Valkea Joulu

Koko syksy on tullut tehtyä käsitöitä, muutamia synttärilahjoja kummilapsille ja erityisesti vino pino joululahjoja. On hassua, kun urakka on valmis.

En ole juuri eläessäni viettänyt Joulua kaupungissa ja kun tämä kerta tuli, oli ihanaa saada viettää valkeaa joulua.. Vietettiin joulua ensimmäistä kertaa "anoppilassa".

Illan aikana sain kaksi puhelua, joissa kiitettiin lahjasta. Ensin soitti veljeni, jolle ompelin hupparin selkään Mario Brosista tutun sienihahmon. Oli osannut odottaa hupparia, mutta oli ällikällä lyöty, että olin keksinyt niin hienon kuvan. Veikka on ollut pelimiehiä jo 2-vuotiaasta saakka..

Toinen puhelu tuli 8-vuotiaalta kummipojaltani. Ompelin hänelle fleecehupparin ja aplikoin rintamukseen pingviinin jäälautalle. Ihana kommentti oli "se on niin ihanan lämmin, vaikka kuva on tosi kylmä".

Yritän koostaa sellaisen tehdyt joululahjat postauksen, sitä ennen kuitenkin mökille rentoutumaan. Nyt siis riprap pakkaamaan loput tavarat, sillä puoliltapäivin pitäisi olla auton kyydissä nokka kohti mökkiä.

Ihanaa Joulunaikaa kaikille!

Joulutonttu työssään..

Aika on mennyt paljon käsillä tehden. Mikä nautinto onkaan saada asioita valmiiksi. Suunnitelmat ovat pitkällä joululahjoja ajatellen ja aika monta projektia on jo hyvällä mallilla.

Tämä Norsu Norsunen on asustellut meillä jo jonkin aikaa. Kaava on ihanasta Pehmeitä lemmikkejä nallesta käsinukkeen -kirjasta, joka on osa 13 Uusi Ompelu- ja Käsityökerhoa vuodelta 1979. Materiaali on fleece, josta ompelin itselleni myös raglanhihaisen fleecepaidan. Norsulle ei ole vielä tiedossa kotia. Kaikki läheiset lapset ovat ohittaneet pehmoleluvaiheen..

Erään syksyn synttärisankarin lempihahmo on tässä. Hello Kitty -tuotteet ovat syyhkyhinnoissa, joten tekaisin tälläisen tyynyn lahjaksi.

Samaisen pikkuneidin joululahjapaitaan tuli aplikoitua tämä Kitty. Esittelen lopullisen vaatteen kunhan se valmistuu.

Uusi aluevaltaus oli pienellä virkkuukoukulla virkkaaminen sekä ohut heijastinlanka. Lopputuloksesta tuli ihan nätti. Näitä pitäisi tehtailla muutama lahjaksi.

En tiedä kärsivätkö muut samasta ongelmasta, mutta minä olen ainakin tuhannen keskeneräisen projektin ihminen. Mulla on kesken mm. virkattu meikkipussi, kaulaliina, neulotut huopatossut, t-paitoja, huppari ja fleecepaita. Lisääkin löytyy jos oikein yritän keksiä.

Mekkoprojekti nro 2, osa 2

Pitää joskus yrittää saattaa jotain keskeneräistä loppuun. Aloitin kesällä suunnittelemaan ja ompelemaan mekkoa syyshäihin ja josta kirjoitin elokuussa. Häät on juhlittu jo kuukausi sitten, joten voisi olla aika täydentää mekkoprokkis nro 2.

Jatketaan mekon toisesta kokonaisesta protosta. Viime keväänä en suostunut ompelemaan protoa ja nyt vasta tajusin, kuinka huoleton voi proton kanssa olla. Virheet saa anteeksi ja korjaukset on helppo merkitä, kun kangasta ei tarvitse varoa.

Kuvassa mekon toinen proto, jonka kanssa ei ollut enää paljoa korjailuja. Jämäkämpi puuvilla toimi protossa hyvin. Suunnittelin, että voisin tehdä tuosta joskus puolihameen, kun raidat asettuivat noin kivasti.

Välivaiheen kuvia on todella huonosti. Ompelin alle korsettiosan (superjämäkkää retropöytäliinaa, liimattavaa tukikangasta, vuori lakanakangasta, rigileneä, vinonauhaa ja hakasnauha) sekä helmaan tylliä ja vuorin. Tylliä tuli vain kaksi kerrosta helman kaavan mukaan. Näin jälkeenpäin lisäisin mielelläni vaikka yhden rypytetyn kaitaleen helmaan tuomaan muotoa.

Ja koska morsian on häissä huomion keskipiste ja mies ei halunnut järjestelmäkameraa vaivoikseen, kukaan ei ottanut mun mekosta kokonaista kuvaa (paitsi takaapäin). Byhyy. Jouduin ruinaamaan yhden kammottavan jäykän poseerausotoksen tutun ihmisen pokkariin.

Onneksi anonyyminaama peittää myös tippalinssissä-tunnelman. Oli todella vaikea astella alttarille, kun uruista soi Yiruman täälläkin joskus julkaistu River flows in you.

Mekko muuten valmistui häitä edeltävänä iltana noin klo 23. Morsiammen äidin muutama näppärä niksi säästi multa varmasti parikin tuntia turhaa räpeltämistä.

Mekon kaverina mulla oli luotto Bronxit (olen "korot jalassa vain juhlapäivinä" -ihminen), kirpparilta löytynyt bolero, mustat helmet (kaulassa ja korvissa), hiuksissa musta kukkakoru ja aivan karmeen väriset stay upit.. The Sak laukku ei päässyt kuvaan, mutta sekin oli kirpparilöytöjä.

Ja tässä mekko Lissun päällä. Ei olla ihan saman kokoisia, joten hakasnauhaa en saanut kiinni ylös asti. Mutta mekon muoto tulee esiin.

Tämän postauksen jälkeen voi palata arkirytmiin ja yrittää esitellä vähän tuoreempia tuotoksia. Joulukin on tulossa, joten puuhaa riittää. Plus ziljoonalla läheisellä ihmisellä on synttärit ennen joulua.. Melko paljon lahjoja siis työn alla. Näissä tunnelmissa siis.

Väsynyt, mutta onnellinen..

Viime aikoina elämän on täyttänyt kaavat, kankaat, neulaaminen ja ompelu. Taustalla on soinut äänikirjat, ensimmäiseksi 30 cd:listä Mikael Karvajalkaa ja sen jälkeen Legioonalainen Peters. Päivät ovat menneet töissä. Jos en ole ommellut, olen järjestänyt polttareita, viettänyt niitä tai tehnyt niiden jälkitöitä. Tai vaihtoehtoisesti tehnyt hääkarkkeja tai paikkakortteja häihin. Kaasona kannattaa nimenomaan omistaa luonne, jossa oikein hamstraa itselleen puuhaa..

Kuitenkin, vaikka eilen koin pieniä epätoivon hetkiä, nyt olen onneni kukkuloilla (hetkellisesti ainakin). Puin päälleni korsetin ja (tylliä, vuoria ja viimeistelyä vajaan) mekon. Tuli voittajaolo. Vielä kun lisäsin kirpparilta bongatun mustan boleron päälle, kaulaan uutukaisen helminauhan, korviin helmet ja tukkaan hiuskoristeen, en voi olla kuin tyytyväinen. Kaikki tunnit jotka olen hikoillut tämän mekkoprojektin takia eivät sittenkään ole valuneet hukkaan. Nautin edelleen ompelemisesta ja taas voin ylistää omalle vartalolle tehtyä vaatetta! Näitä ei kaupasta saa..

Mekonompelukoostetta tulossa kunhan olen toipunut häistä.

Terkuin, tosi väsynyt kaaso.

Mekkoprojekti nro 2

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, olen lupautunut kaasoksi. Häät ovat syyskuussa. Samaa mekkoa ei kiva pitää monissa juhlissa, joten uusi mekkoprojekti on ehtinyt hautua pitemmän aikaa..

Haaveilin kovin laajentavani värimaailmaani rohkeampaan suuntaan ja valita jotain syksyyn sopivaa väriä. Mieleni olisi tehnyt jotain lilan sävyistä, mitä olen aiemmin vierastanut ja vasta viime aikoina uskaltanut pukea päälleni.

Kiertelin muutama viikko sitten Eurokankaan valikoimia läpi. Lilat kankaat eivät olleet vielä ehtineet saapua, joten lopputulos oli kuitenkin tuttua turvallista punaista. Kankaan kaunis kirjailu houkutti ja väriyhdistelmä on ihana. Kangas on verhopuolelta ja jäykkää polyesteria.

Viime keväänä ompelin mekkoa ompelukurssilla ja sain siellä tekemiseen paljon apua. Mutta nyt kurssi jatkuu vasta syyskuussa. Onneksi mulla on pukuompelijaksi opiskellut tuttu, joka ihanan innokkaasti lupasi auttaa.

