kun säät ovat muistuttaneet trooppisia lämpötiloja.

Ihan kuin olisi matkustanut jonnekin kauas. Tosin eipä helteillä tee muuta mieli, kuin olla rannalla. Tai tuulisella mansikkapellolla.

Nyt on pakkanen täynnä kokonaisia ja viipaloituja mansikoita sekä mansikkasurvosta!

Nyt mansikka-aikaan lemppariaamupalani on näyttänyt tältä.

Pohjalle maustamatonta jogurttia, makeutusainetta maun mukaan, vaniljajauhetta, mansikan paloja ja kookoshiutaleita. Jotain tajunnanräjäyttävää on tuossa vaniljan ja kookoksen yhdistelmässä. Toimii kuin kruununa herkullisten mansikoiden päällä!

Uimisen, mökkeilyn ja mansikoiden poimimisen ohessa on tullut tietysti luettua. Hömppäromaaneja saa lukea erityisesti englanniksi. Kinsellahan on tuttu himoshoppaaja-sarjastaan ja siitä, kuinka kaikki päähenkilöt valehtelevat selvitäkseen arjestaan. Kevyestihän näihin pitää suhtautua ja tämä Twenties Girl oli ilahduttava lukukokemus (erityisesti The Undomestic Goddes -kirjan jälkeen). Toinen suosikkini Kinsellan tuotannosta on Can You Keep a Secret?

Yritin poimia mustikoita mökillä. Saldo jäi laihaksi, vaikka olin kuullut marjankeruukoneen käyttövinkit. Poimiessa vastaan tuli tämä pelosta jäykistynyt mato, joka ihan selvästi oli maistelemassa mustikkaa.

Ja loppuun vielä se erityinen syy, miksi tämä postaus piti saada vihdoin rutistettua.

LUOVIEN IHMISTEN YHTEISLEIKKI!

Luovien ihmisten yhteisleikki; lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on että tavaran yms. pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.

Sellainen poikkeus, että kaksi osaanottajaa on jo mukana, joten kolme ensimmäistä ehtivät mukaan. Ja lusikkani tähän soppaan keksin tunkea Pikkuriikin blogissa.

Saavutus se on postauskin ;)

Kesä on aiheuttanut laiskuutta käsityörintamalla. Keväänkin saldo jäi heikoksi, sillä olen taistellut täydellisen raglanhihaisen paidan kaavan parissa kuositellen sitä uudelleen ja uudelleen. Luulen, että se lähes täydellinen ja itseä miellyttävä olisi jo kohtuullisen lähellä, kunhan jaksaisi vain paneutua pyörittelemään kaavaa ja ommella siitä vielä yhden proton.

Keskeneräisiä töitä pyörii nurkissa ja kankaita on tullut hamstrattua kaappiin. Olen surautellut pari t-paitaa, joista toisen niskaan kirjoin kirjontakoneella ankan.

Toinen t-paita oli Aikidoliiton juhlaleiriltä ostettu miesten XL-kokoinen paita. Naistenmallit olivat aivan liian lyhyitä, joten päätin muokata itselleni oman ostamalla riittävän pitkän paidan. Leikkasin paidasta irti hihat ja aukaisin sivusaumat. Jätin olkasaumat ja kaula-aukon ennalleen ja käytin samoja t-paidan kaavoja (joka tyypin kaavakirja) millä muutkin paidat surautin. Hyvä tuli, vaikkei kuvaa olekaan nyt tarjota!

Kevään satoa ovat vielä nämä shortsit, joita opettelin tekemään Joka tyypin kaavakirjan kaavoilla. Vaikka pieniä muutoksia tein, ei ainakaan vielä tullut se täydellisesti meikäläiselle istuva malli. Eivät ole olleet vielä kertaakaan käytössä.

Koska parasta käsitöissä on valmiiksi saamisen riemu, on kiva tehdä jotain nopeaa, jossa näkee heti tulokset. Päällystin purnukoita kivoilla kankailla. Pitkulaisissa säilytän virkkuukoukkuja ja sukkapuikkoja. Jatkossa voisi tehdä lahjarasioiksi vastaavia.

