Ja oikein sellaista reipasta ja omppupiirakan tuoksuista sunnuntaita koko kansalle!

Ihana tuoksu täyttää kodin. Pöydällä jäähtyy kaksi omenapiirakkaa, toinen karppiversio ja toinen perinteinen vehnäjauholla ja sokerilla leivottu murotaikinapohjainen piirakka. Laitan tämän postauksen loppuun reseptin tuohon karppi-omppupiirakkaan.

Olen vaihtanut tänään kukkiin mullat, laittanut soija-kasviskastiketta ja leiponut. Melkein koko päivän on soittimessä pyörinyt Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, joka on tällä hetkellä kirjaston lainatuimpia teoksia. On helppo vaipua sellaiseen unenomaisen hitaaseen toimintaan, kun kuuntelee äänikirjaa. Ajatukset katoaa tarinaan ja ainakin minä samaistun herkästi tarinoiden henkilöihin.. Pahinta kaikista, että kirjan päähenkilön tunnetilat tarttuvat ja tuntuvat vaikuttavan seuraavaan suusta päästämääni lauseeseen. Teksti on aika ahdistavaa, vaikka huumorilla reippaasti höystetty. Mies tuskailee välillä, ettei kai pysty kuuntelemaan kirjaa loppuun saakka.

Eilen käytiin Tennispalatsin synttäreiden kunniaksi katsomassa Rööperi, kun liput maksoivat hurjat 3 euroa kappale. Peter Franzén vakuutti mut näyttelijänlahjoistaan viimeistään nyt ja ansaitsisi jonkun tunnustuksen, Samuli Edelmann oli loistava (eka kerta kun Samppaa ylistän) ja Jasper Pääkkönen oli liian sitä samaa kuin ennenkin.. tai sitten mun päässäni yhdistyy liian pahasti Jasperiin nuo salkkarit.

Onko se niin, että voi tunnustaa näyttelijän (ainakin miehen) olevan hyvä näyttelijä vasta sitten, kun hän on tehnyt jonkun vastenmielisen tai anti-pretty boy-roolin. Peter Franzén on ollut aiemmissa näkemissäni leffoissa sellainen imelän komea ilmestys ja sellaistahan on helppo näytellä, vai?

Leffa oli hyvä, perusahdistavaa suomimeininkiä. Huumoria riitti, mutta silti ampumiset ja hakkaamiset ahdisti. Eikä se loppukaan kauhean ilonen ollut. Suosittelen silti kirjaa Rööperi - Rikoksen vuodet 1955 - 2005, jonka pohjalta elokuva on tehty. Leffasta oli jätetty paljon pois, esim. Ukin tarina, ravintolabisnes ja viittaukset muutamiin tämän hetken julkisuuden henkilöihin.

Kävin leffan jälkeen äidin kanssa shoppailemassa. Lankamaailma Nordiasta mukaan tarttui puuvillalankaa miehen siskon synttärilahjaa varten ja karvaista Gjestalin Orkide -tarjouslankaa, josta olisi kiva yrittää virkata karvainen amigurumi. Ikeasta ostin uuden kasarin, kun vanhasta irtoaa teflonit, muovisen vesikannun yöpöydälle ja basilikan kasvatussetin (näitä puristemulta-tabletti, siemenet ja purkki -yhdistelmiä löytyy melkein joka kaupasta tällä hetkellä). Tänään hain vielä sitruunaruohon ja korianterin siemeniä Plantagenista ja laitoin niitä kasvamaan ikkunalaudalle basilikan kaveriksi.

Nyt olisi hyvä hetki vielä rentoutua hetki käsitöiden parissa. Ovat jääneet ihan vähälle tässä viime aikoina.

Tässä vielä omppupiirakan resepti, joka on ihan omaa tuotosta. Tämä on muuten kolmas omppupiirakkaversio jota teen ja ehdottomasti paras! Tästä saa mainion, vaikka käyttäisi vehnäjauhoja ja sokeria, kokeiltu on.. makutuomareina oli muutama ystävä ja oma mies.

Omenapiirakka

Taikina:
100 g margariinia
1½ dl makeutusainetta
2 munaa
1 tl leivinjauhetta
½ tl kardemummaa
1 dl cashewpähkinärouhetta
2 dl jauhoja ( esim. ¾ dl soijajauho, ½ dl pofiber, ½ dl vehnälese ¼dl ruiskorppujauhoja)
½ dl ruokakermaa tai ¾ dl maustamatonta jogurttia

Päälle:
2 omenaa
2 tl kanelia
½ dl mantelirouhetta
½ dl makeutusainetta

Pilko omenat. Paista niitä öljyssä kanelin ja mantelirouheen kanssa. Lisää makeutusaine lopuksi. Voitele piirakkavuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Voit halutessasi ripauttaa sekaan hieman inkivääriä ja kardemummaa. Sulata rasva, sekoita joukkoon munat ja kerma tai jogurtti. Lisää kuivat aineet joukkoon. Levitä taikina piirakkavuokaan ja laita omenat ja mantelirouheet päälle. Paista n. 10-15 min 200 asteessa.