Viikko sitten tavattiin ja suunniteltiin pukua. Kaivoin alkuvuodesta kurssilla tehdyn yläosan peruskaavan esiin ja siitä saatiin näppärästi korsettiyläosan kaava. Peruskaavan väljyys 8 senttiä otettiin kokonaan pois.

Kaavat liimattiin kartongille, jossa ne pysyvät siistinä ja johon on helppo piirtää muutokset. Tässä kuvassa kaavoihin on jo tehty muutoksia ensimmäisen sovituksen jälkeen.

Kuvassa kaavojen lakanakangasversio ensimmäisen sovituksen jälkeen. Kuvassa oleva sovitusnukke on edelleen kesken, pieniä ongelmia polyuretaanin kanssa (olisi pitänyt saada ensin harjoitella sen kanssa).

Tänään tuttavani tuli sovittamaan ensimmäisen version mun päälle ja tehtiin sen jälkeen kaavoihin muutokset. Helmakin piirrettiin itse ja liimattiin maalareiden käyttämälle ruskealle kartongille odottamaan muutoksia.

Työskenneltiin 2,5 tuntia todella tehokkaasti (ehdittiin myös syödä mun aamulla paistamaa mustikkapiirakkaa), jonka jälkeen jäin yksin kopioimaan kaavoja, kopioimaan niitä kankaalle, leikkaamaan, neulaamaan ja ompelemaan. Ja olin niin tehokas, että sain ommeltua koko mekosta lakanakangasversion valmiiksi!

Muutoksia tulee.. Vyötäröltä pitää ottaa sisään. En myös osaa oikein kuvitella, miten helma poikkeaa tuosta vanhasta pehmeästä lakanakankaasta sitten, kun ompelen sen polyesterikankaasta ja laitan tylliä alle. Meneekö se sitten nätisti A-linjaan? Ompelin myös yläosaan kujat luille, että ne saisi mukaan seuraavaan sovitukseen. Ja tietysti se kriittinen kysymys, mitä olkapäiden peitoksi??

Ihana kesäsunnuntai

Aamulla satoi vettä kaatamalla, kun heräsin klo 6.30. Kun ystävä kurvasi hakemaan mua 7.40, sade oli juuri loppunut. Kirpparikonkariystäväni vei mut kirppiskierrokselle, sillä olen aina ihaillut sitä taitoa bongata kirppareilta helmiä.

Käytiin kiertämässä Valtterilla ja Hietsun kirpparilla. Paras löytö taisi olla Onlyn nahkatakki, josta myyjä pyysi 20 euroa, tinkasin sen 15 euroon ja kotona sovittaessa löysin takin taskusta euron kolikon. Hietsusta tuli bongattua myös Nadja, jonka pöydästä ystäväiseni kuori kermat päältä. Satuttiin paikalle juuri, kun Nadja ystävineen aloitti tavaroiden purkamisen pöydälle. Mun mukaan lähti ihana villahuivi.

Mua on pitkään vaivannut muutamat pukeutumisasiat. Ensinnäkin (vinkki muotibloggareille) mua mietityttää tosi paljon, millaiset vaatteet sopii mun vartalolle (vuosia myöhemmin kuvista huomaa hyvin mitkä eivät sovi) ja toiseksi tuntuu siltä, että olen pitkään liikkunut peruspukeutumisen saralla todella turvallisilla vesillä. Mun vaatekaappi on täynnä perus t-paitoja ja toppeja. Ja jemmaan vaatteita vuosikausia, sillä joskushan niitä voi vaikka käyttää..

Tänään sitten kolmen tunnin kirpparikierroksen jälkeen, mun ehdotuksesta, frendi iski mun vaatekaapille. Kaksi hyllyllistä levitettiin sängylle ja rakas ystäväni hyväksyi vaatteita, käski osan suoraan kierrätyskasaan ja pyysi joistain hyvät selitykset, miksi haluan niitä jemmata. Tuloksena on läjä vaatteita, jotka tulevat vaihtamaan omistajaa, kaksi siistiä hyllyllistä paitoja ja tosi hyvä fiilis.. Nyt iski kierrätysinnostus. Siistin kodin salaisuus on kuulemma laittaa nurkissa pyörivät tavarat kiertoon. Onneksi mulla on tuollainen ihana ystävä!

Olisin tietysti voinut ottaa saaliistani kuvia, mutta uudessa läppärissä (jonka ostin kun pelkäsin vanhan poksahtavan) ei ole vielä kuvien latausohjelmaa ja muutenkin taistelen vistan kanssa.. Tosin, kaikki muut vaatteet ovat pesussa, paitsi se nahkatakki.

Psst.. Sovitusnukke on nyt puolivalmiina olohuoneessa. Neljä tuntia kärvistelin kun paperiliuskoja siliteltiin mun päälle. Pitää laittaa siitä jossain vaiheessa kuvallista selostusta tarkemmin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..

Superstartti häävalmisteluihin

Olen kuusi tuntia suunnitellut ystävien häihin liittyiviä asioita. Alkuperäisestä kartonkiaskartelu, sisälehtinen ja satiininauha -yhdistelmä muuttui matkan varrella. Lopputuloksena on kuvankäsittelyllä tehty kutsukortti, jonka visuaalinen ilme on viimein valmis (jollei suuria muutoksia synny vielä kesken matkan) ja kauniin syksyinen.

Olen jumittanut läppärin ruutua niin antaumuksella, että katse ei tarkennu enää puolta metriä kauemmas ja selkä alkaa olla tunnoton.

Nyt nukkumaan ja huomenna lääkärisetää tapaamaan. Jos vaikka selviäisi, missä määrin kipuilu kuuluu paranemiseen.

Parempaan päin

Yhden superkamalan viikon jälkeen suunta on parempaan päin. On myös helppo huomata, kuinka hyvin asiat oikeasti ovat ja kuinka paljon on asioita, joista pitäisi osata olla kiitollinen. Ihmisillä kun on paljon vaikeampiakin koettelemuksia elämässään..

Viime viikko meni myös suurimmaksi osaksi sohvanpohjalla. Kävin kirjoittamassa työsopimuksen ensi lukuvuodeksi. Työnkuvani saattaa muuttua olosuhteiden vuoksi, mikä saattaa olla hyväkin asia. En vain vielä tiedä miten suhtaudun uusiin kuvioihin. Yleisesti muutoshan on hyvästä (ja varsin luonnollinen asia), mutta sitä vastaan pitää periaatteestakin pokkuroida. Olen päättänyt olla murehtimatta ennen kuin syksy tulee ja työt alkaa.

Keppien kanssa kävely on muuttunut hieman helpommaksi, kun olen uskaltanut laskea painoa jalalle. Pitäisi varmaan kävellä paljon noiden sauvojen kanssa, että jalka tottuu helpommin kävelyn tuomaan liikkeeseen siinä vaiheessa kun sauvat katoaa.

Sohvaelämä tylsistyttää. On vaikea saada mitään kovin kunnianhimoista aikaiseksi, kun on jo tottunut että kyllä se aika kuluu, kun jumittaa. Twilight -sarja on nyt luettu loppuun ja vähän tuntuu ontolta, kun ei ole mahdollisuuksia palata siihen maailmaan ilman, että aloittaa kirjasarjan alusta. Haaveilen sovitusnuken tekemisestä. Haluaisin niin päästä opettelemaan muotoilua siihen päälle. Ja mielelläni otan vinkit aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta tai linkeistä..

Kaason roolissa olen saanut kulutettua aikaa hääfoorumeilla pyörien. Häät ovat suunnitteilla syksyksi ja aika paljon on tekemistä siihen mennessä. Tuntuu, että olen välillä ollut innokkaampi, kuin morsian itse. Kaasoilun ohessa pitäisi ommella itselle jotain päälle pantavaa syyskuuksi. Pitäisi alkaa kehittelemään jotain ideoita. Mitä syyshäihin puetaan päälle?

Paska kasaantuu

Otsikon mukaan luvassa ei ole yhtään mitään kivaa. Ilmeisesti minua rankaistaan, sillä olen käyttänyt yhdessä sanoja "paras" ja "sairasloma". Sen jälkeen onkin alkanut alamäki ja kaikki ikävä on kertynyt yhteen läjään eli meikäläiseen.

1. Hampaat tippuu

Sain purentakiskon yli vuosi sitten, kun kärsin helvetillisistä hammassäryistä ja pahimmillaan hengittäminen tai hyppiminen sattui. Buranaa kului.. ja loppujen lopuksi helpotus löytyi purentakiskoista. Niitä on tullut käytettyä koko ajan viimeiseen hammaslääkärikäyntiin asti, jolloin lääkäri sanoi "ei me tehty mitään mikä vaikuttaa sun purentaan" ja kiskot eivät enää vaimentaneet öistä nakuttelua. Nyt etuhampaita särkee taas ja tuntuu siltä että ne tippuu!

2. Pää on tukossa

Koska olen maannut kotona, olen vähentänyt allergialääkitystä. Ulkona on siitepölyjä, hyvällä ystävälläni on koira ja vietin aikaani ulkona viikko sitten. Tiistaina heräsin pää niin kipeänä, että itketti. Hirveä flunssa, joka siirtyi poskionteloihin asumaan. Valkosipulit korviin, villahuivi kaulaan, nenäkannu ja suolalla kurlaaminen..

