Todellinen kodinihme

Ilta on mennyt keittiössä hääriessä. Pakkasessa on nyt karppileipää seuraaviksi viikoiksi, suklaakakkua vierasvaroiksi ja puolet omppupiirakasta odottamassa tulevaa viikkoa. Tein myös samalla ruokaa. Ihan harvinaista tehokkuutta, mutta olin kyllä helpottanut urakkaa sekottamalla leipomusten kuiva-aineet etukäteen. Ja suklaakakku oli sellainen valmistaikina suoraan pussista, jonka sain äidiltä. Että se siitä ihmeestä.

Broidi tuli yllättäen käymään (olen kaksi viikkoa yrittänyt sitä houkutella kylään, tänään se soitti 10 minuuttia ennen kun tuli äidin kyydillä tänne). Käytiin porukalla kaupassa, pojat dataili, kun minä leivoin ja syötiin sitten yhdessä soijarouhe-kasvis-tomaatti-kastiketta ja pastaa. En ole pitkään aikaan kokannut mitään, mitä mieskin voisi syödä. Olenpa kamala lihansyöjänainen..

Jaksan kyllä hyvin käyttää aikaani leipomiseen, johonkin verhoilu- tms. kodin remppa- tai sisustusprojektiin, mutta siivoaminen ei kyllä houkuta yhtään. Pää kuitenkin kärsii kaaoksesta ja sitten kun paikat on saatu siistittyä ei mene kuin päivä niin kaikki pinnat on taas levitelty täyteen tavaroita. Olen vähän opetellut elämään "tuo tullessas - vie mennessäs" -lauseen mukaisesti, mutta sekin unohtuu, jollei kaaos ahdista tosi pahasti.

Katseltiin telkkaria broidin kanssa ja sain samalla viimeisteltyä tsi-meikkipussin. Laitoin sisätaskuun nepparin ja harsin viimeisen neljänneksen sisäpussista virkattuun pussiin. Hyvältä näyttää. Siinä on sellaista vanhan ajan tunnelmaa. Yritin ottaa kuvan, mutta keinovalolla ei tuo punainen ja oranssi tahdo nätisti erottua toisistaan. Liitän siis kuvan kunhan pääsen luonnonvalossa sitä kuvailemaan.

Äkkiä nukkumaan, herätyskello soi seitsemän pintaan.