Mekkoprojekti nro 2

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, olen lupautunut kaasoksi. Häät ovat syyskuussa. Samaa mekkoa ei kiva pitää monissa juhlissa, joten uusi mekkoprojekti on ehtinyt hautua pitemmän aikaa..

Haaveilin kovin laajentavani värimaailmaani rohkeampaan suuntaan ja valita jotain syksyyn sopivaa väriä. Mieleni olisi tehnyt jotain lilan sävyistä, mitä olen aiemmin vierastanut ja vasta viime aikoina uskaltanut pukea päälleni.

Kiertelin muutama viikko sitten Eurokankaan valikoimia läpi. Lilat kankaat eivät olleet vielä ehtineet saapua, joten lopputulos oli kuitenkin tuttua turvallista punaista. Kankaan kaunis kirjailu houkutti ja väriyhdistelmä on ihana. Kangas on verhopuolelta ja jäykkää polyesteria.

Viime keväänä ompelin mekkoa ompelukurssilla ja sain siellä tekemiseen paljon apua. Mutta nyt kurssi jatkuu vasta syyskuussa. Onneksi mulla on pukuompelijaksi opiskellut tuttu, joka ihanan innokkaasti lupasi auttaa.

Viikko sitten tavattiin ja suunniteltiin pukua. Kaivoin alkuvuodesta kurssilla tehdyn yläosan peruskaavan esiin ja siitä saatiin näppärästi korsettiyläosan kaava. Peruskaavan väljyys 8 senttiä otettiin kokonaan pois.

Kaavat liimattiin kartongille, jossa ne pysyvät siistinä ja johon on helppo piirtää muutokset. Tässä kuvassa kaavoihin on jo tehty muutoksia ensimmäisen sovituksen jälkeen.

Kuvassa kaavojen lakanakangasversio ensimmäisen sovituksen jälkeen. Kuvassa oleva sovitusnukke on edelleen kesken, pieniä ongelmia polyuretaanin kanssa (olisi pitänyt saada ensin harjoitella sen kanssa).

Tänään tuttavani tuli sovittamaan ensimmäisen version mun päälle ja tehtiin sen jälkeen kaavoihin muutokset. Helmakin piirrettiin itse ja liimattiin maalareiden käyttämälle ruskealle kartongille odottamaan muutoksia.

Työskenneltiin 2,5 tuntia todella tehokkaasti (ehdittiin myös syödä mun aamulla paistamaa mustikkapiirakkaa), jonka jälkeen jäin yksin kopioimaan kaavoja, kopioimaan niitä kankaalle, leikkaamaan, neulaamaan ja ompelemaan. Ja olin niin tehokas, että sain ommeltua koko mekosta lakanakangasversion valmiiksi!

Muutoksia tulee.. Vyötäröltä pitää ottaa sisään. En myös osaa oikein kuvitella, miten helma poikkeaa tuosta vanhasta pehmeästä lakanakankaasta sitten, kun ompelen sen polyesterikankaasta ja laitan tylliä alle. Meneekö se sitten nätisti A-linjaan? Ompelin myös yläosaan kujat luille, että ne saisi mukaan seuraavaan sovitukseen. Ja tietysti se kriittinen kysymys, mitä olkapäiden peitoksi??

Ihana kesäsunnuntai

Aamulla satoi vettä kaatamalla, kun heräsin klo 6.30. Kun ystävä kurvasi hakemaan mua 7.40, sade oli juuri loppunut. Kirpparikonkariystäväni vei mut kirppiskierrokselle, sillä olen aina ihaillut sitä taitoa bongata kirppareilta helmiä.

Käytiin kiertämässä Valtterilla ja Hietsun kirpparilla. Paras löytö taisi olla Onlyn nahkatakki, josta myyjä pyysi 20 euroa, tinkasin sen 15 euroon ja kotona sovittaessa löysin takin taskusta euron kolikon. Hietsusta tuli bongattua myös Nadja, jonka pöydästä ystäväiseni kuori kermat päältä. Satuttiin paikalle juuri, kun Nadja ystävineen aloitti tavaroiden purkamisen pöydälle. Mun mukaan lähti ihana villahuivi.