Taudista on tosin seurannut se, että olen syönyt tulehduskipulääkkeitä, enkä ole tuntenut hammassärkyä. Tosin tulehduskipulääke hidastaa luutumista.

3. Mikä tulevaisuus?

Olen pätkätyöläinen, jolle tehdään työsopimus siksi aikaa kun koulussa on opiskelijoita. Soittelin töihin ja kyselin, miten on ensi lukuvuoden sopparin laita ja sain vastaukseksi kysymyksiä kiinnostuksestani ja terveydentilastani.. koska olen ollut paljon sairaslomalla. Periaatteessa suullinen sopimus ollaan tehty keväällä, joten asian kai pitäisi olla selvä. On kuitenkin sellainen olo, että pitää todistella, etten huvikseni sairastele.

4. Jazz ääni ja äänettömyys

Flunssa/poskiontelontulehdus on sitkeästi jyllännyt kropassani, vaikka olen itseäni yrittänyt huolella hoitaa. Ontelon eritteitä riittää ja nenäliinoja tarvitsee taas ostaa lisää. Ääneni on painunut matalaksi. Lauantaina kävin toivottamassa oppilaille hyvää kesää ja onnittelemassa oppivelvollisuutensa suorittaneita. Eiköhän siitä puhumisesta tullut kurkku kipeäksi.. Nyt yritän ottaa puhumisen kanssa iisisti, puhua mahdollisimman vähän ja muistaa puheterapeutin vinkit (avaa suuta jne). Onko ääniongelmat tulevaisuuden riesa. Eikö riitä, että flunssa menee aina poskionteloihin, pitääkö sen sen perään vielä vaikeuttaa puhumistakin. Onneksi olen hyvä pantomiimissa.

5. Tuholaisongelma

Naapurissa on ollut ötököitä.. ihan riesaksi asti. Tänään löysin ensimmäisen ilmastointihormin läheltä, tullut kai sieltä, kun hormeja on putsattu. En haluaisi lähteä evakkoon myrkytysten takia.. tai ylipäätään sitä rumbaa mikä siitä syntyy. Ja jotain hermomyrkkyjä kotiini.

---

Ei mikään paras viikko. Ulkona on ollut superit ilmat, eikä olo ole sietänyt edes takapihalle raahautumista. Tänään olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ystävä tuli käymään ja kyselin häneltä lehtiöön raapustaen toiveita häiden ja polttarien suhteen.. Lähitulevaisuudessa siintää kaason rooli.

Reilu viikko kontrollikäyntiin tuon jalan kanssa. Akillesjänne on todella kireä, mutta se varmasti liittyy siihen, että jalka on vain ollut levossa. Pitää alkaa kuntoilemaan ja venyttelemään lihasta kevyesti. Olisipa ihanaa, jos lähitulevaisuuden Tallinnan reissussa saisi kävellä ihan itsekseen..

Kiitos ja anteeksi.

Ps. Olen oikeasti miettinyt tällä viikolla, että kuvittelenko nämä kaikki vaivat itselleni, että olenko jotenkin harhainen tai jotain.. Voiko ihminen sairastaa näin paljon ja kerralla. Onko tämä vaan tosi paskaa tsägää?

Hääjuhlaa ja lettukestejä

Olen viettänyt ehkä parasta sairaslomaani ikinä (yritän myös olla ajattelematta rajoitteita, joita se tuottaa, että pysyisin hyvillä fiiliksillä). En ole joutunut viettämään montaa yksinäistä päivää, minua on kuljetettu ihmisten ilmoille ja aurinko on pitänyt mielen virkeänä.

Viime viikolla pohdin painin luomiväriasioiden kanssa. Meikkaaja-maskeeraja -ystäväni olisi halunnut tehdä silmiini (joista löytyy vihreää, ruskeaa ja keltaista) ruskean silmämeikin lauantaisiin häihin. Onneksi pidin vihreä-keltaisesta toiveestani kiinni ja kävin ostamassa itselleni kyseiset värit. Mukaan tarttui myös uusi kulmakynä (edellinen on varmasti kymmenen vuoden takaa) ja luomiväriostoksista sain kaupan päälle tuollaisen lilan glitterluomivärin.


Oli mieletön fiilis olla naama ja tukka laitettuna liikenteessä. Ja päälle vetäisin vihdoin valmistuneen mekkoprojektimekon, jota olen koko kevään tehnyt. Vielä edellisenä iltana ompelin vetoketjun kiinni vuoriin, hakaset ja vuorin kiinni saumavaroihin. Pelkäsin etukäteen, miten polyesterisatiini käyttäytyisi.. mutta mekon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se istui täydellisesti ja tuntui päällä kuin toiselta iholta. Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen.

Mulla on todella hyvä tasapainoaisti tämän sairasloman jälkeen. En halunnut keppejä pilaamaan kuvia, joten heitin ne useimmissa kuvissa syrjään ja tasapainoilin. Nuo kengät jouduin ostamaan ihan tätä tilaisuutta varten, sillä jostain syystä korkkarit eivät olleet vaihtoehtona.


Viime postauksen jälkeen meillä on vietetty jo kahdet lettukestit. Kehitin itselleni sopivan lettutaikanan ja mies teki itselleen ja muille oman. On ollut ihanaa herkutella porukalla.. Mies on kyllä loistava lettumestari.

Loistavat karppiletut syntyy tällä ohjeella

4 kananmunaa

3 rkl soijajauhoa

3 rkl vehnälesettä

3 rkl perunakuitua

2 tl psylliumjauhetta

2 dl maitoa

loraus öljyä

suolaa

Riko kananmunat, sekoita jauhot ja psylliumjauhe samalla hyvin sekoittaen. Lisää maito, öljy ja suola. Anna turvota puolituntia ennen paistamista.

Lisää maitoa tarpeen mukaan..

Jalka levossa, mieli kasassa

Mitä olen tehnyt, että olen ansainnut ystävän, joka ajeluttaa mua paikasta toiseen, avustaa kaikella mahdollisella tavalla, pitää mun pään kasassa saikun aikana ja vielä tiskaa ja siivoaa mun keittiöni. Olen ihan onnesta sykkyrällä. Ilman tätä ihanaa ihmistä olisin varmasti todella myrtsinä kahden viikon sohvalla makailusta.

Maanantaina kävin lääkärillä ja sain lähetteen urheilulääkärille. Urheilulääkäri kuvautti jalan ja sain uuden diagnoosin. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa akillesjänteestä, vaan kantapäässäni on rasitusmurtuma. No arvailuahan tämäkin on, koska järkeiltiin, että magneettikuvaus on turhan kallis kuvaus, kun loppujen lopuksi hoito on kuitenkin sama: Lepo! Kolme viikkoa sauvojen kanssa, lepoa jalalle ja sitten uusi käynti lekurilla.

Kun ystävä on kuljetellut mua töihin käymään ja muualle, ei ole ehtinyt kärvistelemään sohvalla. Lääkärin jälkeen käytiin spontaanisti kampaajalla, jolla oli heti ajat meille molemmille. Ja kun asioita ei jää mietiskelemään liian pitkäksi aikaa, on helppo olla spontaani, rohkea ja tehdä rajujakin muutoksia hiuksiin. Väri vaihtui ja pituus myös, mutta ei harmita. Odotan kovin, että tapaan ihmisiä ja pääsen yllättämään heidät hiuksillani.

Eilen tuli käytyä myös kosmetologilla, mikä oli ihanaa hemmottelua. Vai voiko mikrohiontaa kutsua hemmotteluksi, kun se kuitenkin tuntuu aika ilkeältä iholla. Kuitenkin se kahden tunnin makailu lämpimään peittoon käärittynä tuntui kivalta. Ja ihmetystä jaksaa herättää, että parhaat kosmetologikokemukseni ovat tuosta samasta paikasta, alan opiskelijoiden hoidosta. Rajun ihonpuhdistuksen (otteet ei olleet hellimmästä päästä) ja yön jälkeen naama ei olekaan pilkullinen niin kuin monien muiden kosmetologien jäljitä. Tai ehkä se johtuu parhaista tuotteista.. Tähän asti olen käyttänyt apteekin rasvoja, mutta Yonka-tuotteita todella voi hehkuttaa.

Saikulla on yllättäen ollut enemmän aikaa laittaa itseään ja olen jopa jaksanut leikkiä luomiväreillä. Minulla on meikkaaja-maskeeraja -ystävä, joka joskus taikoi mulle ihanan vihreä-keltaisen silmämeikin, värejä, joita en ikinä kuvitellut laittavani silmiini. Ja nyt haaveilen noiden värien hankkimisesta omaan meikkipussiini. Tekoripsiä en ole koskaan laittanut itse, enkä osaisi kuvitella niitä kuin johonkin erityisen juhlavaan tilaisuuteen.


