Suru vieraana

Sain hiljattain tiedon, että eräs ystävä on kuollut. Kuolema oli tullut jo viikkoja ennen kuin tieto saapui. Surullista. Ajatukset ovat olleet paljon ystävässä ja meidän suhteessa, joka ei ollut ihan rypytön.

Keräilin hänestä kuvia vuosien varrelta ja katselin niitä. Kuvista välittyy suurimmaksi osaksi iloisia muistoja. Ikävät asiat unohtuvat kuoleman mukana. Kuvat olivat usealta vuodelta ja näyttivät hyvin muutoksen. Kuinka lopulta huoliteltu muuttui huolittelemattomaksi ja ihosta katosi kirkkaus. Kaikki ei ole selvää, eikä varmasti tule koskaan olemaan. Ilmeisesti tällä ystävälläni oli sellaisia ongelmia, joista hän ei minulle koskaan kertonut.

Töissä on ollut myös rankempaa ja olen herännyt aamuisin ajatukseen tai toiveeseen, että onhan nyt lauantai. Valitettavasti todellisuus on tyrmännyt, ylös ja töihin. Onneksi viikko on jo paremmalla puolella ja viikonloppukin on enää työpäivän takana.

Käsityörintamalla olen hieman edistynyt. Lahjapussukka on vihdoin valmis ja kuvattu. Sisällä on vuori, jonka välillä on enemmän "seinä" kuin tasku. Tavaroita voi halutessaan jakaa eri puolille. Pitäisi opetella jotain virkkuumalleja ja tehdä sitten pussukoita lisää.


Ompeluissa on ollut säätämistä. Paljon kaikkea pientä korjattavaa ynnä muuta. Kangas on vaikea ja muutokset hidastavat työtä. Yritän elää positiivisissa ajatuksissa, että nyt kun saan yläosan ommeltua kasaan olen jo voiton puolella.

Kuvasta voi huomata, kuinka laiska ihminen ei ole kopioinut kaavamuutoksia toiseen kappaleeseen ja yrittää silti neulata niitä toisiinsa.. Selviäisikö ensikerralla helpommalla?