Mua on pitkään vaivannut muutamat pukeutumisasiat. Ensinnäkin (vinkki muotibloggareille) mua mietityttää tosi paljon, millaiset vaatteet sopii mun vartalolle (vuosia myöhemmin kuvista huomaa hyvin mitkä eivät sovi) ja toiseksi tuntuu siltä, että olen pitkään liikkunut peruspukeutumisen saralla todella turvallisilla vesillä. Mun vaatekaappi on täynnä perus t-paitoja ja toppeja. Ja jemmaan vaatteita vuosikausia, sillä joskushan niitä voi vaikka käyttää..

Tänään sitten kolmen tunnin kirpparikierroksen jälkeen, mun ehdotuksesta, frendi iski mun vaatekaapille. Kaksi hyllyllistä levitettiin sängylle ja rakas ystäväni hyväksyi vaatteita, käski osan suoraan kierrätyskasaan ja pyysi joistain hyvät selitykset, miksi haluan niitä jemmata. Tuloksena on läjä vaatteita, jotka tulevat vaihtamaan omistajaa, kaksi siistiä hyllyllistä paitoja ja tosi hyvä fiilis.. Nyt iski kierrätysinnostus. Siistin kodin salaisuus on kuulemma laittaa nurkissa pyörivät tavarat kiertoon. Onneksi mulla on tuollainen ihana ystävä!

Olisin tietysti voinut ottaa saaliistani kuvia, mutta uudessa läppärissä (jonka ostin kun pelkäsin vanhan poksahtavan) ei ole vielä kuvien latausohjelmaa ja muutenkin taistelen vistan kanssa.. Tosin, kaikki muut vaatteet ovat pesussa, paitsi se nahkatakki.

Psst.. Sovitusnukke on nyt puolivalmiina olohuoneessa. Neljä tuntia kärvistelin kun paperiliuskoja siliteltiin mun päälle. Pitää laittaa siitä jossain vaiheessa kuvallista selostusta tarkemmin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..

Superstartti häävalmisteluihin

Olen kuusi tuntia suunnitellut ystävien häihin liittyiviä asioita. Alkuperäisestä kartonkiaskartelu, sisälehtinen ja satiininauha -yhdistelmä muuttui matkan varrella. Lopputuloksena on kuvankäsittelyllä tehty kutsukortti, jonka visuaalinen ilme on viimein valmis (jollei suuria muutoksia synny vielä kesken matkan) ja kauniin syksyinen.

Olen jumittanut läppärin ruutua niin antaumuksella, että katse ei tarkennu enää puolta metriä kauemmas ja selkä alkaa olla tunnoton.

Nyt nukkumaan ja huomenna lääkärisetää tapaamaan. Jos vaikka selviäisi, missä määrin kipuilu kuuluu paranemiseen.

Parempaan päin

Yhden superkamalan viikon jälkeen suunta on parempaan päin. On myös helppo huomata, kuinka hyvin asiat oikeasti ovat ja kuinka paljon on asioita, joista pitäisi osata olla kiitollinen. Ihmisillä kun on paljon vaikeampiakin koettelemuksia elämässään..

Viime viikko meni myös suurimmaksi osaksi sohvanpohjalla. Kävin kirjoittamassa työsopimuksen ensi lukuvuodeksi. Työnkuvani saattaa muuttua olosuhteiden vuoksi, mikä saattaa olla hyväkin asia. En vain vielä tiedä miten suhtaudun uusiin kuvioihin. Yleisesti muutoshan on hyvästä (ja varsin luonnollinen asia), mutta sitä vastaan pitää periaatteestakin pokkuroida. Olen päättänyt olla murehtimatta ennen kuin syksy tulee ja työt alkaa.