Olen yrittänyt aikaistaa rytmiäni, jotten valvottaisi miestä illalla. On hassua herätä puoli kahdeksalta, syödä aamupala ja lojua sohvalla. Tämäin puolittain makaava asento houkuttelee nukahtamaan, joten ehkä olisi hyvä hetki mennä leikkimään flamingoa suihkuun. Pitäisiköhän hankkia suihkutuoli tulevan kolmen viikon varalle. Vasen polvi on ollut muutamana iltana aika hellänä.

Terveisiä sohvanpohjalta (ja vähän auringosta)

On helpompi elää päivä kerrallaan (tai sitten ajatella niin pitkälle, että osaan kuvitella itselleni terveen jalan). Positiivisena ihmisenä olin varma, että jalka on varmasti kävelykunnossa tähän mennessä ja että työt kutsuisivat huomenna. Lääkärissä käydessä sain ohjeet, että kun jalka tuntuu paremmalle, lisätään sen päälle pikkuhiljaa painoa. Taisin lisätä painoa vähän innokkaasti, sillä sain jalkani todella kipeäksi. Tänään on jo hieman parempi päivä.

Sitä ei halua ajatella, mitä kaikkea voisi tehdä. Eikä varsinkaan tahdo katsella ulos. Huomaan olevani liian helposti kärttyinen niille ihmisille, jotka eniten ovat apunani. Ja kaikista helpoin on jäädä sohvalle.

Onneksi on autoilevia ihmisiä. Äiti haki mut "hoitoon" ja nautin äidin takapihan rauhasta. Bikinit päällä itsensä grillailu sentään onnistuu yksijalkaisena. Kolme tuntia hurahti hyvin, kun luin Breaking dawnia ja broidi kävi hetken juttelemassa. Sain myös herkullista grillattua kanaa ilman, että tarvitsi tehdä itse mitään yhdellä jalalla hyppien. Äiti toi mut kotiin kaupan kautta, joten ei tarvitse miestä heti käskeä täydentämään ruokavarastoja.

Mukavaa päivää kruunasi vielä ystävän kyläily. Mies palaili yllättävän aikaisin, mutta antoi meidän jutella tyttöjen juttuja upottamalla päänsä kuulokkeiden väliin. En tiedä miten jaksaisin, jos tämä ystävä ei olisi viettänyt kanssani näin paljon aikaa. Huomenna samainen ystävä lupasi viedä mut lääkäriin (niin ei tarvitse kärvistellä sauvojen ja julkisten kulkuneuvojen kanssa) ja pääsen samalla reissulla käymään töissä.

Kädet kipeytyvät yllättävän pienestä kävelystä keppien kanssa. Sitä jaksaa muutaman tunnin olla sosiaalinen ja hymyillä, jonka jälkeen sohva tuntuu taas kovin houkuttelevalta. Nostan hattua kaikille, jotka kulkevat keppien kanssa joka päivä pitkiäkin matkoja.

Tässä sohvan, sohvapöydän, läppärin, stereoiden, tv:n ja kaukosäädinten muodostamassa saaressa vietetystä ajasta on muodostunut jotain hyvääkin. Olen surffannut tieni uusiin blogeihin. Erityisesti Kemikaalicoctail on herättänyt kiinnostusta. Ensimmäistä todellista vertaistukea vatsaongelmien aiheuttamaan ruokavalioon. Vaikka vähän erilaista linjaa pidän noissa ruokailuissa, on äärettömän mielenkiintoista lukea Kemikaalicoctailin kommenteista, että meitä on monia!

Ensiviikolla on erään kaverin häät ja tarvisin vinkkejä juhlapukeutumiseen jalkapuolena. En uskalla enää olla niin positiivinen, että luottaisin juhlivani kahdella jalalla. Ja sauvojen kanssa taitaa korkokengät (tai kenkä) olla poissuljettu vaihtoehto. Millaiset jalkineet jalkaan ja mitä siihen kipeään (oletuksella, että kenkä tuntuu pahalta) jalkaan.. ei ehkä ainakaan harmaata paksua villasukkaa? Päälle pukaisen sen vielä vuorin kiinnittämistä vaille olevan projektimekon ja harteille mustan kietaisuneuletakin.

Kuningatarta pöytään

Pääsin tänään aamulla kyydillä lääkäriin. Olin jo positiivisempi, kun vähän tuntuu jalka paremmalta, vaikkei se vielä kestäkään astumista. No lääkäri lätkäisi sairaslomaa tämän viikon loppuun ja sanoi, että hyvä, jos tolla jalalla juhannustansseja tanssitaan. Kyyneleet nousi silmiin, ei juoksemista, ei aikidoa, ei norsupalloa, eikä paljoa muutakaan kivaa. Yritän jaksaa ajatella positiivisesti, mutta hieman tekee tiukkaa. Sauvoilla kävely käy kyllä liikunnasta, joten käsivoimat ja vatsalihakset tässä sentään kehittyvät. Paljoa ei tarvitse kulkea, että hiki virtaa. Onneksi on mies ja superavulias äiti, eikä paljoa tarvitse sohvalta liikkua, kun mies viritti datapisteen viereen.

Tänään sain kyydin sovitusnukkekurssia seuraamaan. Kipeä jalka estää täysipainoisen osallistumisen, eli en saa omaa nukkea tehtyä tuolla kurssilla. Menin kuitenkin imemään teoriat itseeni ja istuskelemaan sinne illaksi. Opettaja teki parilleni nukkea ja pääsin seuraamaan tapahtumia aitiopaikalta. Mielenkiintoinen prosessi, en malta odottaa, että pääsen omaa nukkeani tekemään, vaikka se tarkoittaakin todella pitkää seisomista. Kurssilla ihmiset seisoivat noin 4 tuntia, kun paperisuikaleita siliteltiin. Aion todellakin houkutella kaksi ihmistä tekemään nukkea, kun joku kaunis päivä niin pitkälle pääsen, että seison jaloillani.

Voisin lupailla joskus tulevaisuuteen tarkempaa sovitusnukkekurssi postausta, mutta tämän päivän kuviin en ole pyytänyt julkaisulupaa. Joten postaan tänään vain kakkukuvia.

Näin näppärästi rakentui aasinsilta eiliseen äitienpäivään. Kutsuin minun ja miehen äidit ja sisarukset äitienpäiväkakulle. Pitemmän aikaa on tehnyt mieli täytekakkua, mutta jotenkin sellaisen tekemiseen tarvitsi erityisen syyn. Ja ehkä on parempi, etten yksin pääse syömään koko kakkua.

Leivoin kakun samalla lasisysteemillä, millä kääretortunkin (saman verran munaa, makeutusta ja jauhoja). Mietin vain kovasti, onko mitään mahdollisuuksia saada leivottua paksua karppikakkupohjaa, kun en saa kolmeen osaan halkaistavaa kakkupohjaa kahdeksan munan taikinallakaan (vuoka 24 cm). Leivoin siis jälleen kerran kaksi kakkupohjaa, ensin kuuden munan ja sitten vielä 3 munan pohjan. Tykkään korkeista kakuista, jonne saa kahta eri täytettä eri väleihin.


Jauhoina käytin soijajauhoa, vehnälesettä ja perunakuitua. Sekaan pistin vähän psylliumia. Väliin tuli mustikka- ja vadelmarahkaa, molemmat omiin kerroksiinsa. Hyydytin niitä hieman liivatejauheen jämällä, olisi saanut tulla hieman tukevammaksi.


Päälle tein kerma-rahkaseoksen, jonka maustoin aidolla vaniljalla ja makeutusaineella. Marjat tulivat kaupan pakastealtaasta.


Kuusi henkilöä sai tuhottua kakusta 2/3, jonka lisäksi pöydältä katosi pieni suklaa(kuiva)kakku. Hyvin maistui, vaikka olikin tälläinen karppitäytekakku. Marjaisat täytteet tekivät kakusta raikkaan. Miehen mielestä välissä pitäisi olla enemmän marjaa ja vähemmän kerma-rahka-seosta.

Kuulisin mielelläni teidän parhaat kakuntäyte-ehdotukset. Tällä hetkellä tämä kuningataryhdistelmä on oma suosikkini.

Jalankorviketta ja sohvaperunointia

Kun tuomio on lepuuttaa jalkaa ja pysyä kotona, on aikaa dokumentoida omaa elämäänsä. Kärsin elämäni (ehkä) ensimäisestä urheiluvammasta, joka on tullut liian nopeasti aloitetusta ja/tai rajusta lenkkeilystä, huonoista tai vääränlaisista kengistä tai huonosti hoidetuista venyttelyistä. Akillesjänne on tulehtunut ja kovin kipeä. Tänään sain onneksi kyynärsauvat ja kotona liikkuminen muuttui huomattavasti miellyttävämmäksi, eikä tarvitse hyppiä vasentakin jalkaa kipeäksi.

