Ikävöin sitä aikaa, kun kirjoittelin blogiin aktiivisesti, useimmiten kerran tai kaksikin päivässä. Syksy on alkanut tohinalla ja bloggaaminen on jäänyt vain haaveiksi. Useina iltoina olen miettinyt tänne kirjoittelua, mutta muut puuhat tai sitten puhdas väsymys on saanut lykkäämään bloggeriin kirjautumista. Sormissa on poltellut myös käsillä tekemisen tarve, mutta isommat projektit ovat olleet kaappien kätköissä jo pitkään. Muutama vetoketjuista kieputettu kukka on syntynyt pahinta tekemisen kaipuuta helpottamaan.
Onneksi syksy tuo mukanaan tutut turvalliset harrastukset, kuten ompelukurssin! Tällä kertaa uudessa ryhmässä ja uuden opettajan johdolla. Jatkan täydellisen raglanhihaisen hupparin kaavan metsästystä ja aloitan syksyn kunniaksi alusta kaavan kuosittelun. Ajattelin ottaa pohjaksi Joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen t-paidan.
Kangaskaapissani on hamstrattuna melko runsaasti kankaita, joita varten on projekteja mielessä. Tilasin talvella Myllymuksujen merinovillaneulosta, josta haluaisin tehdä päivitetyn version äitini nuoruuden aikaisesta villaisesta hupparista. Ehkä tämän täydellisen kaavan kehittelyn jälkeen sekin on nopea homma.. Kyseessä kun on myös raglanhihainen yksilö.
Kangaskaappini on kaaoksessa, minkä alla oleva kuva todistaa. Olen siivotessa tunkenut sinne aina viimeisimmät kangashamstaukset. Olisi kaapin siivouksen aika. Osa kankaista varmasti joutaisi kiertoon. On vaikea kuvitella, että tekisin ikinä mitään esim. lämpimän ruskeasta villaisesta ruutukankaasta, joka on isoäitini peruja. Kaunis kangas, mutta kun en osaa käyttää ruskeaa. Ja liian hieno, että uhraisin sitä johonkin askarteluun.
Tarkoituksenani oli esitellä kaappihankintani jo vuosi sitten, mutta jotenkin se jäi ja unohtui. Aiemmin kankaani asustelivat kammoittavassa lastulevyviritelmässä, joka ei palvellut tarkoituksessaan eikä ollut ilo silmälle. Rakastan 50- ja 60-luvun huonekaluja ja esim. sohvakalustomme on alunperin isovanhempieni 60-luvulla hankkima.
50-luvun liinavaatekaapit miellyttivät eniten ja metsästin huutonetistä tämän yksilön viime syksynä. Todellinen löytö, sillä näin juuri Fidassa huonokuntoisemman 93 eurolla. Oman kappaleeni hain Tampereelta ja hinta oli 80 euroa lukkovian takia.
Vielä loppuun vinkkaus Luovien ihmisten yhteisleikistä, johon huhuilin osallistujia jo aiemmin. Pari mahtuisi vielä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti