Ystävänpäivä

Eilen tuli valvottua myöhään tv:n äärellä ja aamulla uni olisi taas maistunut vaikka kuinka pitkään. Mies alkoi herätellä joskus yhdeksän aikaan, mutta vasta varttia vaille kymmenen oli pakko herätä, kun puhelin soi. 5-vuotias kummipoikani soitti ja kiitti ystävänpäiväkortista. Juttu jäi lyhyeen, kun se soittaminen oli jotenkin niin jännää.. Juttelin sitten tädin kanssa puolisen tuntia.

Olin ajatellut lähteä kaupungille heti aamusta, mutta kotonahan sitä sitten tuli loikoiltua. Mukavaahan se oli, kun ei kummallakaan ollut kiirettä minnekään ja saan kuitenkin talvilomapäivät olla yksin nyt tulevalla viikolla. Voin sitten olla tehokas ja toimia heti aamusta..

Miehellä oli illaksi suunnitelmia ja sain sitten kutsuttua itselleni seuraa. Ja mikäs sen parempi syy leipoa kuin vieraat. Pyöräytin kaksi omenapiirakkaa, normaalin taikinan ja sitten itselleni sopivan.. Miehen ei tarvitse syödä sitten mun herkkujani.

Ilta meni mukavasti jutellessa ja älypeliä pelatessa. Olen jotenkin tosi tyytyväinen tähän päivään, vaikken olekaan paljoa saanut aikaiseksi. Ei yhtään harmita olla yksin kotosalla. Nyt kun on ruokapöytä raivattu voisin hyvin levitellä siihen kankaita ja kaavoja..

Ostin tänään ruokakaupassa käydessäni tulppaaneja. Vaaleanpunaiset eivät ole suosikkejani, mutta tämä oli ainoa nippu, joka oli nupuillaan. Tulppaanit tekevät kevään ja saavat hyvälle tuulelle.

Piirsin duunissa suunnitelman mekosta, joka päällä olisi tarkoitus juhlia ystävien häitä. Vieressä kamala liukas kangas, jossa kuitenkin kiva kuosi.

Olen suunnitellut jo pitempään, että kuviksen tunnilla voisi maalata kiviä oppilaiden kanssa. Kokeilin eilen vihdoin itse kivien maalaamista viime kesänä keräämiini kiviin. Vaikea kuvitella, että peiteväreillä voi saada tuollaista jälkeä. Liukuvia sävyjä on vaikea tehdä, mutta ehkä tässäkin harjoittelulla voi tulla mestariksi.