Jotain olen saanut tv:n ääressä tehtyä. Sovitusnukkekurssia varten pitää leikata 10m2 Do it magic -paperia kahden ja 4 sentin levyisiksi suikaleiksi. Sain ne leikattua, mutta epäilin jo hetken rasitusvammaa saksikädessä. Ensi viikolla kurssi jatkuu ja silloin pitäisi olla hyvässä kunnossa. Sovitusnukkea tehdessä pitäisi jaksaa seistä kolmesta neljään tuntia paikallaan. Ostoksillakin pitäisi käydä. Sovitusnuken tekoon tarvitsen paperin lisäksi ainakin spraytärkkiä ja polyuretaania (saumausvaahtoa). Jännää.


Kotona ollessa tekee mieli kaikkea hyvää, eikä kaupasta löydy minun ruokavaliolleni mitään valmista. (Olen nyt vähentänyt hiilareita entisestä vähän lepsummasta linjasta.) Oli pakko yrittää pyöräyttää karppikääretorttu. Ohje tuli päästä ja suhteet perinteisellä kolmen lasin (saman verran munaa, jauhoja ja sokeria eli makeutusainetta) ohjeella. Jauhoina käytin kaurakuitusta, pofiberiä, vehnälesettä ja soijajauhoa. Jauhoihin sekoitin teelusikallisen leivinjauhetta ja puolikkaan psylliumia.


Köksänopelta kuulin, että kääretorttu murtuu, jos siinä on liikaa jauhoja. Kääretorttulevy meinasi murtua (ehkä sitkon puutteesta), mutta kostutus varmasti auttoi. Levitin levylle kosteaa omenasurvosta ja kanelia ja perään makeutettua vaniljakermavaahtoa. Levy meni nätisti rullalle. Ei ehkä salonkikelpoisin yksilö ilman kuorrutusta, mutta maistuu herkulliselle ja pysyy kasassa. Herkun sisältökin on melkein pelkkää kuitua ja rasvaa. Kaurakuitusesta sellainen vinkki, sen maku on tosi voimakas.. ei kannata käyttää kovin runsaalla kädellä.

Nyt illalla mies laittoi ruokaa (kun ensin olin pilkkonut rehut pöydän ääressä). Ei tarvitse huomenna kärsiä nälkää. Ja kun jatkan sohvaelämää, voisin taas tarttua Twilight-sarjaan. Breaking Dawn on vasta alkumetreillä ja sivuja kaikenkaikkiaan 768.

Nyt menen nappaamaan nappia naamariin ja öljyämään kantapään kipugeelillä.

Hulinaa

Tosi pikapikapostaus (lupaan vaan), sillä muuten jää postaamatta kokonaan.

Viikko on mennyt jotenkin tosi hektisesti. Kamalasti on ollut tekemistä ja on tuntunut siltä, että koko ajan on pitänyt olla kiitämässä, eikä ole jäänyt aikaa hengähtää saati blogata.

Kävin taas ompelukurssikaverin luona ompelemassa, mutta muuten mekkoprojekti on ollut ihan jäissä. Pitäisi ottaa sellainen loppurutistus sen kanssa. Helmaan pitää ommella piilo-ommel, mutta en ole koskaan ommellut sellaista. Ompelukoneesta löytyy kyllä siihen sopiva jalka.. Joku viisas neuvoisi miten?? Käsin siihen menee pieni ikuisuus.

Twilightit on ollut syrjässä. En meinaa muistaa, milloin viimeksi olen koskenut kirjaan. Sen sijaan puikot ovat heiluneet ja sain nämä valmiiksi. Ja lankahan oli Lankamaailma Nordiasta ostettua villa/bambu/polyamidi-sekoitelankaa.


Torstaina sukkien saaja tuli vierailemaan töissä. Ja hyvinhän ne sopivat jalkaan.


Ruuanlaitossa on ollut mielikuvitus vähissä. Onneksi Marjo vinkkasi mulle muutamia ruokablogeja ja Herkku ja koukku -blogista löytyi inspiraatio. Ihan en tehnyt reseptin mukaan ja aliarvoin hieman reseptin tulisuutta, joten täällä ollaan syöty tosi hottia currya.

Tässä kohtaa esittelenkin teille yhden kokkaajan kaverin, joka on saattanut olla tv:stä tuttu ysärillä. Sain tämän äidiltäni, jolla on ollut ylimääräinen jemmassa sieltä ysäriltä saakka.

Tein tässä haudutuspadassa tuon kasviscurryn. Heitin kattilan hellalle, pohjalle öljyä ja mausteet sekä kasvikset. Annoin kypsyä liedellä 5 min, jonka jälkeen laitoin kattilan haudutuspataan. Tunnin verran ruoka kypsytteli itse itseään (kävin samalla kaupassa, postissa ja lähikosmetologilla naamarasvaostoksilla) ennen kuin lisäsin siihen kikherneet. Tein padassa vielä riisit. Kurkumalla värjätyn ja valkosipulilla maustetun jasmiiniriisin kanssa valmistus kesti 25 minuuttia. Ei enää ikinä pohjaan palanutta riisiä. Haudutuspadan jälkeen en ole enää riisinkeitintäkään käyttänyt.


Ja niille jotka ajattelee, että hei, sillähän on aromipesä (niitä tosiaan myytiin tv-shopissa 90-luvulla).. Niin tämä yksilö on aito ja alkuperinen suomalainen keksintö, joka pöllittiin hävyttömästi ja nimettiin aromipesäksi. Ja vaikka muistot aromipesästä ovat äärettömän huvittavia niin haudutuspata on kokkaajan unelma. Ruoka tekee itse itsensä, mikään ei pala pohjaa ja energiaa ei kulu turhaan.


En muistanutkaan kuinka hyviä kikherneet ovat. Kasviscurrysta tuli herkullista ja mieskin sai ruokaa.

Posti yllätti keskiviikkona tuomalla paketin Hong Kongista. Levyt saapuivat alle kahdessa viikossa. Loistavaa!


Eilen juhlittiin vappua ystävien kanssa meillä. Ostin töistä munkkeja ja simaa, leivoin itse kaksi omppupiirakkaa (olisi ollut hyvä hetki ottaa kuvat, kun kerrankin olisi näyttänyt hyvältä), tein salaatin (pilkoin salaatin päälle koristeeksi kirsikkatomaateista kukkasia) ja ystävä toi feta-pinaattipiirakan.

Tuhtien syömisten jälkeen pelattiin Times-peliä (jossa kaikki sanat on todella kökösti käännetty sanakirjalla suomeksi). Peli on kuin Alias, mutta siinä selittämisen lisäksi pitää esittää pantomiimia ja piirtää. Skipattiin piirtäminen.. Ja oli taas hauskaa. Pelaaminen hyvässä porukassa on hauskimpia ajanvietteitä mitä tiedän. Pitää ottaa pian uusiksi.

Tässä pikapostauksessa meni yli tunti, kun olen samalla lataillut kuvia, puhunut puhelimessa, käynyt laittamassa aamupalaa jne. Pitäisi pian lähteä ajelemaan mökille päin ja pakkaaminen on vielä alkutekiöissä. Huomenna sitten takaisin kuuntelemaan Hectoria. Jee.

Nenänvartta pitkin ja pää pystyssä

Olin suunnitellut käyttäväni illan kutimien ääressä, mutta sähköpostitse tullut kommentti ja siitä syntynyt keskustelu sai synnytettyä tarpeen kirjoittaa juuri nyt.

Marjo ehdotteli viestissään, että mun pitäisi kirjoittaa ruokablogia. Olen todella otettu toiveesta, mutta koen, etten oikein pärjää sillä saralla. Ruoka- ja kakkublogit ovat täynnä toistaan upeampia kuvia, joissa on panostettu kattaukseen ja ruuan asetteluun.. Omat kuvat näyttävät aika ankeilta. Onneksi tuotokset kuitenkin maistuvat ja uppoavat syöjiensä mahoihin.

Toinen vaikeus reseptien jakamisessa on se, että useimmat reseptit elävät tilanteen mukana. Jos teen karppiversion jostain ohjeesta, kestää useita leipomiskertoja ennen kuin resepti on edes hiukan muotoutunut lopulliseen versioonsa. Ja olen äärimmäisen huono mittaamaan ja laittamaan määriä ylös. Tässä olen hieman parantanut sen jälkeen, kun äitini toivoi saavansa minulle sopivia reseptejä.

Olen aloittanut leivontareseptikansioiden kokoamisen. Kirjoitin koneella reseptejä 15cmx10cm kokoisiksi ja iskin niitä valokuvakansioon (sellaiseen missä on päällekkäin niitä taskuja, mummillani oli sillä tavalla kerätty reseptejä arkistoon). Sain ehkä 8 reseptiä tulostettua ja kansion taskuihin.. ja eipä mennyt aikaakaan, kun reseptit olivat eläneet taas uuteen uskoon.

Tänään leivoin taas omenapiirakkaa. Tämä resepti on kolmas karppiversio. Ensimmäisen taisin löytää karppaus-foorumilta. Tein sitä kunnes viime syksyn alussa köksäntunneilla leivottiin omenamuffinsseja. Luokassa oli joitain edelliseltä kerralta jääneitä tarvikkeiden jämiä, joita ei oppilaiden leipomuksiin enää voinut käyttää. (En itse ole niiden päivien kanssa kovin tarkka, makuaistiin ja maalaisjärkeen luotan niissä kohdin, missä olen itse syöjänä.) Tein sitten omppumuffinssitaikinan leseistä, mantelirouheesta, kaurahiutaleista, ohra- ja ruisjauhoista ja makeutin sen makeutusaineella. Lopputulos oli mainio. Syötiin piirakkaa työparini kanssa ja sitä tuli maistamaan rehtorikin. Tämä oli omppupiirakkaresepti numero kaksi (kotona käytin kyllä karpimpia aineksia -> soijajauho, mantelijauhe).

Resepti numero kolme syntyi myös köksäntuntien inspiroimana (ja makeannälän herättyä). Leivottiin silloin tunnilla Runebergin torttuja. Samalla viikolla tein ohjeesta karpin version. Tortut olivat mainioita ja sovelsin taikinaa seuraavaksi toskakakun pohjaan. Kun se kerran toimi piirakkapohjana, se oli helppo yhdistää omppupiirakkareseptiin numero kaksi.

Ja koska maailmankaikkeudessa on vain yksi laki joka ei koskaan muutu.. se, että kaikki muuttuu ja että kaikki on tilapäistä, niin tuokin resepti on myös elänyt eteenpäin sen kirjoitushetkestä. Koska paistoaika on lyhyt ja meikäläinen hieman allerginen omenalle sekä mantelille, omenat ja mantelit vaativat esipaistamisen (omenat myös jäävät liian koviksi ilman esipaistamista), niin olen oikaissut tässä kohtaa. Viime kerroilla olen pilkkonut omenat ja kypsytellyt niitä 5 minuuttia mikrossa. Pashaa tehdessä paahdoin mantelirouhetta ison satsin uunissa. Nyt säästyn paistinpannun tiskaamiselta ja lieden käytöltä. Olen myös huomannut, että piirakka jää helposti raa'aksi, jos taikinan päälle levittää omenalohkoja. Parhaimman näköinen tulos syntyy, jos omenakuutiot ja mantelit sekoittaa taikinaan ja jättää päälle muutaman koristeeksi.

Tämänpäiväiseen piirakkaan lisäsin myös kaksi ylimääräistä kananmunan valkuaista, sillä aion huomenna tehdä pashaa ja tuntuu tyhmältä heittää pois puolet kananmunasta. Käytin myös öljyä (+ ripaus suolaa) leivontamargariinin tilalta. Lopputulos oli yllättävän kuohkea, mutta piirakka ei ole visuaalisesti ruokablogien tasoa.


Tässä on hyvä "Älä tee näin esimerkki". Kaneli ja makeutusaine (se mikä tulee päälle) pitäisi aina sekoittaa kypsennettyihin omenoihin, sillä päälle ripotellessa jälki ei vain millään ole kaunista.


Muuten lopputulos maistuu ja uppoaa hyvin. Kaksi palaa on mennyt tätä kirjoitellessa.

Ja leivontajaaritteluista muihin aiheisiin ja eteenpäin.

Mikä on neulomisessa vaikeinta? Työasento sanon minä. Aloittelin tänään työkaverin pienokaiselle sukkia käspaikan ohjeella ja niskaa ja selkää juilii. Kädet työskentelee sylissä kohtuullisen rentona, mutta sitten pitää katsella ja laskeskella, että tulee luotua oikea määrä silmukoita. Miten ihmeessä siinä istuu selkä suorana, kun se pään kääntäminen syliin saa selän pyöristymään. Pitääkö vain istua selkä suorana, pää pystyssä ja nenänvartta pitkin vilkaista mennäänkö tässä nyt ohjeen mukaan ja pysyykö silmukat tallessa. No kunhan taas neulomiseen tottuu ja pääsee alkua pidemmälle voi hyvin luoda katseensa vaikka edessä olevaan televisioon.


Ainoa vauvalle sopiva ja pojan värinen lanka oli tämä laatikossa makaillut bambusekoite. Jos vaikka ensi viikolle saisi valmiiksi ja annettua eteenpäin. Huomenna menen katsomaan pienokaista, mutta niin hullu en ole, että yrittäisin saada sukat siihen mennessä valmiiksi. Siihen vauhtiin on vielä pitkä matka.

Maanantaina kävin ompelukurssilta tutun kaverin luona "ompelukurssijatkoilla". Oli mukavaa ja aika hurahti ihan myöhäiseen iltaan saakka. Käsitöitä on kyllä mukava tehdä hyvässä seurassa. Ja vielä riittää työtä mekkoprojektissa. Kunhan sen saan valmiiksi, haluaisin perehtyä saumurin ihmeelliseen maailmaan lisää ja tuunailla vanhoja lyhyitä t-paitoja pidemmiksi.

Teini

Tunnen olevani ihan teini, kun kaikkien teini-ikäisten tavoin ihkuttelen Twilightia. Kirjoista on ollut vaikea irroittautua ja lomalla tuli useampana iltana valvottua pikkutunneille saakka. Sunnuntaina aloitin Eclipsen ja jäljellä on enää yksi kolmannes.

Haeskelin youtubesta Bellan tuutulaulua (Bella's lullaby), kun se on niin kovin esillä tuossa kirjassa. Hakusanalla pamahti soimaan todella kaunis kappale, joka (pienellä penkomisella) netin tietojen mukaan oli fanien ehdotus Bellan tuutulauluksi. Kyseessä on siis korealainen pianisti Yiruma ja kappale River flows in you. (Ja se oikea tuutulaulu ei kyllä ole yhtään tuutulaulu, vaikka nätti onkin).



Olen ollut aina heikkona pianomusiikkiin ja koska lähempää ei löytynyt, iskin tilauksen menemään yesasia.comin kautta. Toivottavasti levyt tulevat kahden viikon kuluessa, en malttaisi odottaa. Hinta oli noin 30 euroa pakkauskuluineen, ei paha.

Käsitöitä ei ole tullut tehtyä sen jälkeen, kun siivosin ompelukoneen kaappiin. Mekko odottaa edelleen Lissun päällä viimeistelyä. Ompelukurssikaveri laittoi sähköpostia ja ehdotteli yhdessä ompelemista jatkossakin maanantaisin. Mikä loistava idea, silloin ainakin tulisi varattua se aika ompelemiseen ja seurustelemiseen. Kotona puuhailu on aina niin yksinäistä nykertämistä.

Sain ilmoitettua itseni työväenopiston sovitusnukkekurssille, jossa valmistetaan sovitusnukke omien mittojen mukaan. Ajatus on hurmaava, kuinka helppoa sovittaminen oikeankokoisen nuken kanssa onkaan.. Ja kuinka rankkaa kurssilla tulee olemaan, sillä sovitusnukke valmistetaan oman kehon päälle ja se tarkoittaa todella pitkää aikaa seisoa paikallaan. Huhhuh.

Kun koti on siisti niin johan blogataan

Harvoin on niitä hetkiä, jolloin pieni ääni takaraivossa ei muistuta tekemättömistä asioista. Kotona ääni hiljenee silloin, kun tavarat on järjestelty, pinnat on tyhjiä pölystä ja roinasta ja nurkista ei löydy villakoiria tervehtimästä. Ja niin kuin olen kertonut, olen erittäin huono pitämään järjestystä yllä. Kutsuttiin miehen perhe kylään niin saatiin syy siivota kunnolla. Päivä on siis kulunut keittiössä leipoessa ja tavaroita järjestellessä (mies hoiti imuroinnin ja tiskauksen).

Monta päivää on tehnyt mieli pashaa. Viime kerrasta oli jo kulunut vuosia, kun laktoosin ja sokerin takia ei mistään sopivaa herkkua saanut. Vihdoin tajusin, että itse tekemällä voin saada minulle sopivaa pashaa. Sukaatit korvasin raastamalla sitruunan kuorta ja korintit löytyivät ilman sokeria. (Olen tottunut, että ihan kaikkeen lisätään sokeria, joten on pieni ihme, jos joku tuote löytyy ilman lisättyä sokeria.) Valuttamiset jäi tältä kertaa väliin, joten hyydytin liivatteella seosta hieman. Lopputulos maistuin niin hyvältä, että aion lähitulevaisuudessa tehdä valutetunkin version. Oli sitten pääsiäinen tai ei.. Resepti ohessa.

Karppi pasha hyydyttämällä

2 prk rahkaa
4 dl kuohukermaa
1 dl jogurttia
2 keltuaista
2:n sitruunan raastettu kuori
2 dl makeutusainetta
1 dl mantelilastuja hienonnettuna
1 dl korintteja hienonnettuna
1/2 tl vaniljajauhetta
1 sitruunan mehu
3 tl liivatejauhetta

Rahkaan sekaan munat, jogurtti, keltuaiset, makeutus, mantelit, korintit, raasteet ja vanilja. Vatkaa kermavaahto ja lisää rahkaseokseen nostelemalla. Kuumenna sitruunan mehu ja liuota liivatejauhe sekaan. Sekoita sitruuna-liivate-mehu rahkaseokseen ja kaada vuokaan tms. Laita jääkaappiin hyytymään.

Oli kiva pitkästä aikaa saada vieraita kylään. Onhan täällä ihmisiä käynyt, mutta ei niin, että olisi tullut laitettua tarjolle mitään teetä kummempaa. Ja mieli lepää katsellessa tulppaaneja, joita on nyt kaksi maljakollista vieraiden jäljiltä. Voi kun saisi tämän säilymään..


Kuvassa myös mun vuosi sitten huovuttamat lasinaluset (pari on karannut olkkarista muualle. Monet vieraat ihmettelee, miten meillä säilyy karkit tuossa pöydällä. No minä kun en sokeria syö ja mieskin on niin omituinen, että osaa kohtuudella niitä napostella.


Viime viikolla tilasin Twilightille jatkoa ja luin kirjan loppuun sunnuntaina. Koko viikonlopun odotin, että voisin maanantaina noutaa kirjat. Kirjojen nouto jäi kuitenkin tiistaille ja pilateksen jälkeen availin tälläisen paketin.


Nyt on New moon puolessa välissä ja on todella vaikea pysytellä erossa kirjasta. Toissa iltana olin ihan onneton kirjan takia, kun eläydyin niin Bellan tunteisiin.. Vaarallista. Mies on onneksi jo oppinut hillitsemään nauruaan ja jaksaa jopa lohdutella kirjan takia onnetonta naista.

Maanantaina oli ompelukurssin tämän kevään viimeinen tapaaminen. Ihan en ehtinyt saada mekkoa valmiiksi. Paljon on viimeistelyä jäljellä, mutta kyllä jo mekoksi tunnistaa. Helmaan vielä päärme, vuorin harsiminen saumavaroihin, hakasen ompeleminen ja toisen olkasauman harsiminen. Eihän se niin pahalta kuulosta. Ja enköhän taas ole kuvannut mekon silittämättä sitä ensin.

Hahaa.. kuva paljastaa, että Lissun jalkana toimii kuusenjalka. Ajaa kyllä asiansa ihan hyvin.

Olin todella tyytyväinen, kun päätin muuttaa laskokset vastalaskoksiksi. Kummasti muuttui mekon ulkonäkö, eikä pömpötä ollenkaan samalla tavalla edestä eikä takaa. Vähän joutui harsimaan, purkamaan ja harsimaan, mutta lopulta meni saumat kohdilleen. Kuvasta näkyy, että ollaan Lissun kanssa eri kokoisia. Ei mene vetskari kiinni enempää. Olisipa ihana, jos olisi ihan prikulleen oman kokoinen Lissukka.

Taidanpa siirtyä viihdyttämään itseäni hetkeksi vielä tv:n ääreen. Katsellaan luokattoman huonoa ja siksi niin hyvää jenkkiurpoilua nimeltään I love New York. Olipas tunnustus kirjoittaa tämä tänne. Äkkiä pois koneen ääreltä ja paperipussi päässä häpeämään.

Tuunausta

Viikko on vierähtänyt mukamas kiireisenä. Oli vatsatautia ja sitten kaikkea, joka piti pois bloggaamisen ääreltä, kuten esimerkiksi tallennettujen Ugly Betty jaksojen katsominen peräkkäin.

Perjantaina pidin tietokoneen kiinni koko illan ja se tuntui tosi hyvälle. Sain tehtyä paljon. Kevät on tuonut mukanaan halun siistiä omaa ympäristöä ja tarvetta järjestellä myös ne paikat, jonne tavarat yleensä vain survotaan piiloon. Aloitin projektin ja olen tehnyt sitä pieninä palasina (eikä se näy vielä kellekään muulle). Perjantaihin mennessä pitäisi saada kaaosta kasaan muualtakin kuin kaapeista, silloin tulee vieraita.

En osaa hoitaa yhtä asiaa kerralla loppuun vaan lähden kesken kaiken uuden jutun kimppuun. Kauhukaappia siivotessani löysin vanhan talvitakkini pesun ja muuton jäljiltä jemmattuna. Takissa oli vetskari rikki ja innostuin kesken siivouksen korjaamaan sen. Lauantaina löysin kaapista kassin, jonne olin jemmannut korjattavia vaatteita. Olin ihan unohtanut omistavani sellaiset paidat. Innostuin sitten heti parsimaan villatakin kyynärpään (takin hihat oli parsittu jo kertaalleen aiemmin) ja poimimaan hupparista karanneet silmukat talteen. Sopivan väristä parsimislankaa etsiessäni löysin myös ikivanhat kärsineet sormikkaat. Yhdessä sormessa oli todella surkean näköinen parsimisyritys ja tupakka oli värjännyt luonnonvalkoisia sormikkaita. Monta kertaa aiemmin olin miettinyt, että teen hanskoille jotain. Nyt tuli hetki, jolloin piti toimia tai lykätä hanskat energiajätteeseen.

Innostuin repimään hanskoista vuorin pois. Sen jälkeen leikkasin hanskoista sormen kerrallaan puolet lyhyemmäksi ja päättelin sen. Onneksi hyllystä löytyi Stitch 'n Bitch - neulojan käsikirja, jonka avulla opettelin päättelemään sormikkaat kynsikkäiksi. Muutaman sormen jouduin neulomaan melkein uusiksi ehjemmän sormenpään langalla.


Ja sitten kuvaa valmiista kynsikkäistä. Käsimallina mies. Näihin kun saisi uuden värin, kelpaisi näitä miehen käyttää kodin ulkopuolella. Onko hyviä vinkkejä värjäykseen?


Käytiin tänään hakemassa miehelle fillari. Eräs ystävä oli hankkinut juuri uuden ja odotellut, josko joku pöllisin vanhan, ettei sitä tarvitsisi pihalla katsella. Ihan loistavaa saada miehelle oikean kokoinen pyörä, nyt voi kesällä miettiä jotain pitempääkin pyöräretkeä.

Paluumatkalla tehtiin yllärivisiitti vanhan ystävän luokse. Jos ei saa houkuteltua hyvällä käymään niin pitää mennä itse paikan päälle.

Ai niin ja vihdoin se Twilightkin loppui, vaikka säästeliäästi sitä lueskelin. Tilasin jo viime viikolla kaikki jatko-osat, mutta eivät sitten saapuneet viikonlopuksi.

Kello on taas miljoona ja aamulla pitää nousta aikaisin. Äkkiä nukkumaan. :)

Viikonloppu voittajafiiliksillä

Viime postauksen jälkeen olen ollut melko pirteä ja tehnyt kaikenlaista. Silti viikonloppu olisi saanut olla jälleen kerran pidempi.

Perjantai sujui hyvissä fiiliksissä, sillä voitin aamusta Radio Helsingin aamun kysymys -skaban. Oli hauska kuunnella radiosta oma vastaus luettuna ja tietysti saada onnittelut radioaaltojen kautta. Voitin Starsailorin levyn, joka on vielä noutamatta. En tiedä onko se meikäläiselle erityistä suosikkimusaa, mutta voittaminen oli tietysti kivaa.

Perjantai-iltana olin yksin kotosalla, kun mies oli harrastamassa. Pesin pyykkiä, leikkasin ja kehystin rullana postin mukana tulleet maisemakuvat, kävin lenkillä ja tein tansanialaista kookoskalaa. Pitkästä aikaa sellaista ruokaa, joka sopi meille molemmille. On muuten herkullinen resepti, joka toimi kookosta inhoavaan mieheenkin. Oli mukava syödä yhdessä ja juoda lasilliset punaviiniä (jotain herkullista aussiviiniä, mistäköhän se oikein oli meille päätynyt, kun itse ostetaan lähes pelkästään espanjalaisia). Tein vielä itselleni jälkkäriksi mangolassin. Valiolta kun on tullut tuoteperhe ihania sokerittomia marja- ja hedelmäsoseita.

Lauantaina heräsin aikaisin hemmottelemaan itseäni kasvohoidolla eli polkaisin muutamien hiutaleiden leijaillessa kosmetologille. Lähtiessäni takaisinpäin pyörä oli melkein hautautunut lumeen. Kotona laitoin miehen kanssa uudet kuvat seinälle ja leivoin kaksi omppupiirakkaa iltaa varten. Iltaa tuli vietettyä tyttöporukassa Sipoossa. Syötiin ja juotiin hyvin. Istuttiin earth hour -tunti kynttilänvalossa. Olisi ollut kiva nähdä kaupungissa pimenevät rakennukset ja ikkunat, Sipoossa ei paljon ollut naapurien ikkunoita vahdittavana. Oli hauska ilta ja kotiinkin pääsin kohtuullisesti puolenyön maissa siirtelemään kelloja ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla oli aikainen herätys aikidotreenien takia. Ja todella aikaiselta se tuntui, kun yöstä katosi kesäaikaan siirtymisen myötä tunti. Onneksi join illalla vain kaksi calimochoa (punaviiniä ja cokista 50/50), jos olo olisi ollut huono, en olisi noussut sängystä mihinkään. Tehtiin erilaisia (puukko)tekniikoita chudan tsukista (lyönti vatsaan). Porukkaa oli tatamilla yllättävän paljon. Pitäisi kai ryhtyä ajattelemaan 2. kyun graduointia, mutta en ole kevään aikana oikein saanut panostettua aikidoon. On liikaa kaikkea kivaa harrastusta.