Keppien kanssa kävely on muuttunut hieman helpommaksi, kun olen uskaltanut laskea painoa jalalle. Pitäisi varmaan kävellä paljon noiden sauvojen kanssa, että jalka tottuu helpommin kävelyn tuomaan liikkeeseen siinä vaiheessa kun sauvat katoaa.

Sohvaelämä tylsistyttää. On vaikea saada mitään kovin kunnianhimoista aikaiseksi, kun on jo tottunut että kyllä se aika kuluu, kun jumittaa. Twilight -sarja on nyt luettu loppuun ja vähän tuntuu ontolta, kun ei ole mahdollisuuksia palata siihen maailmaan ilman, että aloittaa kirjasarjan alusta. Haaveilen sovitusnuken tekemisestä. Haluaisin niin päästä opettelemaan muotoilua siihen päälle. Ja mielelläni otan vinkit aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta tai linkeistä..

Kaason roolissa olen saanut kulutettua aikaa hääfoorumeilla pyörien. Häät ovat suunnitteilla syksyksi ja aika paljon on tekemistä siihen mennessä. Tuntuu, että olen välillä ollut innokkaampi, kuin morsian itse. Kaasoilun ohessa pitäisi ommella itselle jotain päälle pantavaa syyskuuksi. Pitäisi alkaa kehittelemään jotain ideoita. Mitä syyshäihin puetaan päälle?

Paska kasaantuu

Otsikon mukaan luvassa ei ole yhtään mitään kivaa. Ilmeisesti minua rankaistaan, sillä olen käyttänyt yhdessä sanoja "paras" ja "sairasloma". Sen jälkeen onkin alkanut alamäki ja kaikki ikävä on kertynyt yhteen läjään eli meikäläiseen.

1. Hampaat tippuu

Sain purentakiskon yli vuosi sitten, kun kärsin helvetillisistä hammassäryistä ja pahimmillaan hengittäminen tai hyppiminen sattui. Buranaa kului.. ja loppujen lopuksi helpotus löytyi purentakiskoista. Niitä on tullut käytettyä koko ajan viimeiseen hammaslääkärikäyntiin asti, jolloin lääkäri sanoi "ei me tehty mitään mikä vaikuttaa sun purentaan" ja kiskot eivät enää vaimentaneet öistä nakuttelua. Nyt etuhampaita särkee taas ja tuntuu siltä että ne tippuu!

2. Pää on tukossa

Koska olen maannut kotona, olen vähentänyt allergialääkitystä. Ulkona on siitepölyjä, hyvällä ystävälläni on koira ja vietin aikaani ulkona viikko sitten. Tiistaina heräsin pää niin kipeänä, että itketti. Hirveä flunssa, joka siirtyi poskionteloihin asumaan. Valkosipulit korviin, villahuivi kaulaan, nenäkannu ja suolalla kurlaaminen..

Taudista on tosin seurannut se, että olen syönyt tulehduskipulääkkeitä, enkä ole tuntenut hammassärkyä. Tosin tulehduskipulääke hidastaa luutumista.

3. Mikä tulevaisuus?

Olen pätkätyöläinen, jolle tehdään työsopimus siksi aikaa kun koulussa on opiskelijoita. Soittelin töihin ja kyselin, miten on ensi lukuvuoden sopparin laita ja sain vastaukseksi kysymyksiä kiinnostuksestani ja terveydentilastani.. koska olen ollut paljon sairaslomalla. Periaatteessa suullinen sopimus ollaan tehty keväällä, joten asian kai pitäisi olla selvä. On kuitenkin sellainen olo, että pitää todistella, etten huvikseni sairastele.

4. Jazz ääni ja äänettömyys

Flunssa/poskiontelontulehdus on sitkeästi jyllännyt kropassani, vaikka olen itseäni yrittänyt huolella hoitaa. Ontelon eritteitä riittää ja nenäliinoja tarvitsee taas ostaa lisää. Ääneni on painunut matalaksi. Lauantaina kävin toivottamassa oppilaille hyvää kesää ja onnittelemassa oppivelvollisuutensa suorittaneita. Eiköhän siitä puhumisesta tullut kurkku kipeäksi.. Nyt yritän ottaa puhumisen kanssa iisisti, puhua mahdollisimman vähän ja muistaa puheterapeutin vinkit (avaa suuta jne). Onko ääniongelmat tulevaisuuden riesa. Eikö riitä, että flunssa menee aina poskionteloihin, pitääkö sen sen perään vielä vaikeuttaa puhumistakin. Onneksi olen hyvä pantomiimissa.