Keväällä kirpparilta tarttui mukaan iso keksirasiallinen hamahelmiä. Kaikki tietysti sekaisin. Minä hullu lähdin lajittelemaan niitä. Eräs ystäväni huomasi lajitteluprojektini ja innostui. Yhdessä lajittelu sujuikin melko mukavasti. Tein näistä avaimenperiä läksiäislahjoiksi oppilaille, kun kevätjuhlan jälkeen erottiin. Kiireessä ei tullut kuvattua tuotoksia.

Vaikka kaiken hamstratun materiaalin keskellä tuntuu olevan ainainen kaaos, sain pientä lajitteluprojektia tehtyä. Tähän oli suurin syy materiaali määrien nopea lisääntyminen. Kävin isoisäni pyynnöstä hakemassa edesmenneen isoäitini ompelutarvikkeet. Lankoja, nauhoja, nappeja ynnä muuta. Nyt ovat langat kauniisti lajiteltuna laatikkoon. Punaisia lankoja löytyy 14 ompelulankarullallista saumurilankojen lisäksi. Vihreitä yhtä monta. Ei taida heti tulla tarve lähteä lankaostoksille.

Nyt ovat järjestyksessä myös muut tavarat. Lajittelin napit koon mukaan. Erityisen ihana on erityisesti tuo pieni peltirasiallinen kultaisia nappeja. En varmasti osaa niitä mihinkään käyttää, mutta ovat kyllä niin herkullisia. Ihaninta isoäidin nappivalikoimissa on se, että sieltä oikeasti löytyy monta kappaletta samanlaisia nappeja. Harvaan ompelukseen tarvitsee vain yhtä nappia.

Viimeisimpänä projektina olen aloittanut niskan taakse solmittavan topin ompelun. Vielä pitäisi viimeistellä helma ja kiinnittää letitetty nyöri etukappaleeseen. Ehkäpä siitä kuvaa piakkoin.

Näin pitkän hiljaisuuden jälkeen olisi kiva tietää, mahtaako täällä kukaan enää käydä?

Onnen aiheita

Pupulandian Jennin innoittamana haluan minäkin juuri tällä hetkellä listata onnelliseksi tekeviä asioita. Etenkin, kun murtunut ja lastoitettu etusormi häiritsee käsillä tekevän elämää, on hyvä pysähtyä miettimään onnen aiheita.

Minut tekee onnelliseksi juuri nyt:

Äidin tekemät punaiset huopatossut, jotka on ensimmäistä kertaa jalassa.

Aamulla saamani pitkä ja hartaudella kirjoitettu sähköposti ystävältä, joka on toisella puolella maapalloa ja se, että ehdin vastata siihen ajan kanssa.

Tuorein Täydelliset naiset jakso. Miten ihanaa olikaan hukuttautua 45 minuutiksi hömppään, jossa tekijät osaavat nauraa itselleen (tai ainakin luomilleen hahmoilleen).

Että saan tehdä huomenna sitä mikä tuntuu juuri nyt mielekkäimmältä.. neuvoa käsitöissä, vaikka oma käsi onkin paketissa.

Mies sai vakituisen työpaikan 60:n hakijan joukosta ja että se on parempi kuin edellinen duuni. Tämä on kyllä tehnyt onnelliseksi jo jonkin aikaa.

Se, kuinka paljon käsityöintoa muhun on kasautunut tänä aikana, kun sormi on ollut sidottuna lastaan.

Ja tietysti suuri onnen aihe on läheiset ihmiset ja se, ettei mun elämässäni ole mitään ihmissuhdeongelmia (ne on niin energiaa kuluttavia), ainakaan nyt.

Norah Jonesin levy kuunneltuna ylhäisessä yksinäisyydessä.

Ja se illan kolmas puolen litran teemukillinen, jonka kohta itselleni keitän..

Tilasin tänään ystävän suosituksesta positiivarien ajatuksen aamiaisen sähköpostiini.. Se löytyy halutessasi täältä.