Treenien jälkeen käytiin syömässä miehen perheen kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Illan olen vain hengannut kotona. Amazing race pitää katsoa ihan vain Suomi-jakson takia.

Lopuksi kuvaa uusista maisematauluista. Kaikki kuvat omakätisesti Repovedellä patikointireissuilla kuvattu vuosina 2005 ja 2006. Voi kuinka ihania kesäpäiviä on ollut. Niitä tulevia odotellessa.

Viime hetkillä ennen nukkumaan menoa väännetty tiivis postaus enemmän ja vähemmän kaikesta

En tiedä mistä on johtunut, mutta viime päivinä olen ollut vetämätön ja saamaton. Osansa on tehnyt varmasti liian hiilaripitoinen ruokavalio (rehut on jääneet vähemmälle, jostain syystä niitä ei ole koulussa liiaksi tarjolla ja kotona on vaivannut laiskuus).

Mekkoprojekti on edennyt vain ja ainoastaan ompelukurssin ansiosta (ja sen pienen hetken, jolloin viikonloppuna viitsin valmistautua kurssia varten). Kaksi kertaa kurssia jäljellä, mutta eiköhän se riitä mekon valmistumiseen. Yläosa on sovitettu ja korjattu vihdoin ja viimein lopulliseen muotoonsa. Enää vyötärökaitale, helma ja vetoketju. Kuulostaa nopealle ja helpolle, mutta mahtaako olla sitä.


Tällä viikolla olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi. Meinaan uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen. Sisustuksessa ainoa lähes riidan asteelle noussut asia on ollut aiemmin se, mitä seinille ripustetaan. Olohuoneessa on roikkunut kompromissina Banksyn taidetta, mutta kaipasin niiden tilalle väriä, vaikka muuten herran kantaaottavaa taidetta arvostankin. Tilalle tulivat nämä miestä vähintään yhtä paljon miellyttävät kuvat.



Kuvat ovat hävyttömästi Graffiti women kirjasta skannattuja ja fotonetin kautta seinälle valjastettuja. Pidän kuvista mielettömästi ja sain vihdoin kaipaamani väriä seinälle! Tilasin myös kuvasarjan Repoveden maisemista isoina kuvina ja ne odottavat vielä kiltisti kehystämistä. Voi olla, että on vaikea odottaa kesää katsellessa aurinkoista vihreyttä ja tyyntä järvimaisemaa. Vähän erilaisia kuvia noihin graffitityttöihin verrattuna. Toivottavasti saan ne istutettua makuuhuoneen seinälle.

Erityisesti viime viikonloppuna aikaani on kuluttanut Stephenie Meyerin Twilight, jonka ostin Turistin hehkuttelujen innostamana. Ja romantiikka puree, on siinä sitten vampyyreja tai ritareita. Samaistun helposti kirjojen tunnetiloihin. Jos kirja kertoo tyytymättömästä naisesta, tulee äksyiltyä turhaan ja jos siinä on romantiikkaa, tulee oltua naama muikeana. Pitää siis lukea vain romantiikkaa ja muuta mukavaa niin suhdekin saa siitä oman mukavan lisänsä.


Pakko vielä hehkuttaa näin lopuksi viikon liikunnallista puolta. Pelattiin töissä pariin otteeseen norsupalloa. Lyhyesti selitettynä norsupalloa pelataan kuin fudista, mutta isolla jumppapallolla. On muuten ehkä paras peli ikinä. Sisäiset lapset tulevat esiin aikuisista, kun iso, vaaleanpunainen pallo kimpoilee pitkin seiniä ja kohoaa korkeuksiin. Ihan kuin pienenä joskus tuli leikittyä ilmapalloilla. Haussa onkin toinen jumppapallo ihan vain norsupallon peluuseen ulkona.

Suru vieraana

Sain hiljattain tiedon, että eräs ystävä on kuollut. Kuolema oli tullut jo viikkoja ennen kuin tieto saapui. Surullista. Ajatukset ovat olleet paljon ystävässä ja meidän suhteessa, joka ei ollut ihan rypytön.

Keräilin hänestä kuvia vuosien varrelta ja katselin niitä. Kuvista välittyy suurimmaksi osaksi iloisia muistoja. Ikävät asiat unohtuvat kuoleman mukana. Kuvat olivat usealta vuodelta ja näyttivät hyvin muutoksen. Kuinka lopulta huoliteltu muuttui huolittelemattomaksi ja ihosta katosi kirkkaus. Kaikki ei ole selvää, eikä varmasti tule koskaan olemaan. Ilmeisesti tällä ystävälläni oli sellaisia ongelmia, joista hän ei minulle koskaan kertonut.

Töissä on ollut myös rankempaa ja olen herännyt aamuisin ajatukseen tai toiveeseen, että onhan nyt lauantai. Valitettavasti todellisuus on tyrmännyt, ylös ja töihin. Onneksi viikko on jo paremmalla puolella ja viikonloppukin on enää työpäivän takana.

Käsityörintamalla olen hieman edistynyt. Lahjapussukka on vihdoin valmis ja kuvattu. Sisällä on vuori, jonka välillä on enemmän "seinä" kuin tasku. Tavaroita voi halutessaan jakaa eri puolille. Pitäisi opetella jotain virkkuumalleja ja tehdä sitten pussukoita lisää.


Ompeluissa on ollut säätämistä. Paljon kaikkea pientä korjattavaa ynnä muuta. Kangas on vaikea ja muutokset hidastavat työtä. Yritän elää positiivisissa ajatuksissa, että nyt kun saan yläosan ommeltua kasaan olen jo voiton puolella.

Kuvasta voi huomata, kuinka laiska ihminen ei ole kopioinut kaavamuutoksia toiseen kappaleeseen ja yrittää silti neulata niitä toisiinsa.. Selviäisikö ensikerralla helpommalla?

Punaista ja pyöreää..

Nautin mielettömästi siisteydestä ja järjestyksestä, mutta olen toivottoman huono ylläpitämään sitä. Kaaos levittäytyy takaisin yleensä heti siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen. Huomaan hyvin omassa mielialassani sen, kuinka kauan kaaosta on ehtinyt kestää. Pitäisi kai vähentää radikaalisti tavaran määrää, mutta olen sellainen 7 tai 15 vuoden säästäjä.. kaikkea voi vielä jossain vaiheessa tarvita.

Olen pitkään halunnut uutta mattoa olohuoneeseen. Perjantaina äiti hätyytti Askoon katsomaan mattoja 3 mattoa 2 hinnalla tarjouksen varjolla. Sieltä tarttuikin mukaan luonnonvalkea pehmoinen puuvillamatto, jonka päällä on ihana köllötellä ja venytellä. Voi olla, että tulevaisuudessa siivotessa en pidä siitä enää niin paljon. Innostuin myös siirtelemään isoja kasveja ja nyt olkkarissa vallitsee feng sui.

Kuvailin aiemmin muutamia sisustusjuttuja, joihin olen rakastunut ensisilmäyksellä. Usein ihailen kaupassa kaikenlaista, mutta nykyään tunnistan hyvin jo todelliset rakkaudenkohteet.


Ihanat alkuperäiset Marimekon Kaivo-verhot olen perinyt tädiltäni ja ne ovat olleet suosikkiverhoni teini-ikäisestä saakka.


Paola-kukka -kuosiin rakastuin samantien, kun joskus 2000-luvun alussa näin jossain esitteessa samasta kuosista bikinit. Bikinit hankin ensitilassa, kun ne silloin saapuivat Stockalle. Nyt paola-kukka toistuu lakanoissa. Hintaa oli lakanoilla alka paljon (lakanoiksi), mutta jossain kohdassa ei voi tinkiä.


Tämän ruukun bongasin viikolla, kun äiti houkutteli mukaan kaupoille. Rakkautta ensi silmäyksellä. Erityinen rakkauteni on kuitenkin ruukun alla. Ihana Finlaysonin kerniliina, joka oli löytö Kampin alennuspäiviltä. 2,5 m kangasta lähti kotiin kympillä. Jos joku tietää kuosin nimen, olisin kiitollinen tiedosta. Veljeni sai joululahjaksi mustat samaa kuosia olevat lakanat. Tykkäisin nukkua sellaisissa minäkin.

Vaikka en enää nimeä lempivärikseni pelkkää punaista, jotenkin rakkauteni kohteet ovat aika punaisia. Ja pyöreitä. Pyöreä on kaunista.

Kuvaan jotain omistamiani "helmiä" myöhemmin ja näytän, ettei kaikki ole niin punaista kuin näyttää. Nyt kuitenkin jatkan rentoa sunnuntaita palaamalla ompelutöiden ääreen. En ole viikon aikana edistynyt kuin mustan pussukan virkkaamisessa.