5. Tuholaisongelma

Naapurissa on ollut ötököitä.. ihan riesaksi asti. Tänään löysin ensimmäisen ilmastointihormin läheltä, tullut kai sieltä, kun hormeja on putsattu. En haluaisi lähteä evakkoon myrkytysten takia.. tai ylipäätään sitä rumbaa mikä siitä syntyy. Ja jotain hermomyrkkyjä kotiini.

---

Ei mikään paras viikko. Ulkona on ollut superit ilmat, eikä olo ole sietänyt edes takapihalle raahautumista. Tänään olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ystävä tuli käymään ja kyselin häneltä lehtiöön raapustaen toiveita häiden ja polttarien suhteen.. Lähitulevaisuudessa siintää kaason rooli.

Reilu viikko kontrollikäyntiin tuon jalan kanssa. Akillesjänne on todella kireä, mutta se varmasti liittyy siihen, että jalka on vain ollut levossa. Pitää alkaa kuntoilemaan ja venyttelemään lihasta kevyesti. Olisipa ihanaa, jos lähitulevaisuuden Tallinnan reissussa saisi kävellä ihan itsekseen..

Kiitos ja anteeksi.

Ps. Olen oikeasti miettinyt tällä viikolla, että kuvittelenko nämä kaikki vaivat itselleni, että olenko jotenkin harhainen tai jotain.. Voiko ihminen sairastaa näin paljon ja kerralla. Onko tämä vaan tosi paskaa tsägää?

Hääjuhlaa ja lettukestejä

Olen viettänyt ehkä parasta sairaslomaani ikinä (yritän myös olla ajattelematta rajoitteita, joita se tuottaa, että pysyisin hyvillä fiiliksillä). En ole joutunut viettämään montaa yksinäistä päivää, minua on kuljetettu ihmisten ilmoille ja aurinko on pitänyt mielen virkeänä.

Viime viikolla pohdin painin luomiväriasioiden kanssa. Meikkaaja-maskeeraja -ystäväni olisi halunnut tehdä silmiini (joista löytyy vihreää, ruskeaa ja keltaista) ruskean silmämeikin lauantaisiin häihin. Onneksi pidin vihreä-keltaisesta toiveestani kiinni ja kävin ostamassa itselleni kyseiset värit. Mukaan tarttui myös uusi kulmakynä (edellinen on varmasti kymmenen vuoden takaa) ja luomiväriostoksista sain kaupan päälle tuollaisen lilan glitterluomivärin.


Oli mieletön fiilis olla naama ja tukka laitettuna liikenteessä. Ja päälle vetäisin vihdoin valmistuneen mekkoprojektimekon, jota olen koko kevään tehnyt. Vielä edellisenä iltana ompelin vetoketjun kiinni vuoriin, hakaset ja vuorin kiinni saumavaroihin. Pelkäsin etukäteen, miten polyesterisatiini käyttäytyisi.. mutta mekon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se istui täydellisesti ja tuntui päällä kuin toiselta iholta. Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen.

Mulla on todella hyvä tasapainoaisti tämän sairasloman jälkeen. En halunnut keppejä pilaamaan kuvia, joten heitin ne useimmissa kuvissa syrjään ja tasapainoilin. Nuo kengät jouduin ostamaan ihan tätä tilaisuutta varten, sillä jostain syystä korkkarit eivät olleet vaihtoehtona.


Viime postauksen jälkeen meillä on vietetty jo kahdet lettukestit. Kehitin itselleni sopivan lettutaikanan ja mies teki itselleen ja muille oman. On ollut ihanaa herkutella porukalla.. Mies on kyllä loistava lettumestari.

