Olen virkannut amigurumin vartalon yläosan kavennuksia vaille valmiiksi. Pitäisi olla jotain painavampaa täytettä vanun lisäksi, että saa amigurumin istumaan. Monet ovat käyttäneet muovikuulia, mutta minulta ei niitä löydy. Aikaisempien amigurumien painoiksi laitoin pikkukiviä, jotka suljin puuvillakankaan sisään. Vuodenaika ei oikein suosi keräämään kiviä. Pitääkö mun laittaa projekti jäihin odottamaan muovikuulaostoksia. Voisiko kotoa keksiä jotain? Mielellään tietysti vedenkestävää. Ei olisi kiva ylläri, että amigurumi ryhtyisi jossain vaiheessa pukkaamaan vihreää kortta takalistostaan.
Tämän illan olen käyttänyt mekon ompeluun tai lähinnä yläosan korjauksiin. Onnistuin tyrimään useammin kuin kerran ja kolmaskin kerta oli hyvin lähellä. Kokeilin tietysti ompelua koepalalle, mutta siinä ei näkynyt mitään ongelmia. Neula oli pilalla ja onnistui pilaamaan kangasta kiskomalla muutaman yksittäisen langan mukanaan. Ja tietysti ompelin yläosan päälle jäävää kappaletta enkä suinkaan vuoria. Näkyisiköhän se missään, jos käyttäisin vuorikappaletta päällä ja toisin päin?
No tuo oli ainoa todellinen tyriminen. Ompelunope oli merkannut mulle mitä korjauksia mun pitää tehdä. Enköhän piirtänyt korjaukset väärin päin. Onneksi huomasin virheen ennen kuin olin ommellut yhtäkään olkasaumaa. Sitten vielä leikkasin vahingossa kaula-aukkoa liian isoksi (unohdin jättää saumavaran eli sakset lähti automaattisesti kulkemaan pitkin kaavaliidulla piirtämääni viivaa). Onneksi virhe ei ollut niin radikaali, että haittaisi. Vielä jäi varaa avartaa hieman.
Minulla on sovitusnukke, Lissu. Mummini peruja. Ollaan tosin Lissun kanssa vähän eri mitoissa, mutta eipä se tässä kuvassa pahasti näy.

Olisi pitänyt silittää, mutta pakko antaa itselle armoa. Kyllä se siitä ehtii vielä paremman näköiseksi muuttua, vaikka tässä vaiheessa vielä näkyy ryppyä ja mekko on ihan kesken.
Nyt kun sai kipinän, tekisi heti huomenna mieli jatkaa koko ilta ja jättää aikidot väliin. Olen sieltä lintsaillut jo pari viikko eri tekosyiden varjolla. Jään huomenna kotiin yksin pariksi päiväksi. Siinähän sitä ehtii, vaikka ommella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti