Miksi on parempi ommella kuin tiskata

Viikon talviloma meni äkkiä ja toinenkin olisi mennyt helposti. Töissä arki iski vasten kasvoja sai heti olon tuntemaan väsyneeksi. Aina samat energiasyöpöt, mitenköhän sitä osaisi olla niin, ettei niin kovin nopeasti väsyisi?

Arkeen paluuseen kuului tietysti myös ompelukurssi. Menin sinne jo kammottavaksi ristimäni polyesterisatiini-juhlamekkokankaan kanssa. Sain loputkin kappaleet leikattua ja yläosan kahdeksan muotolaskosta harsittua. Tekisi mieli vaihtaa projekti heti alkuunsa toiseen, sillä tuossa on niin paljon epäonnistumisen mahdollisuuksia. Superliukas kangas, joka on herkkä kärsimään jokaisesta neulanpistosta ja johon ei voi huoletta sutia jotain värikästä liitua (saati että sitä viivaa saisi suoraan). Kauhulla odotan lopputulosta. Onneksi nyt on epäilemättä työläin osuus jo takana. Nyt voi ryhtyä kokoamaan mekkoa.

Yksi nainen tiivisti hyvin sen, miksi kaiken kotona vallitsevan kaaoksen ja tekemättömien töiden keskellä haluaa ommella ja tehdä käsitöitä. Tiskiä, pyykkiä ja siivottavaa tulee aina, vaikka kuinka tiskaisi, pyykkäisi ja siivoisi. Kädenjäljen näkee, kun pukeutuu itse ompelemaansa vaatteeseen, menee nukkumaan sänkyyn, jossa on itse tehty sängynpääty tai pakkaa treeneihin mukaan itsetehdyn toilettipussin. Se jälkiä ei niin helposti kadoteta.