Loistavat karppiletut syntyy tällä ohjeella

4 kananmunaa

3 rkl soijajauhoa

3 rkl vehnälesettä

3 rkl perunakuitua

2 tl psylliumjauhetta

2 dl maitoa

loraus öljyä

suolaa

Riko kananmunat, sekoita jauhot ja psylliumjauhe samalla hyvin sekoittaen. Lisää maito, öljy ja suola. Anna turvota puolituntia ennen paistamista.

Lisää maitoa tarpeen mukaan..

Jalka levossa, mieli kasassa

Mitä olen tehnyt, että olen ansainnut ystävän, joka ajeluttaa mua paikasta toiseen, avustaa kaikella mahdollisella tavalla, pitää mun pään kasassa saikun aikana ja vielä tiskaa ja siivoaa mun keittiöni. Olen ihan onnesta sykkyrällä. Ilman tätä ihanaa ihmistä olisin varmasti todella myrtsinä kahden viikon sohvalla makailusta.

Maanantaina kävin lääkärillä ja sain lähetteen urheilulääkärille. Urheilulääkäri kuvautti jalan ja sain uuden diagnoosin. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa akillesjänteestä, vaan kantapäässäni on rasitusmurtuma. No arvailuahan tämäkin on, koska järkeiltiin, että magneettikuvaus on turhan kallis kuvaus, kun loppujen lopuksi hoito on kuitenkin sama: Lepo! Kolme viikkoa sauvojen kanssa, lepoa jalalle ja sitten uusi käynti lekurilla.

Kun ystävä on kuljetellut mua töihin käymään ja muualle, ei ole ehtinyt kärvistelemään sohvalla. Lääkärin jälkeen käytiin spontaanisti kampaajalla, jolla oli heti ajat meille molemmille. Ja kun asioita ei jää mietiskelemään liian pitkäksi aikaa, on helppo olla spontaani, rohkea ja tehdä rajujakin muutoksia hiuksiin. Väri vaihtui ja pituus myös, mutta ei harmita. Odotan kovin, että tapaan ihmisiä ja pääsen yllättämään heidät hiuksillani.

Eilen tuli käytyä myös kosmetologilla, mikä oli ihanaa hemmottelua. Vai voiko mikrohiontaa kutsua hemmotteluksi, kun se kuitenkin tuntuu aika ilkeältä iholla. Kuitenkin se kahden tunnin makailu lämpimään peittoon käärittynä tuntui kivalta. Ja ihmetystä jaksaa herättää, että parhaat kosmetologikokemukseni ovat tuosta samasta paikasta, alan opiskelijoiden hoidosta. Rajun ihonpuhdistuksen (otteet ei olleet hellimmästä päästä) ja yön jälkeen naama ei olekaan pilkullinen niin kuin monien muiden kosmetologien jäljitä. Tai ehkä se johtuu parhaista tuotteista.. Tähän asti olen käyttänyt apteekin rasvoja, mutta Yonka-tuotteita todella voi hehkuttaa.

Saikulla on yllättäen ollut enemmän aikaa laittaa itseään ja olen jopa jaksanut leikkiä luomiväreillä. Minulla on meikkaaja-maskeeraja -ystävä, joka joskus taikoi mulle ihanan vihreä-keltaisen silmämeikin, värejä, joita en ikinä kuvitellut laittavani silmiini. Ja nyt haaveilen noiden värien hankkimisesta omaan meikkipussiini. Tekoripsiä en ole koskaan laittanut itse, enkä osaisi kuvitella niitä kuin johonkin erityisen juhlavaan tilaisuuteen.


Olen yrittänyt aikaistaa rytmiäni, jotten valvottaisi miestä illalla. On hassua herätä puoli kahdeksalta, syödä aamupala ja lojua sohvalla. Tämäin puolittain makaava asento houkuttelee nukahtamaan, joten ehkä olisi hyvä hetki mennä leikkimään flamingoa suihkuun. Pitäisiköhän hankkia suihkutuoli tulevan kolmen viikon varalle. Vasen polvi on ollut muutamana iltana aika hellänä.

