Penkkaripäivä ja perille mennyt paketti

Tänään sateli duunissa karkkia ja oppilaat olivat ihan tärinöissä "mä näin abin". Kaikki tietysti keräsi kilpaa nolla-aamuisten heittelemiä namuja ja tärkeintä oli yrittää kerätä karkkia muita enemmän. Teki niin pahaa katsoa tallottuja karkkeja käytävillä (mitä haaskuuta) ja kaikkia karkki- ja lehtilaatikoita, joita ei oltu edes litistetty, saati että olisi viety keräyskartonkilaatikkoon.

Kotona sain sähköpostia Ruiskaunokilta, joka oli saanut lähettämäni ystävän yllätyksen.

Lähetin Ruiskaunokille sukkapuikkojen säilytyspussukan, joka on kierrätetystä pellavakankaasta (Uffilta ostetut vanhat verhot), itse kuvaamani ystävänpäiväkortin, sormusneulatyynyn, suklaata ja teemaistiaisia.

Olen haaveillut itselleni samanlaista pussukkaa, mutten ole saanut aikaiseksi, eikä kukaan tehnyt mulle sellaista joululahjaksi. Nythän osaisin tehdä sellaisen itsellenikin. Pussukassa on kolme taskua virkkuukoukuille päättelyä varten, sekä vasemmalta oikealle suurenevia puikkotaskuja. Yläreunassa on huppu, jonka tarkoitus on estää puikkoja tippumasta matkalla. Jouduin opettelemaan viistokulman tekoa, mutta onnistuihan se sittenkin, vaikka hetken sen kanssa painin. Tajusin myös vihdoin kuinka tärkeää silittäminen on ompelun lopputuloksen kannalta.

Kädet syyhyää käsitöitä, mutta en tiedä mihin hommaan ryhtyisin. Mummojakkara sai nappinsa, juhlamekko on kesken (en halua jatkaa sitä liukasta projektia ennen ompeluopen seuraa) ja hame viimeistelemättä. Pitäisi kai tehdä jotain vanhoista pois.

Huomenna on lyhyt työpäivä ja sitten koittaakin hiihtoloma.