11.5.09

Kuningatarta pöytään

Pääsin tänään aamulla kyydillä lääkäriin. Olin jo positiivisempi, kun vähän tuntuu jalka paremmalta, vaikkei se vielä kestäkään astumista. No lääkäri lätkäisi sairaslomaa tämän viikon loppuun ja sanoi, että hyvä, jos tolla jalalla juhannustansseja tanssitaan. Kyyneleet nousi silmiin, ei juoksemista, ei aikidoa, ei norsupalloa, eikä paljoa muutakaan kivaa. Yritän jaksaa ajatella positiivisesti, mutta hieman tekee tiukkaa. Sauvoilla kävely käy kyllä liikunnasta, joten käsivoimat ja vatsalihakset tässä sentään kehittyvät. Paljoa ei tarvitse kulkea, että hiki virtaa. Onneksi on mies ja superavulias äiti, eikä paljoa tarvitse sohvalta liikkua, kun mies viritti datapisteen viereen.

Tänään sain kyydin sovitusnukkekurssia seuraamaan. Kipeä jalka estää täysipainoisen osallistumisen, eli en saa omaa nukkea tehtyä tuolla kurssilla. Menin kuitenkin imemään teoriat itseeni ja istuskelemaan sinne illaksi. Opettaja teki parilleni nukkea ja pääsin seuraamaan tapahtumia aitiopaikalta. Mielenkiintoinen prosessi, en malta odottaa, että pääsen omaa nukkeani tekemään, vaikka se tarkoittaakin todella pitkää seisomista. Kurssilla ihmiset seisoivat noin 4 tuntia, kun paperisuikaleita siliteltiin. Aion todellakin houkutella kaksi ihmistä tekemään nukkea, kun joku kaunis päivä niin pitkälle pääsen, että seison jaloillani.

Voisin lupailla joskus tulevaisuuteen tarkempaa sovitusnukkekurssi postausta, mutta tämän päivän kuviin en ole pyytänyt julkaisulupaa. Joten postaan tänään vain kakkukuvia.

Näin näppärästi rakentui aasinsilta eiliseen äitienpäivään. Kutsuin minun ja miehen äidit ja sisarukset äitienpäiväkakulle. Pitemmän aikaa on tehnyt mieli täytekakkua, mutta jotenkin sellaisen tekemiseen tarvitsi erityisen syyn. Ja ehkä on parempi, etten yksin pääse syömään koko kakkua.

Leivoin kakun samalla lasisysteemillä, millä kääretortunkin (saman verran munaa, makeutusta ja jauhoja). Mietin vain kovasti, onko mitään mahdollisuuksia saada leivottua paksua karppikakkupohjaa, kun en saa kolmeen osaan halkaistavaa kakkupohjaa kahdeksan munan taikinallakaan (vuoka 24 cm). Leivoin siis jälleen kerran kaksi kakkupohjaa, ensin kuuden munan ja sitten vielä 3 munan pohjan. Tykkään korkeista kakuista, jonne saa kahta eri täytettä eri väleihin.


Jauhoina käytin soijajauhoa, vehnälesettä ja perunakuitua. Sekaan pistin vähän psylliumia. Väliin tuli mustikka- ja vadelmarahkaa, molemmat omiin kerroksiinsa. Hyydytin niitä hieman liivatejauheen jämällä, olisi saanut tulla hieman tukevammaksi.


Päälle tein kerma-rahkaseoksen, jonka maustoin aidolla vaniljalla ja makeutusaineella. Marjat tulivat kaupan pakastealtaasta.


Kuusi henkilöä sai tuhottua kakusta 2/3, jonka lisäksi pöydältä katosi pieni suklaa(kuiva)kakku. Hyvin maistui, vaikka olikin tälläinen karppitäytekakku. Marjaisat täytteet tekivät kakusta raikkaan. Miehen mielestä välissä pitäisi olla enemmän marjaa ja vähemmän kerma-rahka-seosta.

Kuulisin mielelläni teidän parhaat kakuntäyte-ehdotukset. Tällä hetkellä tämä kuningataryhdistelmä on oma suosikkini.

2 kommenttia:

  1. Todella kauniin ja hyvän näköisen kakun olet tehnyt! =)

    Tsemppiä keppien kanssa. Mulla leikattiin nilkka reilu 3 vk sitten ja kepeillä oon kulkenut siitä saakka, vielä pari viikkoa jäljellä. Ärsyttävän kädetöntä puuhaa. Lisäksi en malta jumittaa kotona joten olen kilsan, parin lenkkejä tehnyt mikä alkaa nyt tuntua: ranteet ovat tosi kipeät ja eilen kävinkin ostamassa ideaalisidettä jolla lääkärin mukaan voisi niitä vähän tukea. Liikunnasta kepittely kyllä käy, hiki meinaa tulla aina.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :).

    Viiden viikon kepittely kuulostaa kyllä tosi hurjalta ja tunnen itseni ihan onnekkaaksi, jos selviän näin vähällä. Uskon ja toivon, että pääsen tällä viikolla kepeistä eroon ja ensi viikolla töihin.

    Mä olen eilisen jälkeen ihan rikki (en varmaan saanut päivän aikaan edes kilsaa kasaan), pitää muistaa venytellä. Tänään tuntuu superrankalta edes liikkua kotona. Yritä säästää käsiäsi, ettet ole kohta kädetönkin.

    Yks kaveri lohdutti, että eikö tämä ole parempi kuin olla kädetönnä, kun tykkää paljon tehdä käsillään. Viime syksynä olin yhteensä melkein kuukauden ilman ääntä. Ehkä äänettömyys on kaikista pahin (tai olen vaan liian vähän aikaa ollut yksijalkaisena :D).

    VastaaPoista