Terveisiä sohvanpohjalta (ja vähän auringosta)

On helpompi elää päivä kerrallaan (tai sitten ajatella niin pitkälle, että osaan kuvitella itselleni terveen jalan). Positiivisena ihmisenä olin varma, että jalka on varmasti kävelykunnossa tähän mennessä ja että työt kutsuisivat huomenna. Lääkärissä käydessä sain ohjeet, että kun jalka tuntuu paremmalle, lisätään sen päälle pikkuhiljaa painoa. Taisin lisätä painoa vähän innokkaasti, sillä sain jalkani todella kipeäksi. Tänään on jo hieman parempi päivä.

Sitä ei halua ajatella, mitä kaikkea voisi tehdä. Eikä varsinkaan tahdo katsella ulos. Huomaan olevani liian helposti kärttyinen niille ihmisille, jotka eniten ovat apunani. Ja kaikista helpoin on jäädä sohvalle.

Onneksi on autoilevia ihmisiä. Äiti haki mut "hoitoon" ja nautin äidin takapihan rauhasta. Bikinit päällä itsensä grillailu sentään onnistuu yksijalkaisena. Kolme tuntia hurahti hyvin, kun luin Breaking dawnia ja broidi kävi hetken juttelemassa. Sain myös herkullista grillattua kanaa ilman, että tarvitsi tehdä itse mitään yhdellä jalalla hyppien. Äiti toi mut kotiin kaupan kautta, joten ei tarvitse miestä heti käskeä täydentämään ruokavarastoja.

Mukavaa päivää kruunasi vielä ystävän kyläily. Mies palaili yllättävän aikaisin, mutta antoi meidän jutella tyttöjen juttuja upottamalla päänsä kuulokkeiden väliin. En tiedä miten jaksaisin, jos tämä ystävä ei olisi viettänyt kanssani näin paljon aikaa. Huomenna samainen ystävä lupasi viedä mut lääkäriin (niin ei tarvitse kärvistellä sauvojen ja julkisten kulkuneuvojen kanssa) ja pääsen samalla reissulla käymään töissä.

Kädet kipeytyvät yllättävän pienestä kävelystä keppien kanssa. Sitä jaksaa muutaman tunnin olla sosiaalinen ja hymyillä, jonka jälkeen sohva tuntuu taas kovin houkuttelevalta. Nostan hattua kaikille, jotka kulkevat keppien kanssa joka päivä pitkiäkin matkoja.

Tässä sohvan, sohvapöydän, läppärin, stereoiden, tv:n ja kaukosäädinten muodostamassa saaressa vietetystä ajasta on muodostunut jotain hyvääkin. Olen surffannut tieni uusiin blogeihin. Erityisesti Kemikaalicoctail on herättänyt kiinnostusta. Ensimmäistä todellista vertaistukea vatsaongelmien aiheuttamaan ruokavalioon. Vaikka vähän erilaista linjaa pidän noissa ruokailuissa, on äärettömän mielenkiintoista lukea Kemikaalicoctailin kommenteista, että meitä on monia!

Ensiviikolla on erään kaverin häät ja tarvisin vinkkejä juhlapukeutumiseen jalkapuolena. En uskalla enää olla niin positiivinen, että luottaisin juhlivani kahdella jalalla. Ja sauvojen kanssa taitaa korkokengät (tai kenkä) olla poissuljettu vaihtoehto. Millaiset jalkineet jalkaan ja mitä siihen kipeään (oletuksella, että kenkä tuntuu pahalta) jalkaan.. ei ehkä ainakaan harmaata paksua villasukkaa? Päälle pukaisen sen vielä vuorin kiinnittämistä vaille olevan projektimekon ja harteille mustan kietaisuneuletakin.

Kuningatarta pöytään

Pääsin tänään aamulla kyydillä lääkäriin. Olin jo positiivisempi, kun vähän tuntuu jalka paremmalta, vaikkei se vielä kestäkään astumista. No lääkäri lätkäisi sairaslomaa tämän viikon loppuun ja sanoi, että hyvä, jos tolla jalalla juhannustansseja tanssitaan. Kyyneleet nousi silmiin, ei juoksemista, ei aikidoa, ei norsupalloa, eikä paljoa muutakaan kivaa. Yritän jaksaa ajatella positiivisesti, mutta hieman tekee tiukkaa. Sauvoilla kävely käy kyllä liikunnasta, joten käsivoimat ja vatsalihakset tässä sentään kehittyvät. Paljoa ei tarvitse kulkea, että hiki virtaa. Onneksi on mies ja superavulias äiti, eikä paljoa tarvitse sohvalta liikkua, kun mies viritti datapisteen viereen.

Tänään sain kyydin sovitusnukkekurssia seuraamaan. Kipeä jalka estää täysipainoisen osallistumisen, eli en saa omaa nukkea tehtyä tuolla kurssilla. Menin kuitenkin imemään teoriat itseeni ja istuskelemaan sinne illaksi. Opettaja teki parilleni nukkea ja pääsin seuraamaan tapahtumia aitiopaikalta. Mielenkiintoinen prosessi, en malta odottaa, että pääsen omaa nukkeani tekemään, vaikka se tarkoittaakin todella pitkää seisomista. Kurssilla ihmiset seisoivat noin 4 tuntia, kun paperisuikaleita siliteltiin. Aion todellakin houkutella kaksi ihmistä tekemään nukkea, kun joku kaunis päivä niin pitkälle pääsen, että seison jaloillani.

Voisin lupailla joskus tulevaisuuteen tarkempaa sovitusnukkekurssi postausta, mutta tämän päivän kuviin en ole pyytänyt julkaisulupaa. Joten postaan tänään vain kakkukuvia.

Näin näppärästi rakentui aasinsilta eiliseen äitienpäivään. Kutsuin minun ja miehen äidit ja sisarukset äitienpäiväkakulle. Pitemmän aikaa on tehnyt mieli täytekakkua, mutta jotenkin sellaisen tekemiseen tarvitsi erityisen syyn. Ja ehkä on parempi, etten yksin pääse syömään koko kakkua.

Leivoin kakun samalla lasisysteemillä, millä kääretortunkin (saman verran munaa, makeutusta ja jauhoja). Mietin vain kovasti, onko mitään mahdollisuuksia saada leivottua paksua karppikakkupohjaa, kun en saa kolmeen osaan halkaistavaa kakkupohjaa kahdeksan munan taikinallakaan (vuoka 24 cm). Leivoin siis jälleen kerran kaksi kakkupohjaa, ensin kuuden munan ja sitten vielä 3 munan pohjan. Tykkään korkeista kakuista, jonne saa kahta eri täytettä eri väleihin.


Jauhoina käytin soijajauhoa, vehnälesettä ja perunakuitua. Sekaan pistin vähän psylliumia. Väliin tuli mustikka- ja vadelmarahkaa, molemmat omiin kerroksiinsa. Hyydytin niitä hieman liivatejauheen jämällä, olisi saanut tulla hieman tukevammaksi.


Päälle tein kerma-rahkaseoksen, jonka maustoin aidolla vaniljalla ja makeutusaineella. Marjat tulivat kaupan pakastealtaasta.


Kuusi henkilöä sai tuhottua kakusta 2/3, jonka lisäksi pöydältä katosi pieni suklaa(kuiva)kakku. Hyvin maistui, vaikka olikin tälläinen karppitäytekakku. Marjaisat täytteet tekivät kakusta raikkaan. Miehen mielestä välissä pitäisi olla enemmän marjaa ja vähemmän kerma-rahka-seosta.

Kuulisin mielelläni teidän parhaat kakuntäyte-ehdotukset. Tällä hetkellä tämä kuningataryhdistelmä on oma suosikkini.